Kasper haastoi Reinomiehen tuossa joku aika sitten...Nyt vasta löysin aikaa kaivella kuva-arkistoja.

Haastehan menee näin:

Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

Tämä asiahan ei sinänsä sitten loppupeleissä ollut niin hankala juttu. Me taidettiin isännän kanssa olla ensimmäisenä talvena niin hullaantuneita "vauvastamme" ettei me sitä keretty tai hokattu kuvailla.. Ihan muutama jokseenkin huonolaatuinen otos Reinosta löytyy. Onneksi asia on sittemmin kuvien osalta korjaantunut, se on vaan harmi kun se pentuaika ja vauva-aika oli ja meni eikä jääny kuvamuistoja...Noi pään sisällä olevat muistot kun jokseenkin kummasti kultaantuu..

Reinomiäs tuli meille 10-viikkosena reikä päässään ja toinen kuonossaan, tais olla 1.12.2007 kun mies haettiin kotiin Kyttämiehen kauhistukseksi. Onneksi Kytän fiilikset on ajan mittaan vähän tasaantuneet, vaikka kai se vieläkin on kettuuntunu siitä kun puolet huomiosta meni ohi suun äslämähäsläkän tullessa.

Fiilikset tuolta talvelta....Sen muistan elävästi, että Reiska oli tosi rankka tai sitten vaan kerrostaloelämä teki pentuajasta tosi rankan. Ulkona tarvoit pentusen kanssa ja mitään se ei tehnyt ja heti kun sisälle pääsi, niin lorotteli lattiat täyteen ja vielä vallan itteensä tyytyväisen näkösenä. Oli kyllä tosi rankkaa koko perheellä, mutta kaippa se muutaman kuukauden kärsimys kannatti kokea kun lopputulos on nyt melko hyvä ja paranee koko ajan

Vilkas ja virikkeitä tarvitseva Reiska on aina ollut ja sen takia piti jotain harrastuksiakin keksiä kun tuo onneton olento alkoi tuhoamaan paikkoja sen verran kalliimman mallin mukaisesti...ja sillä tiellähän sitä edelleen ollaan... Pentunakaan Reiska ei ollut kovin innostunut vieraista ihmisistä ja oli vielä hitaammin lämpiävämpi kuin mitä tällä hetkellä. Mut eipä mun vahtikoiran ainakaan kuulukkaan ollakkaan sosiaalinen.

Reiska on siitä ollut ihana pienestä pentusesta saakka, että se on aina iloinen ja näyttää sen. Tuo päivään valoa ja iloa  Vaikka kyllä mä oon monta kertaa siitä uhannu tehdä rukkasetkin....