Viikonloppuna puuhasteltiin vaikka mitä ja nyt olen tosiaan unohtanut vallan mitä ollaan tehty!

Heti tänään aamulla meni pasmat sekaisin kun normaalisti aamuisin saa varoa työmatkalla hirviä mutta tänään saikin pujotella cairnterrieriä! Tiedä miten cairni oli onnistunut eksymään keskelle tietä. Tosi uuvuksissa koiruus tuntui olevan, mistäköhän se sinne oli tullut, ympärillä oli vain paljon metsää joka suuntaan. En sitten jäänyt paikalle kun huomasin, että perässä tullut auto pysähtyi ja toivottavasti sai koiran kiinni ja takaisin omistajalleen!

Perjantaista muistan sen verran, että Minna, Sakke ja pojat kävi piipahtamassa, Roksu otti vähän aksaa ja oli Reiskan kiusattavana, Kasper vaan söpöili ja koitti saada mua luopumaan mansikoistani oman suunsa hyväksi, Rasmus vaan oli komea itsensä. Tervetuloa uudelleen, oli kiva kun kävitte! Sitten saapui Pete ja Eeva, joiden kanssa melkein loppuilta sitten menikin. Kiitos myös teille vierailusta!

Kerettiin sentäs vähän tokoileen vieraiden lähdettyä. Reiska teki kuten mä käskin, mutta toooosi laiskasti, Ranen kanssa paljon paremman näköstä menoa. Otettiin ihan vaan seuraamista ja jääviä liikkeitä. Tultiin siihen tulokseen (jälleen kerran), että Reiska vaan vahtii ja kyttäilee mua ja ottaa musta muutenkin kauheesti häiriöö, joten Rane menee nyt sitten möllitokoon Reinon kanssa!! Jännää!!! Reiskalle on myös katsottuna pari tokokoetta, KÄÄK!

Minna harjoitteli keinua Roksun kanssa ja kun keinu nyt sattui sitten olemaan keskellä pihaa, niin pakkohan oli kokeilla mitä Kyttämies meinaa asiasta. Kyttämies - the pelle peloton - käveli keinun päästä päähän (minä tosin laskin sen) ja ihmetteli, että pitikö tässä nyt olla joku juttu? Otettiin useita kertoja ja edelleen papparainen ihmetteli, että mitä ihmettä tässä nyt on, ei ainakaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa? Tyyppi kävi taas ihan ylikierroksilla ja otti Raneen niin kovin kontaktia, että tipahti keinulta pari kertaa (mitä sitä nyt eteensä katsoisikaan), mutta sepäs ei menoa haitannut. Muutaman kerran Kyttä sai mennä keinun ihan itseksiinsäkin. Siitä kyllä sai jonkun angstikohtauksen ja keinun mentyään kääntyi ympäri ja alkoi purra keinua!! Kertaalleen sai siitä yhden palan irtikin, joka onneksi saatiin takaisin! Kyttä meinasi, että mokomakin pihanrumistaja, siirretään se pois!  Reiskan kanssa harjoiteltiin muutaman kerran myös ja ihan hyvin silläkin meni aloittelijaksi, vähän jännitti, mutta ei sitä voinut olla kokeilematta kun oli ensin katsellut Kytän menoa ja mitä isommat edellä sitä pienemmät perässä, eikös niin...? Reiskankin on aina pakko rohkaistua tekemään samoja juttuja mitä Kyttäkin tekee ja ihan hyvä niin!

Lauantaina käytiin Ideaparkissa luopumassa rahoistamme ja syömässä hyvin. Olipa mukava reissu!

Iltasella jatkettiin keinuharjoitteita ja hyvinhän se Reiskallakin jo alkaa sujua. Singahtaa siihen kohtaan, missä pitää pysähtyä, odottaa, että minä ehdin paikalle, lasken keinun ja Reino kävelee alas. Hieno mies sanoisinkos! Oletuksena kuitenkin vielä jokunen aika sitten oli, että Reiska ei ikinä mene keinua, mutta niin se vaan yllättää aina välillä! Agilityesteet nyt osataan puomia lukuunottamatta ja tuo keinun oppiminen antoi kyllä itselle uutta puhtia ja toivoa siihen, että Reiska kyllä vielä oppii sen puominkin...ja taisinpa lupautua menemään agilityn epävirallisiin kisoihinkin kokeilemaan miltä semmoinen meno tuntuu...

Iltasella lauantaina myös Katja ja Mikko olivat istumassa ja viihdyttämässä elämäämme. Kiitos myös teille kun kävitte!

