Eilen iltapäivällä katselin Reinoa ja isäntäkin totesi, että jos tohon saat jollain virtaa, niin etevä oot...Reiska leikki siis lahnaa lattialla ja meillä oli alkamassa agilityn alkeiskurssi! Kummasti jäppisestä löytyi virtaa kun agikentälle päästiin! Agin piti alkaa viikko sitten, mutta kouluttajamme joutui sairalaan ja aloitus vähän siirtyi. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. 

Ryhmämme kouluttaja, Ulla oli oikein mukava ja pätevä. Ryhmässämme oli eilen weimarinseisoja, norwichinterrieri, yksi sekarotuinen ja meidän Reino. Hauska läpileikkaus koirarotuihin ja hauska oli huomata kuinka paljon kaikki koirat tykkäsivät agista!

Ensin harjoiteltiin kahden hypyn sarjaa. Otettiin muutama kerta - no Reiska otti luvatta yhden lisäkerran. Harjoiteltiin ohjaamista molemmin puolin esteitä ja niin, että oltiin estesarjan takana. Reiskalta sujui hyvin, tämä on se juttu mistä Reino tykkää tosissaan!

Hyppelyn jälkeen otettiin putkea. Hienostihan se Reino sujahti putkeen ja mammalla oli hoppu ehtiä toiseen päähän! Reino taas ohimennen meni putken ainakin kolme kertaa luvatta ees taas jonka jälkeen katseli, että missä se palkka on. Tällä kertaa häröilystä ei tullut palkkaa, sori vaan Reino! Harjoiteltiin ohjaamista molemmin puolin putkea ja hyvin taas sujui ja koirassa oli intoa vaikka muille jakaa!

Tämän jälkeen vuorossa oli kepit. Reiska muisti selkeästi, että tässä on joku juttu, muttei sitten muistanut, että mikä se juttu on. Tarjosi sellaista versiota useammankin kerran, että sujahti ensimmäisen välin hyvin, jonka jälkeen kiersi koko keppisarjan ja tuli luokseni hakemaan palkkaa. Ei taaskaan herunut. Nopeasti kyllä muisti jutun jujun ja pujotteli yhden kerran hienosti ja siihen lopetettiin ja jätettiin juttu hautumaan! Kouluttaja tässä totesi, että kun Reiska on kovin pitkä koira, niin pujottelu on hankalaa ja itse pitää olla tarkkana sen kanssa, että koira lähtee hyvissä ajoin taittamaan itseään seuraamaan väliin, koska jos menee liian pitkälle, niin siitä on vaikea saada koiran kroppaa enää taittumaan oikeaan väliin.

Viimeisenä otettiin puomia. Sanoin heti Ullalle, että Reiska pelkää kovasti puomia. En jaksanut sitten kyllä kertoa asian taustoja, mutta Ulla otti pelon tosissaan ja sanoi, ettei missään nimessä sitten ainakaan pakoteta koiraa menemään puomia. Ehdotti, että jos saataisiin Reiska puomin alastulolle nenä siis kohti alaspäin menoa ja harjoiteltaisiin kontaktille pysähtymistä. Eipä saatu Reiskaa menemään niin. Jäppinen ei kyllä näyttänyt yhtään siltä, että pelkäisi puomia ja mietinkin omassa mielessäni taas sitä, miten uskottavalta varmaan kuulostinkin taas...  Tosin Reiskan pelkohan tulee esiin vasta puomin yläosassa, kyllä se sinne ylös kiipeää kunnes huomaa, että olempas kovin korkealla -> KÄÄK -> ei kannata liikkua.

Otettiin sitten puomin ylösmenopalikka irti ja laitettiin maahan ja Reiskan kanssa harjoiteltiin kävelemistä ohuen palikan päällä. Hyvin meni! Harjoiteltiin myös pysähtymistä kontaktipinnan päälle. Totesin, että pitänee kehitellä puomi kotiin, jotta saa harjoitella ja sitten Ulla ystävällisesti kertoi, millainen Reiskan ensiharjoittelupuomin pitäisi olla ja sellaisen päätin itselleni saada!

Aksasta jäi oikein hyvä mieli itselle, se on kiva laji ja Reiska tykkää suuresti. Pitäisi varmaan alkaa panostamaan enemmän tuohon kun se on Reiskan suursuosikkilaji! Kun vaan ehtisi...