Puolimatkan krouvi niin kuin vetäjä sanoi.

Eilen otettiin 8 esteen rataa. Otettiin rataan tutustuminen ja suunniteltiin miten radan saisi parhaiten suoritettua. Kivaa! Käytiin myös muutama ohjaustekninen juttu läpi, mm. valssi, persjättö ja jotain muita, jotka jo onnellisena unohdin!

Eka rata oli seuraavanlainen: hyppy, A, hyppy, kepit, putki, hyppy, pituus (ja kaikille muille paitti Reinolle vielä puomi). Reiska meni hypyn hyvin, jonka jälkeen A kahteen kertaan. Pitihän Reinon nyt mennä se vielä toistepäinkin, jotta kaikki varmasti huomaa, että hän osaa Aan. Sitten hyppy, varasti sen jälkeen taas Aalle esittelemään taitojaan, kepeillä vähän hankaluuksia kun vauhtia oli pikkasen liikaa ja taitoo ei vielä niin paljon ole, että onnistuis siinä vauhdissa ja putkiaivoilla ymmärtämään pujottelua. Rauhotin koiran ja sit meni hyvin. Putkeen sujahti hyvin, jonka jälkeen hypyn ja pituuden meni hienosti. Olin melko tyytyväinen.

Toisella kertaa mentiin rata toisinpäin. Pituus, hyppy ja putki hienosti. Putken jälkeen ennen keppejä tein tosi hienon (jopa itekkin tajusin että se oli hieno ja kouluttaja oli pitkään tästä tohkeissaan) olisko ollu takaajätön (mulla on termit ihan hukassa), jonka jälkeen kepit, joilla hieman säätöö, mut vähemmän kun ekalla radalla. Reiskalla oli semmonen fiilis eilen, että joka toinen keppi voidaan pujotella... Sitten hyppy, A ja hyppy. Hienosti meni! Yllättävän haastavaa kyllä tuo radan ja koiran ohjauksen suunnittelu, mutta hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty ja osasin ennakoida Reiskan vaaran paikat tuota A-innostusta lukuunottamatta.

Otettiin myös muutama harjoituskerta Aalla kun tekee tosiaan valtavat loikat sinne mennessään ja sieltä tullessaan. Kun itse menee tiiviisti mukana ja näyttää mistä Reiskan pitäisi mennä, niin kyllä se ne kontaktit ottaa! Hyvä!

Lopuksi otettiin puomiharjoitteita Reiskan kanssa. Ensin puomi maksipöydälle eikä mitään ongelmia ylös- tai alasmenossa. Kyllä Reiska nämä osaa. Se suora osuus korkealla on se ongelma. Päätettiin kokeilla kuitenkin ihan normaalikokoista puomia. Reiska kiipesikin hienosti, käveli muutaman metrin suoraa osuutta, katsoi alas, kauhistui ja hyppäsi alas. Useamman kerran. Jos otin sitä pannasta kiinni, niin se jähmettyi ja ainakin heti hyppäsi alas. Tätä pitäisi saada kotona harjoiteltua rauhassa, niin varmasti lähtisi hyvinkin nopeasti menemään.

Kouluttajan kanssa jotain juttelin puomista kun sivusilmällä huomasin, että Reiska oli nostanut etutassut puomin ylösmenolle, ihan niin ylös että melkein oli suorassa osuudessa kiinni ja oli ponnistamassa takajalkojaan messiin. Ei kuitenkaan tajunnut, ettei niin voi mennä ylös, ei vaan mahdu siihen kapealle puomille noin. Kauhistuneena jouduin katsomaan, kun koiran yritys päästä puomin päälle ei tosiaankaan onnistunut ja koko koira mätkähti sieltä korkealta kyljelleen maahan. Sydän varmaan pysähtyi hetkeksi kun niin paljon säikähdin! Reiska kuitenkin kömpi pystyyn vähän hoomoilasen näköisenä ja aristaen & ontuen molempia jalkoja siltä puolen millä mätkähti maahan. Onneksi ei tullut jalat edellä, koska ne olisivat taatusti poikki tuollaisen ilmalennon jälkeen!

Kävelytin siinä hieman Reiskaa ja se olisi jo tarjonnut minulle uudelleen puomin ylösmenoa, ei siis ehkä saanut traumoja. Rakastan suuresti Reiskassa sitä, että se miellyttämisenhaluisena tarjoilee koko ajan kaikkia juttuja, mutta nyt saa lopettaa aksassa tuon tarjoilun. Esteitä suoritetaan jatkossa vain ja ainoastaan silloin kun minä olen antanut luvan ja olen vieressä vahtimassa, ei missään nimessä enää oma-aloitteisesti ainakaan ennen kuin osaa mennä ne! En halua enempää sydänpysähdyksiä! Otettiin vielä puomin ylösmenoa minipöydälle, ei ongelmia alas- tai ylösmenossa, mutta tämähän ei se ongelma ollutkaan. Aika näyttää saiko Reiska puomista traumoja ja suostuuko se koskaan menemään sitä. Onneksi on kotona puomin palaset, joilla voidaan harjoitella. Tukijalat puuttuvat niin kokonaista puomia ei ilman puutöitä saada aikaan, mutta parempikin ehkä kokeilla noilla palasilla.

Jätettiin sitten illan BH-kurssi väliin jottei jalka rasitu liikaa, BH:ssa meillä olisi ollut kaupunkiosuus teemana, mutta saan kuulemma suorittaa sen seuraavan ryhmän kera. Kivaa!

Iltasella vielä kuitenkin kävelin Reiskan kanssa pienen lenkin, jotta pystyin katsomaan miten jalat toimii. Hieman ehkä aristaa, mutten ole ihan varma. Ei ainakaan selkeästi ontunut. Lenkin lopussa annoin sen jopa vähän kirmailla vapaana eikä siinäkään ontumista näkynyt. Lenkin tavoitteena minulla oli nähdä paljon ihmisiä ja koiria ja tehdä ohituksia, mutta puolen tunnin kävelyn saldona oli 5 pyöräilijää ja 2 vastaantulevaa kävelijää, joista Reiska ei piitannut tuon taivaallista. Lisäksi kotiin mennessä käveli edellämme koira, josta Reiska riemastui. Reiskahan ei siedä omalla reviirillään muita koiria ja tämä koira nyt oli kerrostalomme piha-alueella eli Reiskan reviirikseen katsomalla alueella. Reiska tavalliseen tapaansa tuijotteli koiraa "pahalla silmällä", mutta lopetti heti kun kaivoin räminäpurkin taskusta ja sitä ravautin kertaalleen. Purkki on ihan pop meillä tätä nykyä Reiskan(kin) kanssa! Toimii!