Eilen oltiin sunnuntaiajelulla ja ihmettelemässä maailman menoa. Iltasella lähdin Reiskan kanssa metsään tarkoituksena tehdä yksi motivaatiopurkkitreeni, jonka jälkeen ajettaisiin vähän pidempi jälki muutamalla kulmalla varustettuna. Voi argh niitä hyttysiä! Niitä oli, tolkuttomasti. Tein ensin sen suunnittelemani pidemmän jäljen, jolle tuli pituutta ehkä 100 metriä ja joka ei kyllä vanhentunut kuin 10 minuuttia kun en jaksanut siellä hyttysten syötävänä kauempaa hengailla ja odotella. Sitten tein motivaatipurkkijäljen, jossa oli suora osuus 20 metriä, 90 asteen kulma ja 10 metriä suoraa. Reiska meni kuin juna ja tosi hienosti kääntyi kulmalla vaikka se oli keskellä polkua. Olin varsin tyytyväinen siihen, että nyt on alkanut pikkuhiljaa menemään jakeluun se, että jälki voi poiketa polulta ja jos se poikkeaa, niin sitä poiketaan sitten itsekkin! Hyvä Reiska!

Sitten pidemmälle jäljelle. Lähetin janalta noin 10 metrin päästä jäljestä ja hienosti eteni ja bongasi jäljen, jonka jälkeen hyvänoloista työskentelyä, ensimmäinen kulma (90 astetta) todella hyvin ja tarkasti, jonka jälkeen tallusteli purkin ylitse, palasi takaisin kun en päästänyt pidemmälle etenemään, lähti tulemaan takaisinpäin, bongasi purkin ja palkka! Uudelleen lähetys jäljelle, oli vähän ihmeissään eikä ihan jotenkin tajunnut, että minne piti mennä, lähti kuitenkin aikansa ihmeteltyään etenemään. Vähän olisi ilmeisesti halunnut tehdä pistoja, niitä ei tänään kuitenkaan suvaittu kuin ihan pienessä mittakaavassa, joten jouduin vähän estelemään menoa. Toisen kulman otti hienosti ja kulman jälkeen maassa olleen sideharsorullan (se on pitkä juttu se miten tuo rulla minun kassiini alunperin päätyi) nosti hienosti ylös ja antoi minulle! WOWW! Esineet on edelleen ihan POP ja parempia kuin purkit! Tämän jälkeen jatkoi hyvin etenemistä eikä ollut mitään ihmettelyjä kuten ensimmäisen palkan jälkeen. Taapersi loppupurkille, josta palkka ja kovasti paljon kehuja! Sen jälkeen Reiska oli tosin sen näköinen, että tässäkö se oli?

Kuinka tyytyväinen työskentelyyn taas tälläkin kertaa olin! Tosi hienosti meni kulmat ja lähti janalta ja löysi jäljen. Ihan mahtavaa!  Jäljestysvauhti on edelleen myös varsin mukavata, johtunee ehkä edelleen kuumista keleistä. En uskalla edes haaveilla siitä, että Reiska olisi alkanut keskittymään hommaan enemmän ja vauhti olisi sen johdosta laskenut.

Jäljeltä mentiin sitten suoraan kimppatokotreeneihin. Paikalla myös Minna ja koikkerit, Marja & Sirkka tollojensa kanssa. Reiskan kanssa ajattelin, että otetaan rennohkot treenit tuon hikisen metsäkeikan jälkeen. Merkkiä, jonne Reiska juoksee täysillä. Vähän oli joka kerran liikaa oikealla, mutten jaksanut siitä välittää. Penkin kiertoa ja luoksetulon pysäytyksiä. Ne oli tosi hyviä. Seuraaminen oli tosi laiskaa ja väsynyttä, käveli mun perässä mikä on ennenkuulumatonta kerrassaan! En sitten tahkonnut sitä kun ajattelin että johtuu väsymyksestä. Liikkeestä jäävät muuten ok, maahanmenossa vaan istahti, toisella käskyllä maahan. Vähän pallopään vingutusta. Sinänsä oli kyllä hupaisa seurailla kun kaikilla koirilla oli pallopäät messissä ja samanlainen vinkutus kuului välillä kolmen koiran suusta...

Ups, meinasi unohtua, että paikallamakuussa oltiin ja meni tosi hyvin Roiston vieressä, kerran vaihtoi asentoa niin, että tiputtautui lonkalle. Alkuun pää pyöri, mutta sitten rauhoittui ja fiilisteli vaan.

Katsottiin myös tokokoekalenteria...  Lopuksi saapui illan odotetuin tyyppi, kultaisen noutajan pentupentunen Onni, ikää pari kuukautta ja rohkeutta vaikka muille jakaa! Oijoijoi kuinka söpö se olikaan! Reiska oli ihan tohkeissaan pentusesta ja nuoleskeli pentusta kovasti. Toki myös päätti sitten ohimennen merkata pentusen, onneksi Reiskan sihti ei ole paras mahdollinen. Ei siinä vielä mitään, mutta sen jälkeen tuli Roisto, joka merkkasi pentusen omakseen..Voi pentupentusta ja näitä meidän "isoja" uroksia  Kiitos immeiset kivoista treeneistä ja pälinöinneistä! Nyt on taas paljon suunnitelmia ja odotettavaa tulevaisuudelta!