Keskiviikkona suunnattiin taas töiden jälkeen kohti Turkkusta ja tokoa Minnan kyydissä. Koiria autossa olikin mukana 5 kappaletta, mutta hyvin nuo näyttivät matkustavan. Reiskakin meni kohtalaisen innokkaana häkkiin ja siellä tyytyväisenä istuskeli pää häkin katossa. 

Turussa ajattelin käveleväni Reiskan kanssa tunnin verran ennen kuin meidän toko alkaa. Se meni sitten niin, että kävelin muutaman sata metriä ja kiikutin Reiskan takaisin häkkiin. Se ei kertakaikkiaan kyennyt kävelemään sivistyneesti ja minä en jaksanut ottaa matsia etten tule huonolle tuulelle, koska sitten ei tokosta olisi tullut enää mitään kun olisi päreet palaneet koiraan.

 Tokossa otettiin tällä kertaa seuraamista. Ensin näytettiin miten seurautan koiraani ja sitten Lentsu sanoi, miten se pitäisi tehdä, jotta sujuisi paremmin. Olimme molemmat sitä mieltä, että Reiska ei ihan täysin ymmärrä homman jujua. Tästä eteenpäin harjoitellaankin niin, että otetaan kolme askelta ja pysähdytään. Koiran tulisi itse hokata etsiä sitä oikeaa seuraamispaikkaa ja palkka tulee vain siitä, että koira istahtaa minun sivulleni oikeaan kohtaan kun pysähdyn tai ainakin koittaa korjata asentoaan niin, että olisi suurinpiirtein sivullani. Muista suorituksista ei palkkaa. Tällä harjoituksella toivottavasti on vaikutusta seuraamisen paikkaan ja ehkä Reino ymmärtää mitä haen siltä. Tätä harjoitusta käskettiin tehdä seuraavat kaksi viikkoa! Huhhuh!

Se vähän harmitti, että Reiska oli tosi hyvin koko ajan kontaktissa eikä näyttänyt sitä seuraamistaan mitä se harrastaa kisoissa eli siis sitä hortoiluksi kutsuttua kontaktitonta menoa. No pitää kuitenkin kysyä tästä joku kerta, että mitä pitäisi tehdä, jotta koiraan sais kisoissakin jotain eloa...Jos jollain muulla on vinkkejä, niin saa kertoo ihan vapaasti!

Sitten otettiin liikkeestä maahanmeno kisamaisesti ja vissiin meni ihan hyvin kun mitään ei siitä sanottu. Tuntui itestä että Repe ois menny vähän hitaasti maahan, mutta Minna meinas, ettei se hidas ollu. Sitten otettiin toisen kerran käskytettynä niin, että kun Repe menee maahan, niin mä en kävelekkään pois, vaan palkkaa sen. Gudigudi.  Lentsu kielsi ottamassa maahanmenoa liian usein liikkeenä, mut eihän me sitä liian usein liikkeenä otetakkaan vaan 99 prosenttisesti otetaan vaan maahanmenoa, joten pitää sit kuulemma väliin ottaa koko liikkeenä.

Sitten otettiin paikallamakuu ja se meni tosi hienosti ja olin tosi ylpee siitä. Ensin Reiska vähän haisteli maata, mut sit jotenkin muisti mikä oli homman nimi ja alko tuijotteleen mua. Kävin sit pari kertaa palkkaamassa sen kun oli niin hieno ja hyväähän tuo vahvistaminen varmasti tekee.

Lopuksi otettiin vielä liikkeestä maahanmenoa häiriössä. Eli koko ryhmän koirat riviin ja joka toinen meni käskystä maahan ja joka toinen vaan jatkoi kävelyä eteenpäin. Olin ihan varma, että Reiska menee maahan kun joku ohjaaja sanoo koiralleen maahan-käskyn, mutta ei pentele mennykkään. Yllätti mut ihan täysin ja erittäin positiivisesti kun ottaa kuitenkin huomioon, että oli juuri viisi minuuttia tätä juttua ennen menny maahan kun Minna oli käskeny Rokan mennä maahan...

Oli taas tosi tyytyväinen olo tunnin jälkeen. Kyllä me oikeesti osataan kunhan vaan treenataan. Tota kisaongelmaa voidaan miettiä sitten... Tavoite tulevaisuudellekin tuli asetettua eli ollaan menossa syssymmällä kisaamaan joukkuekisaan ja sitä varten pitää kyllä nyt treenata, jottei joukkueen suoritus meidän johdosta kärsis ihan kamalasti.  Mut kiva kun on tavoite ja kannustava joukkue! Kiitos tiimille hyvästä matkaseurasta!!!