Odottelin eilen koko päivän viestiä, että jäljestyskurssi peruttaisiin kuumuuden vuoksi. Viestiä ei tullut ja onneksi lähdin paikalle pitkän emminnän jälkeen. Varustauduin onneksi suurella määrällä vettä ja Reiskan froteeloimen kastelin kylmällä vedellä ja Reiskan mielestä se olikin sitten kiva juttu kulkea märkä loimi niskassa. Kyllä taas ylpistyi melkein enemmän kuin laki sallii!

Teemana oli tällä kertaa janan opettelu. Tehtiin ensin melko lyhyet jäljet, joille sitten oli tarkoitus lähettää koira lyhyeltä janalta. Reiskan jäljelle tein vielä extrahaasteen ja sillä pienellä matkalla oli yhden suuren polun ylitys. Nämähän on niitä Reiskan kompastuskiviä kun se kävelisi mieluiten polulla eikä poikkeisi siitä.

Janajälkien muhiessa käytiin tekemässä vähän pidemmät jäljet kahdella kulmalla. Oikein jälkeenpäin harmitti kun ite menin vähän sössimään jäjen. Tarkoitus oli siis pistää purkki muutama metri kulman jälkeen, mutta tungin molemmat sitten kulmaan. Ei onneksi haitannut Reiskaa, mutta omistajaa oma tyhmyys haittasi, taitaa tuo mejä olla niin takaraivoon iskostunut juttu. Tällä jäljellä oli kolme polun ylitystä, yksi käyttöesine ja kaksi purkkia, pituutta ehkä 100 metriä ja vanheni puolisen tuntia, olettaisin.

Huvitti ennen janajälkeä kun kouluttaja aina paasaa sitä miten hankalaa on saada koira kulkemaan janalla suoraan omistajan edessä. MMHH? Reiska kulkee aina mun edellä ja etenee suoraan, ei tässä asiassa siis ongelmaa, ainakaan vielä ja toivotaan ettei tulekaan. Halusin ottaa vähän pidemmän lähetysmatkan ja se olikin sitten ehkä joku 7 metriä. Reiska lähti vähän hortoillen etenemään eikä ihan heti selkeästi hokannut, että mikä juttu nyt olikaan kyseessä. Käskin sen mennä vaan, se meni ja löysi jäljen, seurasi hetken, kääntyi, kävi tarkastamassa takajäljen, kääntyi ja läks oikeaan suuntaan. Taapersi polulle, jota pitkin olisi lähtenyt jäljestä nähden oikealle jatkamaan matkaa. En päästänyt, palasi takaisin, jatkoi jäljellä ja löysi purkille. Hyvin!

Ennen tuon kunnon jäljen ajamista otettiin motivaatiotreeni ja kouluttaja juoksi THE PURKIN kanssa metsään ja Reiskahan oli siitä vallan tohkeissaan kun HÄNEN mahtava purkkinsa lähtikin metsään ilman häntä! Annettuani luvan sinkosi metsään niin, että multa lähti nahat kädestä (liina siis pääsi polttamaan oikein kunnolla!) ja täysillä purkille, josta kouluttaja syötti Reinolle sapuskaa. Jäätiin siihen ja kouluttaja jatkoi matkaa purkin kanssa. Taas hervoton sinkous ja purkille syömään. Hieno mies! Olin kovin ylpeä.

Jäljelle lähdössä melkeinpä jännitti kun se oli tosi haasteellinen. Lähetys ja lähti janalta tosi hyvin, löysi jäljen ja lähti hidasta kävelyvauhtia etenemään (kuumuuden vaikutuksen huomasi tässä vauhdissa, normaalistihan vauhti on melko kova). Hieman hortoili ensimmäisen polun ylityksessä, mutta kun en päästänyt kuin oikeaan suuntaan, niin aikansa ihmeteltyään ylitti polun ja löysi purkin, joka oli siinä kulmassa heti palkkana. Hienoa! Lähetin jatkamaan hommia ja Reiska oli vähän ihmeissään eikä ollenkaan tajunnut, että minkä takia tässä nyt pitää vielä jatkaa ja eikös tämä ollut tässä. Lähti kuitenkin toisesta kehoituksesta, meni hienosti eteenpäin toiselle kulmalle saakka ja sai hajun esineestä ja löysi esineen ja nosti sen. Esine oli pieni huulirasvaputkilon pää, joka siis on tosi pieni ja jollaista Reiska ei ole koskaan pitänyt suussa saati sitten etsinyt mistään. Oli ihan tohkeissaan kun löysi mamman kadotetun esineen ja palkkasi itse itsensä löydöllä. Oli niin ylpeä itsestään! Ette myöskään voi arvata miten ylpeä minä olin, melkein tippa tuli linssiin kun olin niin onnellinen ja ylpeä hienosta pienestä miähestäni!!  Olin ajatellut, ettei se ikinä sitä putkiloa sieltä löydä, mutta sehän meni kuin juna suoraan sinne putkilolle ja samantein nosto, ei mitään emmintää edes! Käsittämätön otus!! Lähetin uudelleen jäljelle ja vakaasti lähti etenemään ja suoraan loppuun ja sieltä purkista taas palkka. Loppu oli hieno kun siinä oli polunkin ylitys, muttei Reino edes huomannut polkua kun oli päässyt kunnolla hommiin!

Kouluttajan kanssa oltiin ihan tohkeissamme Reiskan jäljestä ja siitä miten hienosti sen putkilon sieltä nosti ja miten vielä palkkasi itsensä siitä! Kehuin sanallisesti Reiskaa myös heti noston jälkeen ja siitä ylpistyi vielä lisää. Kouluttaja meinasikin, että lisää esinetreeniä, taitaa olla Reiskalle se paras motivaation lähde kun pääsee tekemään "kunnon etsintähommia". Olenhan minäkin sen aina tiennyt, että Reiskan mielestä ihan superia on kiikuttaa tavaroita ees taas ja sitä on paljon rohkaistu ja kannustettu siinä ja paljonhan se joutuu kiikuttelemaan käskystäkin tavaroita oikeisiin paikkoihin kotioloissa ja aina tekee tätä kuljettelua häntä töttöröllä hyvin ylpeänä. Ollaan paljon myös harjoiteltu erilaisia esine-etsintätreenejä ja niissäkin Reino on aina ihan tohkeissaan. Kouluttaja meinasi, että kepit on ihan iisibiisi juttu Reinolle varmasti, mutta että olisiko se pelastusjälki silti enemmän se Reinon juttu...Sieltä ymmärtääkseni pitäisi etsiä niitä esineitä? Harmi kun tuo pelastuskoirapuoli on minulle semmoinen musta aukko sivistyksessä...

Kotiläksyksi siis sitten saimme näitä esinetreenejä ja motivaatiopurkkitreenejä! Kotiinpäin ajelin rinta rottingilla ylpeänä hienosta koirastani. Koira oli myös huvittavasti ihan rinta rottingilla kun sai pitää päällään froteelointaan, oltiin me varmaan näky.

Tänään on tarkoitus muuttaa möksälle vähäksi aikaa. Yssiössä kun tuppaa olemaan se 32 lämmintä päivin öin ja koko ajan vaan hiki valu eikä nukkumisesta meinaa tulla mitään vaikka väsyttäiskin. Möksällä on viileämpää ja koiratkin viihtyy taatusti paremmin kun ei ehkä toivottavasti koko ajan tarvitse läähätellä.