Tönörojektista ensin, tönönen on kohtsilleen purettu ja päästään vapun jälkeen rakentaan uutta. Tai siis ne pääsee, jotka rakentaa ja osaa sen...Asia ulkoistettu  Tuossapa tapetin ja minkälie muun moskan alta löytynyttä erittäin hyvin säilynyttä alkuperäistä hirsiseinää vuosimallia 1900- luvun alku.

Kyllähän verhot pitää olla, vaikkei muuta oiskaan!

Ennen purkamisen aloittamista

Purkamisen jälkeen. Puuhella oli sen verran korjausta vaativassa tilassa, että päätettiin se suosiolla purkaa ja sitäpaitsi olisi se makuuhuoneessa ollut ehkä vähän erikoinen ratkaisu...Vaikka erikoisia ratkaisuja meiltä ei tule puuttumaan...

Uutissii Turuust?

Kulmassa näkyy, että vanhan vaatekaapin seinä oli vissiin tehty 1928 lehtien vuosiluvusta päätellen...

Lauantaina oltiin ihailemassa Ameriikan ihmeitä Tampereella Hot Rod & Rock Show:ssa. Se Rock Show - asia jätettiin kyllä väliin kun oli jalat siinä vaiheessa jo vähän hellinä...

Kotiin päästyämme vaatteet vähän epävirallisempiin ja pöperöö vähän naamariin ja metsään jäljestelemään perjantaina tehtyjä jälkilöisiä.

Ensin Rokan jälki, joka meni hyvin ja kyllä Roksusta vielä tulee semmonen mejäkoira ettei tosikaan. Sitten katottiin Jolindan makkarajälki, joka oli sekin hienosti jäljestetty, tuhina vaan kuului kun koira meni eteenpäin. Sitten oli vuorossa Reinomiehen ensimmäinen jälki tänä vuonna. Pituutta oli noin 800 metriä ja maasto oli oikein mielenkiintoista, muutama ojan ylitys ja yksi koivikko (kai se joku koivikko oli?) eikä muuten oikein mitään ihmeempiä.

Jäljelle Reinomies lähti semmosella vauhdilla ettei tosikaan eikä sillä selkeestikään ollu mielessä mikään jäljestäminen, oletti varmaan että ollaan vaan lenkillä kivojen tyyppien kanssa. Vähän avitusta ja komennusta ja johan hokas homman nimen ja läks jäljestään VAUHDIKKAASTI! Sain pidellä kiinni narusta ja hidastaa niin paljon, että hanskoihin tuli ihan reikä, kertonee jotain innosta ja vauhdista. Jäljesti aika hyvin kulmalle, jossa jäi mutustelemaan kulmaa ja söi sitä veristä sammalta/maata ja söi ja söi ja sit mun hermo ei kestänykkään enää ja komensin sitä jatkamaan. Lähti vähän epävarman olosesti jatkamaan, mutta touhu parani taas hetken päästä ja päädyttiin hienosti toiselle kulmalle, jossa sama syöminen jatkui ja mä taas menetin hermoni ja komensin sen liikkeelle eikä Repe ois millään läksiny liikkeelle...Noh, lähti kuitenkin vähän hapuillen, mutta touhu parani taas vähitellen. Kaatoa ei sit millään löytäny, oli menossa koko ajan jonnekkin (oliskoos ollu menossa kohti tien reunaa, missä oli yksi sorkka odottamassa Rontin vuoroa ja Reiska näki sorkan laiton sinne tien reunaan). Minna meni vähän avuksi kaadolle ja Reiska menikin heti katsomaan mitä siellä oikein on ja OHOH, siellä olikin sorkka! Oli ihan ihmeissään, että mites tää taas tänne on eksyny, no eipä muuta kun syödään pois

