Perjantaina käytiin poikien kanssa Nurmijärvellä moikkaamassa anoppia. Ei oltukaan nähty sitten varmaan tammikuun jälkeen. Pojat oli niin onnessaan anopista, on poikien lemppari-ihmisiä. Anoppi leikitti Reinoa ja vähän "tokoili" Repen kanssa. Oli tosi jännä huomata, että vaikka anoppi ei tienny mitä käskyjä Reiskan kanssa käytetään, niin toooosi hienosti Reiska totteli ja teki sikkehienon seuraamispätkän jne. Mä kattelin vähän hoomoilasena, että mites se nyt noin hyvin menee...Pitäis saada tungettua anoppi tokokisoihin Reiskan kanssa!! Mun kanssa Reiskan on kyllä ollu kans jotenkin innokkaampi ja ilosempi kun oon koittanu vaihtaa vähän omaa asennetta ja olla semmonen yyberilonen. Mut en silti luottais siihen, etteikö toi heittäis flegmaattivaihdetta päälle kisoissa. Jotain hetsausta ja motivaatiotreeniä pitäis varmaan kehitellä. Aika vaan on vähän kortilla!!

Lauantaina kello soi kivasti jo kukonlaulun aikaan ja siinä otin pienet tokotreenit poikien kanssa, harjoteltiin sisällä vähän kaukoja ja temputeltiin vähän vaan ja sitten auton nokka kohti Paimiota, jossa piti olla yhdeksältä mejäkurssin tiimoilta. Ensimmäisenä päivänä käytiin läpi teoria, karttamerkit, kartan lukemisen perusteet ja kompassin käytön perusteet. Ihan kauheesti ei tullu uutta opittavaa, mutta hyvähän nää oli kerrata ja ehkä mä sitä kompassiakin nyt osaan vähän paremmin käyttää ja se kartan lukukin saattaa jatkossa onnistua paremmin, toivossa ainakin on hyvä elää...  

Illalla meillä tuli Katja ja Mikko kyläilemään ja siinä se ilta sitten vierähti kivasti.

Sunnuntaina aamulla herätys taas ties kuinka aikaisin ja auton nokka taas kohti Paimiota, tällä kertaa kyydissä pappakoira. Tarkoitus oli tehdä jälkiä ja sitten ajaa ne koiran kanssa. Otin papparaisen mukaan, kun se on jo sen verran menetetty sielu, että sen kanssa voi hyvin ajaa tuoreempaakin jälkeä, Reiskaa en tuoreelle jäljelle päästä ettei mene ihan sekaisin, että mitä pitikään tehdä.

Aamusta jaettiin jälkientekoryhmät ja minun ryhmääni toiseksi oppilaaksi tuli about ikäiseni nainen sekä hänen 6kk vanha kokkerinpentunsa, vitsi kun olikin ihana! Ohjaajaksemme tuli samainen mieshenkilö, jonka kanssa itse viime vuonna tein jälkiä Loimaan mejäkokeessa. Loimaan mejäkokeessa olimme mielestäni varsin samalla tasolla jälkientekotaitojemme kanssa, että vähän huvitti kyllä... Noh, ihan hyviä vinkkejä ja muistutuksia kyllä tuli...

Ensin mitattiin askelparin pituus ja aika monta niitä saa ottaa, että tulee 100 metriä maastossa täyteen...  Sitten mentiin tekemään jälkeä. Tässä mitään ihmeellistä, jäljestä tuli vähän kiemuran sorttinen, kun keskeltä metsää löytyi paljon lunta ja sitä piti lähteä kiertämään ja sitä ennen olin jo onnistunut tekemään hienon kaarroksen...Jäljelle tuli pituutta about 200 metriä. Veritettiin jälki ja mentiin syömään maittavaa ruokaa nuotiolle.

Vuorossa oli sitten kokeenomainen laukauksensietotesti. Piruuttani papparaisen otin silläkin mukaan, että kokeillaan miten pappis reagoi. Pappis ja Reinon enomies Ypä siinä ensin postailivat ja mahtailivat toisilleen, vierekkäisissä puissa kun olivat. Laukauksen jälkeen Kyttä kiskaisi kerran eteenpäin, mutta kun huomasi ettei pääse mihinkään, niin kiersi puun kaksi kertaa. Jumissa. Kiersi itsensä auki ja jäi seisomaan ja ihmettelemään, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Menin paikalle ja pappa tärisi kuin haavanlehti ja läähätti kovasti. Reppana. Vein autoon viideksi minuutiksi ja otin pois. Ihan normaali pappa. Palautumiskyky on lievästi sanoen aika hyvä! Tuomarien mielestä ihan koekelpoa kamaa.

