Eilen töiden jälkeen nakkasin koirat kyytiin ja köröteltiin eläinlääkäriin. Vähän jännitti että mitä tulee kahden tanopään kanssa siellä, mutta eipä ollut vaihtoehtoja selviytymisen suhteen kun isäntä oli töissä. Kyttä oli peruseläinlääkärissäkävijäitsensä ja Reiskakin oli alkuun hetken ajan ihan normaali. Kunnes ilmeisesti välähti, että toihan on se kaamee täti, joka alkuvuodesta tappo Kytän (täältä tarinaa asiasta). Paniikkia vahvisti vielä se, että eläinlääkäri halusi ensin ottaa verinäytteen Kytästä. Voi sitä Reiskan ilmettä kun se katseli kauhuissaan, että ne nyt ne valuttaa ton kuiviin. Pappa itse ei jaksanut mitenkään reagoida edes asiaan ja sillä ihmettelinkin Reiskan voimakasta reaktiota.

Sitten vuoroon Reino, jolta samainen verinäyte ja pikku mussukkani tärisi edelleen kun haavanlehti ihan paniikissa. Antoi kuitenkin ottaa näytteen itsestään hienosti eikä tainnut yhtään tehdä edes kipeää. Kehuin kovasti tuon jälkeen ja kyllä miekkonen taas ylpistyi hienosta itsestään. On se hauska

Punnittin Kytän ja se painoi 33,65 kiloa eli oli lihonut useamman kilon, muttei niin paljon kun olin pelännyt. Näyttää vaan tankkerille siis! Eläinlääkäri tarkisti hampaat, kuunteli sydämen ja antoi rokotukset. Hyvässä kunnossa oleva papparainen kuulemma! Reiska sai heisimatolääkkeet ja pienen keskustelun jälkeen ne menivät suusta alas ja sitten päästiin tekemään paperihommia. Sivumennen sanoen Reiska painoi 41 kiloa, vähän kai laihtunut siihen nähden mitä painoi viimeksi lääkärissä. 

Heivasin Kytän mökille ja Reiskan kanssa jatkettiin matkaa jäljestyskurssille Lietoon. Tämän päivän teemana oli harhajälki ja toisten tekemät jäljet! Itse tein tolleripojalle ihan sairaan haastavan jäljen, jossa oli viisi polun ylitystä, tuore harha, linnunpönttö, mejämakaus ja ties mitä kaikkea. Hyvin tollopoika kuitenkin selvisi jäljestä, ainoastaan toisella kulmalla tapahtui kämmi: koira oli menossa oikeaan suuntaan, mutta naru jäi maahan kiinni ja koira oletti menevänsä väärään suuntaan ja nykäisyn siis tulleen ohjaajalta, jonka jälkeen meni pasmat ihan sekaisin. Reiskalle teki jäljen ryhmämme bokserin nuori omistaja ja kouluttaja teki harhan. Omalla jäljelle mentäessä Reiska oli kääntymässä minun tekemälleni jäljelle kävellessämme sen ohi, hyvin siis olisi jäljen päästä lähtenyt  Otettiin vajaan kymmenen metrin jana, jolta ei lähtenyt ihan suoraan, mutta korjasi suuntaa, löysi jäljen ja lähti etenemään. Ei selkeästi mitään väliä kenen tekemä se on, yhtä varmasti lähti kuin minun tekemällenikin. Hieman kyllä tarkisti vain, että mihin suuntaan jälki menee. Näitä vieraiden tekemiä jälkiä kyllä haluaisin lisää, VINK VINK immeiset! 

Aika nopeasti ensimmäisellä suoralla oli palkkana purkki, jonka Reiska hyvin löysi. Jatkettiin kulmalle, joka meni tosi hyvin. Suoralla ensimmäisenä oli vähän matkan päässä jälleen huulirasvaputkilo, jonka Reiska hienosti nosti ja toi minulle! HIENOA!! Lähti taas etenemään lähetyksen jälkeen hyvin, löysi kynän, nosti sen, jatkoi matkaa, tiputti sen ja jatkoi matkaa. Ei päästetty pidemmälle, odotettiin, että Reiska tuli takaisin, nosti kynän uudelleen ja vaadittiin tuomaan minulle. Hienoa taasen! On se hyvä tossa esineiden kanssa!  Lähetys ja lähti vähän huonosti etenemään ja koitti mennä polkua pitkin vähän omaan suuntaansa, mutta kun pysähdyin enkä antanut liinaa, niin palasi jäljelle ja jatkoi hyvin kulmalle, jossa vähän rengasteli ja teki pistoja ja kovasti näytti varmistelevan, että missä se oikea suunta oikein on. Hyvin löysi sen hienon työskentelyn päätteeksi ja jatkoi suoraa, jossa vastaan tuli harha. Harhan tarkisti ja totesi, ettei ollut se meidän juttu ja jatkoi eteenpäin loppupalkalleen! Tosi hienosti suoriutui uusista haasteista ja kouluttajan mielestä Reiskan jäljestystyö on parantunut ja sujui ihan hyvin ilman motivaatiotreeniä. Kokeiltiin siis, että vaatiiko koira motivaatiotreenin vai miten menee ilman ja hyvin meni ilmankin. Lupasin kotona kuitenkin tehdä motivaatiotreenejäkin vielä paljon!

Tosi tyytyväinen olin kaikkeen, harhan suorittamiseen, työskentelyyn ja vieraan ihmisen tekemällä jäljellä olemiseen! Tästä on taas hyvä jatkaa kotosalla treenejä (kun vaan kerkeis).

Liedosta suhastiin sitten Reiskan kasvattajan pihamaalle seuraamaan mejäkoetta. Ei iskenytkään opastusnakki, vaikka mielelläni olisin voinut opastellakin hieman  Kokeessa oli kaksi beussia ja pakkohan oli mennä paikalle kuuntelemaan miten meni ja mitä tuomari meinaili tulosten luvussa! Tosi kauan siinä sitten menikin että kaikki suoritukset saatiin hoidettua ja kymmenen jälkeen alkoi vasta tulosten luku. Eipä taaskaan ollut kovin tulosrikas koe, mutta toisaalta hyvä että maastot ovat vaikeat, koska sieltä ne todelliset taiturit sitten erottuu edukseen ja saavat niitä tuloksia! Juoruilun, yleishengailun ja tyytyväisen mässäilyn jälkeen lähdin kotiin ja kotona olin puolenyön jälkeen. Olipa kiva, mutta pitkä ja rankka päivä!