eli juhannus meni ihan hujauksessa. Pääsääntöisesti oltiin mökillä ihan vaan hengaamassa, mitään ihmeellistä ei tehty.

Torstaina oltiin kuitenkin Reiskan kanssa paimenessa. Eka rundi meni tosi hyvin, räminäpurkkia heiluttamalla loppui Reiskan lampaankakansyönnit ja hyvä niin. Muutenkin olin vallan tyytyväinen suoritukseen, kuljetukset meni just niin kun mä ajattelinkin niiden menevän (toki Reiska vielä kovin lähellä lambeja), muutaman hyvän haunkin Reino onnistui tekemään. Jees! Paikalla myös taasen Jaana ja Bowwe, kiitos seurasta ja hienoista kuvista mitä kameraan putkahti!  Onneksi lähditte pois ennen tokaa rundia... Marika & Kimmo päätti, että Reiska kaipaa taas vaihtelua elämäänsä ja jouduttiin isolle laitumelle. Onneksi siinä oli tällä kertaa aita ympärillä kuitenkin. Aita ei kuitenkaan paljon lampaita pidätellyt, kun ne meni siitä läpi ennen kuin minä olin päässyt aitaukseen. *ups* Lampaat sinkosivat normiaitaukseensa. Kimmo käski minun hakea ne Reiskan kanssa. *auts* Reiska  rallasi pitkin aitausta lambien perässä, lauma hajosi tsiljoonaan osaan ja Kimmo huutaa minulle, että mene lampaiden luo. Niin minkä lampaan kun kaikki olivat hujan hajan?! Onneksi Reino sai lauman jollain kasaan vaikka aikamoinen ryteikön räminä välillä kuului kun koira jahtasi laumaa kasaan. *huh* Uusi yritys ja lampaat takaisin isoon aitaukseen vähän bortsujen avittamana. Reiskan kanssa piti ottaa kuljetusta, mutta koira oli ihan puhki ja osa laumasta karkasi taas. Annettiin niiden sitten olla. Lähdin Reiskan ja vähän Svedunkin avittamana kuljettamaan lampaita varmaan 100 metrin päähän, minne Kimmo käski meidän mennä kääntymään. Aitauksen ulkopuolella varmaan parin sadan metrin päässä oli bortsu-Turo paimenessa ja siltä läks joku lammas karkuseen ja tuli minun laumaani ja koira perässä. Vähän alkoi olla hiki kun iso lammaslauma ympärillä ja kolme toisilleen vierasta uroskoiraa vielä säätämässä siinä. Ohjeet menivät osin kuuroille korville kun vieraat koirat eivät kunnolla totelleet ja oma koira näki itsensä hyödyttömänä ja alkoi syödä kakkaa eikä minulla ollut edes mitään keppiä mukana, että olisin voinut sen avulla hallita koiria. *kääk* Onneksi selvittiin ihan vaan sillä hiellä minun niskassani.

Tein Kimmon käskemän rundin laiska koira messissä ja lopetettiin siihen. Itsellä melkein traumatisoitunut olo kaikesta härdellistä mitä saatiin aikaan. Koira ihan puhki. Olisikohan mahdollista että Reiska olisi niin huonossa kunnossa, ettei se meinaa jaksaa toista rundia? Parilla viime kerralla kuitenkin eka rundi mennyt tosi hyvin ja tokalla rundilla koira on ihan koomautunut..?

Jaana ja Bowwe:

 

Mine ja Reinoeläin säätämässä:

Lisää kuvia heti kun saan ne esille. Picasa väittää olevansa täynnä?!?! Ja nyt en oikein tiedä mihin tungen kuvia...Ideoita?

Juhannusta mökillä oli juhlimassa Mimmu ja Turo poikien kanssa ja Pete ja Eeva. Tosi kivaa oli, kiitos kaikille seurasta!

Lauantaina annettiin Mimmulle ja Turolle vähän vapaa-aikaa ja käytiin poikien kanssa taas Elonkierrossa pyörimässä ja ihmettelemässä eläimiä:

Muutama kuva lissöö löytyy Picasasta. Enempää ei sinne mennyt näitäkään.