Jäljestyksen aloitti kokkeripentu, joka ei koskaan ennen ollut jäljellä käynyt. Pentu hetkittäin jäljesti hienosti, teki pistojakin, mutta sitten iski pentuvaihde silmään ja piti vähän leikkiä ja puuhailla muuta kunnes hoksasi muistutuksen jälkeen, että mikä olikaan homman nimi. Hyvä jälkikoira siitä vielä kyllä tulee.

Tämän jälkeen pappakoira samaiselle jäljelle. Pappa on niin hauska kun näyttää siltä, ettei mitään jäljestä kun nenä pystyssä ja häntä heiluen etenee, mutta kylläpä tuo hienosti eteni. Ensimmäisellä osuudella kertaalleen jouduin kehoittamaan kun jäi jotain ihmettelemään ja sen jälkeen olisi mennyt oikealle. Ohjaajamme kysyikin, että onko papan edellisellä jäljellä käännytty oikealle, oli kuulemma sen näköistä... Kulman meinasi ohittaa huomioimatta, pysäytin, otin koiran kulmalle ja käskin haistelemaan ja siitä jatkettiin matkaa seuraavalle kulmalle, jossa sama meno jatkui. Loppupätkällä oli ojan ylitys ja pappa jäi sinne lotkaamaan vettä. Seisoi keskellä ojaa ja joi tyytyväisen näköisenä viisi minuuttia ja olisi varmaan juonut kauemminkin, mutta komensin erittäin kärttyisesti (tekee tämän aina kun ylitetään ojaa!) jatkamaan matkaa ja lähtikin hienosti ja meni nätisti wuballeen, jota vingutteli sitten ihan ylionnellisena!  Palkkasin papan myös muutamalla kunnon vetoleikillä ja ohjaajammekin kokeili ohimennen papan vetokykyjä. Kyllä se iso mies irrotti lelusta ennenkuin pappa. Kiva kun papalle on ihan se ja sama kuka sitä lelua kiskoo kunhan vaan on joku, joka kiskoo. Kuinka hieno jälkikoira meillä asustaakaan?! Ottaa huomioon, että tuo oli varmaan Kyttämiehen neljäs jälki ja minkäänlainen jäljestys ylipäänsä on aloitettu vähän vajaa 7-vuotiaana...

Pappa ei kyllä näytä jäljestävän yhtään mitään enkä tiedä seurasiko se nytkään veren hajua vai ihmisen hajua. Ei ainakaan kokkerin hajua seurannut, koska kävellä tassutteli jälkitarkasti koko ajan eteenpäin ja kokkeri sinkoili sinne sun tänne. Ihan sama kun oli niin huippu kuitenkin!

Jossain välissä se mun pakollinen tarkempi maanpinnan tutkimuskin tuli tehtyä. Enomies Ypää pitelin kiinni ja Ypä sujahti mun jalkojen väliin ja oikaisi ittensä kunnon mittaansa ja vähän vielä heilautti itteensä ja meikä vähän aikaa heilu ja horju ja lopulta lässähdin nenälleni maahan  Enpä tosiaan voinut muistaa että enomies on jalkojenvälikoira. Sen jälkeen kyllä muistin pitää visusti jalat yhdessä  Enomies on muutenkin niin ihana kuten aina, mutta ihanuus korostuu kun harvoin näkee. Kun tarkemmin sitä seuraa, niin ihan samoja eleitä ja ilmeitä kuin Reinolla vaikka eri näköisiä ovatkin. Ihana!

Illalla paljon muuta ei jaksanut kuin käydä saunassa ja syöpötellä vähän ja sitten nukkumaan.

Tämä viikko on melko ohjelmantäyteinen: tänään anoppi tulee meille, huomenna sisustussuunnittelija tulee, keskiviikkona ajellaan Turkkuseen ja torstaina ihan ajattelin repästä ja tehdä Reiskalle vuoden ensimmäisen jäljen, joka mentäis sitten ajamaan perjantaina. Huhhuh kun kiirettä pitelee!