Eilen kun olin lähdössä töistä kotiin päin ajelemaan isäntä soitti hermot pinkeenä ja raportoi, että joku oli meillä paskantanu kämpän täyteen ja oksennellu vielä kaupan päälle limasia ruohoja. Kivaa. Yhtäkkiä mulla ei ollu ollenkaan kiire kotiin.  Isäntä oli onneksi onnistunut siivoamaan ällötysolostaan huolimatta kämpän, mutta voinette arvata miten paljon siellä edelleen haisi kun menin kotiin. Kyseessä on kuitenkin YKSIÖ, jossa ei ole parveketta eikä mitään kunnon tuuletusmahdollisuuksia. JESH!  Kukapa muu tuon kaiken olisikaan saanut aikaan kun ripuliReino, vaikka kyseessä ei ollutkaan ripuli. Papparainen kun on sivistynyt eikä harrasta tuollaista sivistymätöntä toimintaa. Reinolla vissiin ollut vähän tylsää? Virikkeetön elämä? Henkisiä ongelmia?!

En sitten kauaa siinä hajussa viihtynyt vaan nappasin ruikulin mukaani ja lähdin paimeneen. Se kävi muuten matkallakin kertaalleen p*skalla. Rasittava! Paimenessa olivat myös Jaana & Bowwe ja Sonja & Bataille. Molemmilla pareilla meni tosi hyvin ja oli oikein ilo seurata teidän menoa! Itsekkin oppii kummasti kun katselee muiden tekemistä ja muiden tekemistä virheistä muuten oppii myös itsekin. Ehkä?

Reino pian vuoroon ja paskan syöntihän se oli päivän juttu. Pakkohan sitä on syödä kun kaikki oli (t)ulostettu vähän aikaisemmin? Kävi se myös p*askalla lammasaitauksessakin. Raivostuttavaa. Menetin vähän väliä hermoni koiraan ja kävin komentamassa sitä pois niistä lantakasoista. Voi elämä sen kanssa. Muuten sujui kyllä yllättävän hyvin ja Reiska mielellään hakee lauman minun luokseni vähän kauempaa. Tultiin vissiin siihen tulokseen, että Reiska luottaisi minun lampaiden handlaustaitooni niin paljon, ettei minun lähelläni niinkään aktivoidu paimentamaan lampaita, mutta etätyöskentelee varsin kivasti. Ekan kierroksen jälkeen olin kyllä tyytyväinen Reinoon, vaikka sähellettiinkin vähän ja sitä p*skaa meni sinne suuhun vähän liikaa...

Onneksi tutut lähtivätkin sitten pois toisen kierroksen alkuun mennessä. Voi elämä! Reiskalla ei ollut mitään inspiraatiota tehdä mitään. Oli itse ihan laiska paska! Laahusteli menemään ja tuli sinnepäin minne käskin ja söi kakkaa minkä kerkesi ja tästä asiasta pidettiin sitten aika meteliä minun ansiostani! Yhtään en sietänyt katsella kakan napsimista. Jopa suoraan lampaan pyllystä?! RAIVOSTUTTAVAA!?!?!  Paimentamisesta ei ollut siis käsitystä. Taisi ottaa minulle nokkiin edellisen kierroksen höykytyksestä, mutta välillä pitää vähän höykyttää jotta se alkaa toimimaan. Ensi kertaa jännityksellä odottaen ja katsotaan sitten mitä tapahtuu...

Marika päätti, että mennään aitauksesta pois ja katsotaan mitä Reiska tekee pellolla missä ei niinkään ole kakkaa. Onneksi Marika tuli Svedun kanssa mukaan. Reiska jatkoi samaan tapaan, kertaalleen lähti juosten (WOW!, taisivatkin olla ainoat juoksuaskeleet tokalla lenkillä) hakemaan yhtä karannutta lammasta, mutta sitten kun huomasi olevansa tosi kaukana minusta antoi lampaan mennä menojaan ja tuli minun luokseni hengaamaan! VOI ÄÄLIÖ, EI NIITÄ LAMPAITA SAA JÄTTÄÄ OMAN ONNENSA NOJAAN! daa! Onneksi oli Svedu mukana, joka ilomielin haki lampaan takaisin. Hauska oli kyllä kokea kahden koiran kanssa työskentelyä, vähän kyllä jännitti mitä kaksi urosta meinaa toisistaan, mutteivät meinanneet mitään ja olivat vähän kuin toista ei olisi ollutkaan ja keskittyivät omiin jobeihinsa. Reiska ei jaksanut innostua lampaista edelleenkään ja aikamme nyhrättyämme lähdin Reiskan kanssa kuljettamaan lampaita takaisin aitaukseen. Se jopa sujui ihan hyvin ja saatiin kerrasta lampaat aitaukseen, tosin ei varmaan ollut sekään Reiskan ansiota. Muutama kuljetus, raivoaminen taas kakan syönnistä ja lopetus vähän vetreämmän näköiseen suoritukseen.

Kuinka veltolle koira voi näyttää ja kuinka veltto haahuilija se voi olla?! Ollaankoos me taas vähän puuhasteltu liikaa. Marika käskikin meidän olla ensi viikolla tekemättä mitään ennen paimennusta ja tämän aion toteuttaa lukuunottamatta sitä ja tätä ja tota...  Lisäksi ensi kerralle mukaan tulee varmaan papparaisen brand new purkki ja Reiska saa tutustua siihen lähemmin jos se kakan napsinta ei lopu! Huhhuh, ompa angstinen olo vieläkin  Loppuviikko meillä onkin vapaata ja jos vaikka ihan vaan hengailtas ja katottais ehkä jotain pikkujuttuja poikien kanssa ja keskityttäis tönöprojektiimme ja sisustuksen suunnitteluun. Eilen olivat pystyuunimme saaneet väriä pintaansa keittiötä lukuunottamatta, se yksi pinkki oli erityisesti mieleeni! Kyllä siitä tönöstä vielä koti tulee!  Tänään haetaan verhoja ja koitetaan sumplia valaistusta. Kivaa!