 Sunnuntaina sitten viimeisetkin vieraat lähtivät heti aamulla pois ja me lähdettiin jännittävään reissuun! Haettiin siis ostamani agilityesteet!  Kun Reiskallahan on niin kaamea korkeanpaikankammo ja muitakin traumoja, että ajattelin, että ostetaan ihan itselle omat esteet, niin voidaan harjoitella. Oli sellainen tunne, että kerta viikossa ohjattua aksaa ei riitä. Tahtoo edistyä nopeammin kuin mitä sillä tahdilla edistyis! Esteet löytyivät eräältä koirakerholta. Olivat käytettyjä, mutta meille ihan kelpoja. Piti ostamani A-este ja keinu, mutta paikan päällä selvisi, että saadaan hyppyesteitä, rengas (kaipaa fiksausta), kepit ja puomin palikat kaupan päälle! Onneksi kaikki mahtuivat peräkärryille eikä mitään edes tippunut matkalle, vaikka aika pelottavan näköinen kasa siellä kärryillä olikin!

Mökillä heti habailtiin ja laitettiin A-este paikalleen. Sitä ei muuten siirretä alle neljän ihmisen voimin ja kun sitä isännän kanssa kaksin siirrettiin, niin nyt on selkä ja kädet niin kipeät ja jumissa ettei ole tosikaan! Heti sitten piti kokeilla Reiskan kanssa. Totaaaah, öööhhh... Sillä mitään ongelmia, kammoja tai edes traumoja ole. Nätisti meni yli ja oli vielä kovin onnellinen sen jälkeen. Kiva kun koira yllättää omistajansa positiivisesti!

Jossain vaiheessa alkuiltaa Reino ihan oma-aloitteisesti vapaana pihalla ollessaan kiipeili A-estettä...Kiipeili A-esteen päälle myös tähystämään maisemia ja tapahtumia. Ei ollut minkäänlaisia kammoja näkyvissä... Hyvä minä  Pahoin pelkäänkin, että jatkossa Reiska mökillä vapaana ollessaan töröttelee Aan harjalla seuraamassa maaseudun menoa...Se kun on semmonen vahtikoira...

Ajateltiin, että kokeillaan Kytälläkin. Rane kyllä meinasi, että Kyttä mitään estettä mene. Ei niin...Osoittaa estettä ja sanoo AA, niin johan pappa kipusi tyytyväisenä. Ei ollut koskaan elämässään aikaisemmin mennyt. Teräspappa, varsinainen Pelle Peloton! Papparaisen spesiaaliksi muodostui estettä ylöspäin mennessä kolme kertaa itsensä ympäri pyörähtäminen, siis 360 astetta ja kolmeen kertaan. Se on taipuisa vanhus. Menetetty lahjakkuus tässä(kin) lajissa, valitettavasti!

Sivumennen sanoen vielä papparainen on mallia räksyttävä aksakoira! Kuinka sellaisista ärsyynnynkin ja sitten meillä vielä asuu sellainen! Auts! Pappa harjoitti eilen myös puupöllin pyörittämistä ja sen raapimista sekä pöllin päälle käymistä ja puremista. Jotain patoutumia ilmeisesti...

 

Kuvassa näkyy myös meidän perheen uusi aksaohjaaja, henkilö ei vain tiedä vielä olevansa aksaohjaaja!  Ohjaus näyttää kyllä tosi hyvälle!

Kyttä suorittaa kyllä Aan tosi hienosti ja rauhallisesti. Reiska menee tuhatta ja sataa ja kumpaankaan suuntaan mennessä ei osu kontaktille kun tekee sen kokoisia loikkia ettei tosikaan. Mut se on pieni juttu työstää kun tuota Aata stressasin niin paljon. Tosi huojentunut olo. Kyllä se Reino valitettavasti vaan semmonen aksakoira vaan on, että mamman pitää vissiin tosissaan koittaa kans tsempata eikä aina vaan puhua asiasta!

^ Isäntä muuten tokoilikin juhannuksena ja hyvin meni monilahjakkuuden kanssa!

^ Kuva puhukoon puolestaan!