Vieraita viihdyttäessä kaikki kuluu kummasti. Koirat on vähän olleet sivuroolissa, toki ovathan ne paljon rapsuja saaneet ja taas ovat kovin sosiaalistettuja lapsiin.  Edelleen jaksan ihailla sitä miten hienosti pojat ovat lasten kanssa. Reiskasta kyllä huomaa, että välillä siltä menee vähän yli poikien rajut leikit, mutta sitten se vaan istahtaa ja ihmettelee menoa ja meteliä.

En malttanut olla tekemättä kuitenkaan koirien kanssa mitään ja eilen tallasinkin jäljen Reiskalle aktivoinniksi. Jälki oli noin 30 metriä pitkä ja vanheni ehkä 15 minuuttia. Tuuli kuitenkin ilmeisesti päätti pyörähtää tai muuten vaan kääntää kelkkansa siinä välissä kun jäljen tein, koska tuntui, että ainakin tuuli pyöri, jollei sitten jopa tosiaan kokonaan kääntynyt. Reiska lähti tosi hyvin jäljelle, mutta puolenvälin jälkeen haistoi lopussa olevan palkan, vaikkei sitä nähnytkään ja sen jälkeen ei enää keskittynyt jäljestämään vaan kiskoi vaan loppua kohden. Itsellä sitten käämit siinä meinasi palaa kun koira vain kiskoi palkkaa kohden eikä keskittynyt jäljestämistyöhön ja tarkkuuteen. Jäi tosi huono fiilis, vaikka alku menikin hyvin. Lopetettiin niin, että näytin Reiskalle askelissa olleita nameja ja kun se muutaman haisto/söi, niin päästin sen sitten sinne loppupalkalle.

Nameista jäi jäljelle 90%, niin ajattelin, että viempäs Kytän syömään niitä. Mentiin jäljen alkuun ja Kyttä alko haistelemaan ja minä otin jälkipaaluna olleen kepin ja heitin sen jorpakkoon ja penteleen pappa sitten otti ja huomasi sen, jonka jälkeen se kiihtyi kovasti kun tajusi, että jotain ollaan tekemässä ja vissiin oletti, että homman nimi on kepin heittely ja sen hakeminen. DAAAAA! Eipä siis tullut tästäkään oikein mitään, jokusen namin papparainen söi ja hienosti eteni kun annoin sen melko vapaasti mennä eteenpäin. Kunnes sitten papankin nenään tuli joku tuoksu sieltä missä Reiskan palkka oli ollut ja sinne pappakin sinkosi. En tiedä olisiko siellä pöheikössä sitten ollut jotain muutakin kun Reiskan nami vai mikäköhän tämä juttu sitten oikein olikaan...? No, siellä ne lihapullanpalat on edelleen pitkin peltoo...

Suivaantuneena otin vähän tokoilua poikien kanssa. Ensin Kyttä paikallamakuuseen (halusin testailla kykeneekö se makaamaan kun tekee Reiskan kanssa jotain) ja meni superhyvin! Reiskan kanssa vähän seuraamista (ei hyvää) ja liikkeestä istumista (tosi hienoja kun sanoi käskyn oikealla äänensävyllä sillain iloisesti). Toki Reiska selkeästi hieman epäili, että tekeekö nyt varmasti oikein ja jäi vähän puoli-istuvaan kenottavaan asentoon töröttämään, mutta olin tyytyväinen. Vahdinvaihto ja Reiska makaamaan. Kytän kanssa kytkettynä seuraamista, muutama ihan hyvä pätkä tuli tehtyä, liikkeestä istuminen ihan superhieno, istumisen pappa hallittee jos ei muuta! Vapautin ja pappa oli vähän hölmistyneenä, ei niinkään siitä ettei palkkaa tullut vaan siitä käskystä. Sitten tuli mieleen, ettei sitä varmaan liian usein olla vapauteltu sen jälkeen kun ollaan tehty jotain vaan annettu vaan palkka...Samaisesta vapaa- käskystä Reiska oletti olevansa vapaa ja palautin sen kyllä makaamaan, koska ei ollut sen lupa lähteä minnekkään menemään! Jotain vielä pyörin Kytän kanssa katsoakseni, että pysyykö se Reiska siellä ja hyvinhän se pysyi. Sitten Reiska jälleen vuoroon ja voi kun sillä on INTOA tehdä jotain kun oli joutunut katselemaan kun Kyttiksen kanssa tehdään jotain! Kovasti kiihtyy siitä kun hän ei saa tehdä mitään ja muut saa. Tätä pitäisi vaan enemmän käyttää voimavarana koulutuksessa eikä pappakoiraakaan varmasti haittaisi ärsykkeenä oleminen. Seuraaminen oli kyllä Reiskalla tiiviimpää ja muutenkin parempaa, ihan jopa hetkittäin paino jalkaa vasten kun oli niin tohkeissaan ja varmasti halusi esittää melkein parhaita suorituksiaan. Gudigudi!  Reiskan kanssa vielä leikin vähän aikaa ja vetoleikeistäkin se innostui tavallista enemmän!

Loppuun vielä kauhunhetkiä tiistai-illalta juuri ennen nukkumaanmenoa. Käytin Reiskaa pihalla ja sisälle mennessä Reiska juoksikin vähän ohi ja huusin sitä, että tulehan tänne, niin mennään sisään. Koira lähti pinkomaan täysiä toiseen suuntaan. Ihmettelin, että mikä sille tuli kun en kunnolla huomannut kun autot olivat näkökenttääni haittaamassa. Kävelin vähän eteenpäin ja huomasin, että siellähän Reiska pinkoo jäniksenpoikasen perässä pitkin peltoja ties kuinka kaukana! Hirveä mekkala päällensä, muttei koira mitään huomannut kun oli vauhtiin päässyt! Kävi jo mielessä, että meillä on yksi koira vähemmän kun 10-tie on ihan vieressä ja jänis meni sitä kohden ja koira ei reagoinut minun huutooni mitenkään. Onneksi kaikkien pelastukseksi jäniksenpoikanen oli fiksu. Se reagoi minun huutooni, kääntyi ja lähti jostain käsittämättömästä syystä juoksemaan minua kohti, juoksi ihan vierestä ohi ja Reiska perässä. Sain pyydystettyä Reiskan kiinni ja pysäytettyä sen vauhdin ja retuutin sen sitten raiveleista kiinni pitäen äkkiä sisälle! Huoh! Kyllä säikäytti!

Tönörojektista sen verran, että alakerrassa ovat tapetit paikoillaan (lukuunottamatta pientä pätkää keittiössä kun tapetti loppui kesken mun kohdistuslaskuvirheen vuoksi, eikös 13cm ja 53 cm ole sama asia?!), katto- ja jalkalistat aika hyvin paikoillaan ja yksi ikkunanympärys on listoitettu. Ihanaa!  Ensi viikolla vessan tekoa ja pian päästään tällä menolla muuttamaan! Keittiökalusteet ja muut kaapistot yms. tulee parin viikon päästä, iäsyys tuntuu olevan siihen aikaa! Toki sitten ollaan remontin keskellä kun yläkertaa tehdään, mutteivät ne remonttimiehet alakerrassa silloin ole enää eli pitäisi kivasti pystyä asumaan siellä! Uskokaa tai älkää, mutta hieman polttelee päästä jo muuttamaan!!