Eilen oli niin hieno sää, että oli pakko heti töiden jälkeen lähteä Reinon kanssa lenkille. Isäntä oli päänsäryissään ja jäi Kyttiksen kanssa kotimieheksi. Ajattelin, että menen normaalille mettälenkilleni. Mutta ei...Ne faatanan fakemannit oli taas siellä! Huomasin jo tien alussa, että niiden auto oli siellä parkissa, joten äkkiä U-käännös ja plään B. Käveltiin Reinon kanssa vähän matkaa sitten ison tien vartta ja mentiin toiselle metsätielle, jossa ei kesän jälkeen olla oltukkaan. En muistanukkaan miten kiva se oli. Kamera oli myös lenkillä ja harjottelin kuvaamista. Tarkentaminen on vähän hakusessa...

Kameran lisäksi messissä oli narupallo ja sehän sitten aiheuttikin päänvaivaa. Reiskalla ei vissiin ole vähään aikaan ollu liiemmin leluja käytössä, kun niin onnessaan kiikutti tota palloo mulle heitettäväksi, sitten itse viskeli sitä itselleen ja ihan vaan kantoi ja välillä tuli haastamaan mua vetoleikkeihin. Oli ihan eri fiilinki vetoleikeissä kun edellispäivänä. Tiedä häntä mikä muuttui, mutta nyt oli kunnon kiskomisen meininkiä ja mulla ollu mitään mahiksia läskiRepen kanssa...

Takasintullessa ajattelin, että kävelen kahden tien (siis sen mitä itse kävelin ja sen missä ne sakut oli olleet) välisen metsäosuuden läpi jotain ikivanhaa polunpohjaa pitkin ja pääsen kivasti ilman isolla tiellä kävelyä autolle. Polku olikin sitten semmonen, että meikäläinen plumpsahteli vähän väliä hienosti vyötäröään myöten lumihankeen. Reiskan mielestä se oli ilmeisesti parasta sirkushuvia ikinä. Tuli mun ympärille hyppimään sellainen erittäin vahingoniloinen ja huvittunut ilme naamallaan. Miten koira voikin saada semmosen ilmeen naamalleen...?

Selvittiin kuitenkin polusta toiselle tielle. Kunnes huomasin, että Reiskan lelu, joka oli ollut taskussani, oli tippunut matkalle. Lähetin Reiskan hakemaan, muttei tuo urpå oikein tajunnut, että mikä on hukassa. Meni kyllä etsimään muttei niinkään polulle vaan umpihankeen, josta me ei oltu kuljettu. Daaaaa mikä putkiaivo. Jouduin siis itse lähtemään kävelemään ja tietenkin lelu oli polun toisessa päässä...No onneksi löytyi..

Lumipallotkin on Reiskan mielestä ihan jees ja niitäkin on kiva hakea!

Tänään on sitten paimennuspäivä. Jännittää hieman etukäteen miten tuo sujuu. Reiskan viime kosketuksesta lampaisiin on kuitenkin 1,5 vuotta aikaa. Eihän se vaisto mihinkään katoa, mutta jotenkin itsellä on semmonen kutka, että tuo voi ylikuumeta, mutta illalla sen sitten näkee. Paimennuskoulun foorumin mukaan paikalla olisi myös muita beusseja. Mahtavaa!