Minna antoi palautetta jäljen jälkeen, että Reiska "kysyy" liian usein minulta neuvoa ja minä tyhmänä annan vinkkiä siitä mihin pitää mennä tms. Et jos ihan olisin vaan hiljaa ja antaisin koiran päättää, kyllä se siitä oppii menemään oikeeseen suuntaan ilman mun neuvojakin. Sitten lähdössä pitää se 10 metriä kokeessa tosissaan pitää koira lyhyellä narulla ja mennä yhdessä se alku, jottei singahda mihin sattuu kun antaa narua vaan lähtee jäljestään nätisti, Reiska kun sen osaa kuitenkin. Lisäksi jäljestysaika on 45 minuuttia eikä se Reiska kuulemma niin kauaa niitä kulmia mutusta, että antaa mutustaa vaan, kyllä se jatkaa matkaa kun ehtii...(totah..jooh...olisko jossain myytävänä pidempiä hermoja?) ..Jotain muutakin hyvää kommenttia tuli, yritän ottaa opiksi! KIITOS MINNA TUHANNESTI hyvistä neuvoista ja vinkeistä!! Mä en koskaan ite hoksaa mitään ja mulle pitää kaikki aina sanoo, onneks on ihmisiä, jotka kertoo ja auttaa! Kiitos myös Kati ja Minna tarpomisesta meidän perässä ja "häiriön" aiheuttamisesta. Reiska ei kyllä ottanut yhtään häiriötä.

Minä parantelin autolla jalassani olevaa hervotonta rakkoa ja Minna ja Kati menivät sillä aikaa Reiskan jäljen uudestaan Rontin kanssa ja hyvin oli mennyt, hyvä!

Sitten minäkin tsemppasin rakkoni kanssa ja lähdin Rapan jälkeä katsastamaan. Varmaa ja niin hyvää työskentelyä on aina ilo katsoa! Voittajaluokan jälki selvitettiin niin hyvin, että on se kumma jos pojasta ei tule kesällä jälkivaliota! Ja katsotaan jos minäkin saan kunnian ohjata Rapaa joskus tässä jossain. Minna puolestaan vähän lupautui ohjaamaan Reinoeläintä, jos vaikka sujuisi paremmin kun en menisi ollenkaan metsään antamaan tukea pojalle vaan olisin kaadolla palkkana!

Kiitos reissusta Minna ja Kati! Teki kyllä hyvää psyykkisesti ja fyysisesti! Pian taas uudelleen! Metsäilyn jälkeen vähän peltoiltiin Ranen ja koirien kanssa. Otin Reiskan kanssa myös seuraamista pitkästä aikaa ja hitsit, ihan kuin tuo olento olis hokannu homman ideaa...En oo vielä varma asiasta, pitää ottaa lisäharjoitteita, mutta meni ihan sairaan hyvin ja olin niin tyytyväinen!

Urpå ja tosiurpå kuten ilmeistä näkee!

Eilen oli Pete ja Eema kylässä ja oli kiva kuulla, että "maalaisuus" on iskeny sinnekin talouteen ja kesällä ollaan lähekkäin henkaamassa. Eilen evakuoiduin Kytän kanssa tekemään kandityötäni vanhemmilleni ja sillä aikaa Rane oli ollut Reinon kanssa peltoilemassa. Rane kun on menettänyt energiseen papparaiseen kerrassaan hermonsa! Pappa on kovasti ilmoittelumodessa ja aina kun rappukäytävästä kuuluu pienikin risaus (eikä tarvi aina kuulua sitäkään), niin pappa puksahtelee. Joo, täytyy myöntää, että ottaa hermoille itelläkin...Onneks päästään ehkä tässä joskus tönöseemme asustamaan.

Ma tahtoo möyrii pyörii! Tahtoo tahtoo..

Äijäsein

On se vaan niin ihqu mun mielestä. Saas nähdä kevään näyttelyissä mitä tuomarit tykkää, eipä ainakaan ole vertailukohtia kahdessa ensimmäisessä aikataulujen perusteella.

Päivittelin Picasaan myös jotain kuvia eilenillalla jos jotakuta huvittaa katsella.