Töiden jälkeen hain Reiskan kotoa ja suunnattiin sitten mejäkokeeseen Piikkiöön. Ehdittiin juurikin sopivasti paikalle eikä jouduttu kauaa odottamaan kokeen alkua – tosin pullalautasen vieressä olisi voinut kauemminkin odotella. Alkupuheiden jälkeen oli vuorossa jälkien arvonta ja minä sain taas valita ensin. Valitsin jäljen nro 3, jonka tiesin olevan hyvää maastoa ja lähellä kokeen keskuspaikkaa.

Odottelua tosin jouduin sitten harrastamaan, mutta aika meni yllättävän mukavasti mukavien ihmisten seurassa ja Reiskaa ulkoiluttaessa. Laukauksensietotestissä Reiska hieman hätkähti kun ampu tuli ja sitten jäi ihmettelemään, että missä tapahtuu. Ei tapahtunut missään mitään. Hienosti siis meni! Laukauksensietoa tosin koirat harjoittelivat koko kokeen ajan, viereisellä ampumaradalla nimittäin räiskittiin koko ilta.

Lopulta tuli Reiskan vuoro. Reiska lähti tosi hienosti jäljelle kun oli ensin hartaudella mutustellut alkumakauksen. Jälki meni riista- tai mitälie polkua pitkin ja sitä pitkin mentiin tosi hyvin jälkitarkasti. Kunnes Reiskan pää nousee ja samalla hetkellä minä huomaan, että edestämme juoksee peura. Siihen meni sitten se koe, ajattelin. Reiska ei kuitenkaan suuremmin noteeraa tapahtumaa eikä lähde sinkoamaan peuran perään. Tuomari käskee kehoittamaan Reiskaa siinä kohdassa, missä peura ylitti jäljen, mutten näe siihen tarvetta kun jatkaa hienosti eteenpäin. Kunnes päättää lähteä siihen suuntaan minne peura meni. Ajattelin, että nyt se koe karahti tähän. Tuomari ei kuitenkaan tuominnut hukkaa, vaan taaperteli meidän perässä ja Reiska jostain syystä hetken haahuiltuaan lähtee takaisin mäkeä alas ja putkahtaa jäljelle. Tuomari käskee kutsua koiran luokse, koska opas ei ole huomannut minne menimme ja ”hukkasi” meidät. Tästä Reiska otti nokkiinsa ja melkein heti ohjattuani sen uudelleen jäljelle se löysi kulman, jonka syödä mutusteli hartaudella ja sitten lähti täysin väärään suuntaan, sinne minne peura meni. Ensimmäinen hukka ja palautus jäljelle. Reiskaa ei sen jälkeen suuremmin jälkityö kiinnostanut (hitsi kun se ottaa nokkiinsa jos HÄNEN ison egonsa jäljestämistä jotenkin häiritään!) vaikka hetken matkaa menikin jäljen suuntaisesti. Lähistöllä oleva oja kutsui ja sinne juomaan. Sen jälkeen lähti seuraamaan peuran jälkiä siihen suuntaan mistä peura tuli. Toinen hukka ja palautus. Reiska oli siinä vaiheessa jo siinä mielentilassa, ettei kiinnostanut ja tuomari käskikin ohjata niin pitkään koiraa kunnes se saa taas tajun asiasta. Ohjasin jonkun aikaa, mutta melkein heti ohjauksen lopetettuani Reiska läksii taas jonnekkin omille teilleen ja koe keskeytetään hieman ennen toista kulmaa.
 
Harjoitellen loppuun, kolmannen osuuden alkupuolella Reiskalle alkaa taas valjeta mikä olikaan homman nimi ja työnteko paranee ja kaatoa kohden mennään jo melko hienosti. Tosin käpsyttelee kaadon ohi, mutta palaa kaadolle kuitenkin ja nuoleskelee ensin sorkan ja sen jälkeen esittelee sitä tyytyväisenä minulle ja lähtee häntä töttöröllä menemään sorkka suussa kohti kokeen keskuspaikkaa.
 
Tuomari ja opas neuvoivat, että koiraa pitäisi kehoittaa kunnon jämerällä käskyllä. En kuitenkaan kokeessa uskalla sitä tehdä, koska Reiska tosiaan ottaa nokkiinsa kun HÄNEN työntekoonsa puututaan. Opas jälkeenpäin sitten sanoikin, että jos koittaisi kehoituksen sijaan kieltää koiraa epätoivotusta puuhasta eli kun jäljeltä poiketaan, niin sanoisikin EI tai jonkun muun vastaavan kieltosanan. Mietin, että voisi jopa ihan toimiakin. Täytyy kokeilla heti ensi tilassa kun vaan löydän jostain aikaa tehdä harjoitusjälkeä!
 
Tuomari kuitenkin (kuten ne muutkin tuomarit aina) kehui Reiskan jäljestystyötä. Ei vaan paljon lämmitä mieltä. Tosi turhauttavaa itselle kun tietää että koira osaa tosi hyvin jäljestää niin halutessaan ja tuomarit kehuvat jälkityöskentelyä, mutta sitten kuinka monta nollatulosta meillä onkaan kokeista?! Pitää varmaan lähiaikoina istahtaa alas ja miettiä mitä oikein tekee jäljestämisen suhteen kun kokeissa ei mene putkeen, ei sitten millään. Miten huono säkäkin vielä meillä voi olla kun joka kokeessa on ollut jotain riistaa liikenteessä tai jotain muuta vastaavaa?! Toki eilisessä kokeessa meidän jälki ei ollut ainoa millä oli riistaa liikkeellä ja ainoastaan neljästä koirasta yksi sai tuloksen ja sekin oli kakkostulos. Kotimatkallakin vielä meinattiin törmätä peuraan, joka toikkaroi keskellä tietä!
 
Tässä koeselostus:
 
Erinomaisesti ohjattu lähtö. Koira aloittaa maa- ja ilmavainuisen, reipasta kävelyvauhtia etenevän jälkityön. Edetään jälkiuralla lähelle kulmaa, edestä lähteneen peuran jäljet tutkitaan. Kehoituksesta palaa jäljelle. Makauksen merkkaa syöden, uuttaa suuntaa ei löydy, hukka. Uusi alku makaukselta, noin 30 metrin jälkeen poistutaan jäljeltä juomaan, verijälki ei enää kiinnosta, vaan koira poistuu kaksi kertaa peräkkäin jäljeltä, 2 hukkaa ja tuomari keskeyttää kokeen. Harjoitellen loppuun, sorkka kiinnosti. Koira osoitti osaavansa jäljestää. Harjoitusta lisää, niin jälkiuskollisuus paranee.
 
AVO 0. Jäljen ikä oli 25:15 tuntia ja tuomarina oli erittäin mukava Taina Ketola.

Vielä kommenttina, että tuo riista/mikälie polku oli tosi hankala. Reiska käveli siis jäljen alun ja ensimmäisen suoran hienosti ko. polkua pitkin, mutta siltä kääntyminen vasemmalle ei mennyt Reiskalle jakeluun. Miksi sitä polulta poikkeisi? Tätä pitää harjoitella myöskin! Jälki ois ollu toisinpäin mentynä Reiskalle ihan täydellinen!