Sain eilen inpiraation kun kerrankin ei satanut ja otin Reinon ja menin vanhempieni pihalle tokoilemaan! Ajatuksena oli tehdä hyvän mielen treenit ja tavoite oli, että koira ja omistaja ovat tyytyväisiä treenin lopuksi. Melkein onnistuikin...

Ensin otettiin merkkiä. Kävin ensimmäisellä kerralla bilettämässä uuden lelumme, pallopään, kanssa merkin takana. Reiska varasti sen jälkeen merkille. Palkkasin kuitenkin kun meni tosi hienosti ja jäi seisomaan käskystä oikein hyvin. Muilla kerroilla ei enää varastanut, toki minäkään en käynyt bilettämässä, mutta joka kerta oli huippuhyvä ja huippuinnokas! JESH!

Tolpan kiertoa ja meni tosi hyvin, kiersi kyllä oma-aloitteisesti välillä keinunkin. Meni tosi hyvin ja olin oikein tyytyväinen ja niin taisi koirakin olla ilmeestä ja innosta päätellen. Muutama luoksetulon pysäytys samassa yhteydessä. Ensin lelulla ja sitten käsimerkillä ja hitsi miten se pysähtyi kuin seinään. Toki vilkuili ympärilleen, että missä se pallopää on ja koska se lentää ja oli ihan häntä korkeella tötteröllä innoissaan. JESH! Gudigudi!

Kaukoja. Otin vain istumisesta seisomaan nousua ja tämäkin onnistui, mutta into latistui heti hieman kun tuli namipalkka ja tylsä liike. Tylsä liike siinä mielessä, ettei saanu täysillä kaasutella jonnekkin tekemään jotain.

Kaukojen aikana omaan ja Reiskan silmään pisti PIENI häiriötekijä, joka tuli paikalle katselemaan mitä olemme tekemässä. Häiriötekijää voidaan kutsua myös nimellä naapurin kissa. Kattimatti istui orapihlaja-aidan alla ja tuijotti meitä. Reiska ei ensin katin nähtyään pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kun katin tuijottamiseen ja mietinkin, että pitääkö käydä ajamassa katti pois. Sitten tuli mieleen, että minkä ihmeen takia ajaisin katin pois sen sijaan, että Reiska saisi häiriöharjoituksia. Päätin siis, että Reiska saa tottua kattiin! Ja meni siinä ehkä kolme minuuttia kun Reiska oli hyväksynyt katin olemassaolon ja vissiin sen jälkeen samantein unohti katin kun ei enää tuijotellut aidalle vaikka oltiin puuhastelemassa aidan vieressäkin. HYVÄ!  Toki mainittakoon, että Reiskalla ei monen koiran tapaan ole suurempaa tarvetta esims. ajaa katteja takaa tai muutakaan vastaavaa. Ne harvat katit, jotka Reiska on tavannut ovat Reiskan mielestä kauhean kivoja leikkikavereita ja niille kovasti pyllistellään. Katit eivät ole tunteneet samoin Reinoa kohtaan, valitettavasti.

Lopuksi tokosessiossamme päätin ottaa seuraamista ja kisamaista touhua. Ei mennyt putkeen ei. Jätin lelun kauemmas ajatuksena vapauttaa Reiska lelupalkalle sitten kun on tehnyt hyvän suorituksen. Varasteli pentele lelulle koko ajan kun silmä vältti. Seuraaminen oli kivalla päiväkävelyllä olemista, hetkittäin kontaktissa, mutta harvemmin ja seuraamisen paikka oli ihan väärä ja vire koiralla muutenkin laski. Ajatteli vissiin vain lelua, yllättävää sinänsä tuolle putkiaivolle. Ranekin jossain vaiheessa tuli paikalle ja sen suuntainen pään pyörittely oli, että meni vissiin isännän(kin) mielestä ihan päin persettä! En jaksanut sitten seuraamista alkaa hinkkaamaan sen enempää ettei mene hyvän mielen treenit hermot kireellä- treeniksi. Katotaan tota seuraamista sitten joku toinen päivä ja kiristellään niitä hermoja. Tässä siis ainoa ongelma on se, että en ole keksinyt miten homman saisi tehtyä Reinolle niin mielenkiintoiseksi, että se haluaisi seurata minua vaikka maan ääriin innokkaana! Reinolla on tyhmä ja vailla kekseliäisyyttä oleva mamma ja Reino ei sille valitettavasti voi mitään, mutta homma menee välillä toooosi tylsäksi sen takia kun mamma on mitä on.

Illalla sitten Reino pääsi vielä tönöprojektille mukaan ja pihalle kettinkiin kiinni kun käytiin vähän penkomassa vinttejä. Jossain vaiheessa kurkkasin ikkunasta ja huomasin sen syövän erittäin onnellisena ruohoa siellä ja huusin yläkerran ikkunasta, että lopeta nyt se ruohon syöminen ettei taas tule yöllä yrkkä. Reino ei tajunnut ollenkaan mistä ääni tulee ja pyöritteli päätään ja katseli alaovea ja selkeästi oli ihan kuula hukassa. Hauska! Jossain vaiheessa oli myös alkanut satamaan ja taas saatiin märkä koira. Ei ollut vasta kun kolmas kerta tällä viikolla kun Reiska oli märkä ja sai hengailla loppuillan ja yön froteeloimi päällänsä.

Aamulla tuli taas huomattua Reiskan taipumuksista, että kyllä siinä on selkeästi vähän seisojaa sen jo aikaisemmin havaitun noutajan lisäksi. Aamupissalenkillä olin omissa ajatuksissani ja huomasin, että ollaan muuten sekä minä että koira varmaan viisi minuuttia seisty paikoillamme. Aloin sitten ihmettelemään, että mikä koiraa vaivaa ja kun tarkemmin katsoin mitä se seisoo ja tuijottaa, niin parin metrin päästä Reiskasta oli pesästä pudonnut linnunpoikanen, joka pyöritteli päätään ja varmaan oli aika kauhuissaan Reinosta. Reino tosiaan puolestaan vaan seisoi ja tuijotti lintusta. Tuli kyllä käskystä pois häiritsemästä tipusta. Se on vähän semmonen luontoystävä tuo meidän Reiska!