Yllytyshulluna tai muuten vaan vinksahtaneessa mielentilassa päätin, että meiltähän lähtee koko perhe Loimaan mätsäriin, myös Kyttämies. Mätsäri oli maneesissa, jossa oli kiitettävästi koiria. Ilmoitin Kytän veteraaneihin ja Reinon isoihin koiruuksiin.
Ajattelin, että Kyttä paikanpäällä nappaa ainakin muutamaa koiraa persauksista ja syö tuomarin. Papparainen päätti kuitenkin yllättää ja oli ihan coolisti ja kerjäili rapsutuksia. Ei ollut hyökkimässä tavalliseen tapaansa muiden koirien luo, mutta jos jossain rähinää oli, niin pappa liittyi porukkaan mukaan haukkua räksyttämällä. Yllätti minut jo tässä vaiheessa erittäin positiivisesti. Taisi olla kuitenkin niin paljon populaa ettei kerennyt keskittymään sen tarkemmin ja katsoi ehkä parhaaksi keskittyä rapsutuksien hakemiseen. Niitä kun kerrankin sateli kun pappis oli hieno! 
Papparainen ensin kehään. Veteraaneja olikin sitten vain 4 kappaletta ja pappa oli nuorin. Seisomista ei ollut harjoiteltu ja pappa ei osaa seisoa (mitä sitä suotta kun istuminen on mukavampaa) ja sitä en sitten saanut seisomaan. Juokseminen oli sellaista, että täysiä olis voinu pinkoa Ranen ja Reiskan luo, kehä oli vissiin aika ahdistava. Ranesta ja Reiskasta poispäin juoksi ihan mallikkaasti, mut ei pelastanut sitä juoksua. Ja kun olin harjotellut ennen kehän alkua, niin tuo juoksi kauniisti kuin mikäkin. Tuomariakaan papparainen ei syönyt, tuomari kun tuli katsomaan, niin pappis istui syliin ja nuoli naamaa ja oli varsin onnellinen. Tuomari ihastui pappaan, kukapa ei ihastuisi tuohon tutustuttuaan. 
Hampaista sai kehuja kun ovat niin hienossa kunnossa.
Papparainen päätyi lopulta neljänneksi kun tuomari laittoi veteraanit ikäjärjestykseen ja hyvä oli meidän neljänneksi laittaakin, kun palkintokassistamme löytyi beauceronin kuvalla ja beauceron-tekstillä varustettu magneetti. Ihana! 
Mikä säkä toisin sanoen.. Lisäksi pappa sai luun, ruokasäkin, pokaalin (sivumennen sanoen Reiska ei ole koskaan saanut yhtään pokaalia...) ja ruusukkeen. Oltiin kyllä ylpeitä miekkosesta!
Kuva sijoittuneesta täällä.
Reiskan vuorokin oli ja meni kun Kytän kanssa nyhräsin veteraanikehässä. Onneksi sain huikattua viereiseen kehään, että olen vielä täällä enkä voi tulla vielä sinne. Ystävällinen kehäsihteeri siirsi minut ja Reiskan viimeisiksi!
Sitten odoteltiin Reiskan vuoro ja seurattiin tuomarityöskentelyä samalla. Oli mukavan asiallisen oloista puuhaa, koiraa tutkittiin tarkkaan ja juoksutettiin melkein koko rahan edestä. Hyvä! Reiska esiintyi ihan kivasti, seisoi niinkuin on opetettu ja juoksi kauhean hienon tuntuisesti. Toki tuomari käski juosta yhden extrakierroksen hiljempaa ja se menikin sitten plörinäksi se kierros. Saatiin punainen nauha kera purutikun. Tuomari kyseli jonkun verran kannuksista ja niiden kanssa elämisestä ja pariin otteeseen totesi Reiskan mulkoilevan häntä pahasti. Käskin olla noteeraamatta mulkoilua. Reiska on vissiin ajatellut, että jos tarpeeksi pahalla silmällä katsoo, niin tuomari ei tule luokse ja tuohan ei sitten taas minulle sovi!
Punaisten kehässä ei sitten menestytty kun tuomari ei edes vilkaissut meihin. Tuolla ja tuolla kuvia könöEerosta.
Minna oli koikkeripoikien kanssa myös paikalla ja koittivat kovasti päästä BIS-kehään metsästämään meille ruokasäkkiä, muttei sitä sitten tullut, Rapa kuitenkin hienosti punaisten toinen. Onnittelut!
Tunnelmia viime viikolta:
Kukkulan kunkku!
Kävylle kyytiä!
Oksalle kyytiä
Tästä ehkä saa käsityksen papparaisen kielen koosta. Se on ISO! 
Taitava menestyjä
Vähän virallisempaa
Päivän elleivät jopa koko viikon piristeet.
Kommentit