Tällä viikolla ei paljon olla mitään tehty koirien kanssa. On keskitytty isännän kanssa toisiimme Parasta ennen päiväykset on nyt lyöty toisiimme Vihdoinkin, sanoi anoppi. Oli kuulemma odotettu jo kovasti, että koska saadaan jotain aikaan. Todisteita myöhemmin...

Tänään oli sitten kovasti odotettu paimennuspäivä (no ilta jos tarkkoja ollaan). Aloin itse saada hajusta kiinni ja ensimmäisellä kierroksella meni tosi hyvin. Selkeesti emännällä ja koiralla oli hajua siitä mitä tehdä!! JEE!! Reiska paimensi nätisti ja mä osasin peruuttaa ja pitää kepin avulla lampaat ja koiran oikeissa paikoissa. Voittajafiilis!  Reiska pelitti kun unelma ja olin niin ylpee itestäni ja hienosta koirastani! Kehuja saatiin taas Reiskan rauhallisuudesta ja on kuulemma alkanut tosissaan syttynyt paimennukseen. Hienoa!

Katseltiin parit bortsut, parit partikset, sekarotuinen ja belggari ja sitten meidän vuoro uudelleen.

Reiskasta huomasi heti kun mentiin halliin uudelleen, että se oli vähän liiankin vireessä ja ajattelin että nyt menee yli innostus koiralla. Pidin Reiskan kuitenkin tosi tiukassa kurissa ja käskyn alla koko ajan. Sitten kun keskityin 100% koiraan, niin en osannutkaan katsoa missä ne lampaat menee ja oma peruutuskykykin hävisi. Sain kotiläksyksi peruutella. Kaikki toimet pitäisi kuulemma tehdä peruuttaen suurinpiirtein seuraavaan kertaan asti. Mä en ymmärrä miten mun lahjakkuus ja idea touhusta hävis siinä kierrosten välillä. Ei pitäis ylpistyä liikaa koskaan... Reiska totteli tosi hyvin edelleen ja maahanmenon vauhdikkuudesta saatiin kehuja ja sitä vähän harjoteltiin ja tosi hyvin meni. Koira piti pistää maahan ja aina kun se lähti liikkeelle hyppimällä tai pomppimalla tai muuten vaan vauhdikkaasti, niin uudelleen maahan. Koirasta kyllä huomasi, että se väsyi ensimmäisellä kierroksella kun toisella kierroksella paljon enemmän koitti puuhailla omiaan. Tai sitten mun pasmat oli vaan niin sekasin ettei koirakaan tienny mitä mä oon tekemässä ja päätti keksiä jotain parempaa puuhaa. Nyt mä hävitellen alan tietämään mitä mun pitäis tehdä ja missä mun pitäis olla ja missä koiran ja missä lampaiden. Toteutus vaan ontuu...Onneksi olen innokas ja sitkeä luonteeltani...

Reiskan nopeaa kehittymistä kehuttiin ja sitä että se on hanskassa kivasti, vaikka sillä toisella kierroksella hetkittäin oli selkeästi hyvä visio siitä, miten lammaslauman saisi hajotettua ja vähän härnättyä lampaita...Eipä toteuttanut, hieno mies. Ranelta oli myös kyselty, että harrastetaanko tokoa tai pk-juttuja kun on niin hyvin hanskassa. Tulipa hyvä mieli. Kukaan varmaan koskaan aiemmin ole sanonut, että Reiska on hanskassa ja rauhallinen...

Isäntä keskittyi mutustelemaan lihapiirakan näköistä kalapiirakkaa ja todisteita kuvien muodossa ei ole. Harmillista.

Kotimatkalla jäin miettimään, että Reiska on varmaan aika lähellä rotumääritelmän mukaista beussia. Se vahtii ja paimentaa kuten rodun kuuluukin tehdä ja kyllähän tuon ulkomuodollisestikin rodun edustajaksi tunnistaa. Kyttä ei paimenna ja on paljon sosiaalisempi kuin Reiska ja tietyssä mielessä paljon huonompi vahti, vaikka tuokin kyllä ilmoittelee kun jossain tapahtuu jotain. Mutta ottaa myös vieraat avosylin vastaan, ei paljon väliä onko tulijalla hyvät vai pahat mielessä. Ei vahtikoiran ihan niinkään pitäisi reagoida mielestäni. Ja Kytällä on myös paljon enemmän saalisviettiä kuin Reinolla. Mielenkiintoista kun on kaksi aivan erilaista saman rodun yksilöä kotona, kiva vertailla ominaisuuksia! Molemmat kuitenkin ovat niin rakkaita vaikka niin erilaisia ovatkin

Paimennuspaikassa todettiin myös, että kaikki heillä käyneet kolme beussia ovat olleet hyvin käyttäytyviä ja rauhallisia eivätkä ole nappailleet lampaita, mitä arvostetaan ilmeisesti paljon. Hyvä me!