Perjantaina illalla startattiin isännän kanssa kerrankin ihan kahdestaan kohti Turkua. Turussa meinasi iskeä jo paniikki kun ei päässy satamaan siitä mistä aina ennen on kivasti päässy kun oli Myllysilta rikkipoikki ja sit pölähdettiin kaupungille ja siellä oli Ruisrokki. Selvittiin onneksi ihan ajoissa satamaan ja tungettiin itsemme laivaan. Lauantaina olikin sitten tajuttoman aikainen herätys ja kauhee ruuhka aamupalalla, onneks kerettiin jotain heittää naamariin ja sitten laivasta ulos Tukholmassa. Satuttiin saamaan bussista vielä etupenkki itellemme ja näin ollen oli kiva matkustaa kun kunnolla näki maisemia bussin ikkunasta. Parin tunnin ajomatkan jälkeen oltiin sitten Kolmårdenissa. Ensin kierrettiin bussilla villieläinosasto. Aika huisia oli katella niitä eläimiä ihan läheltä!

Hirvet oli vähän väsyjä kuten kaikki muutkin eläimet, kun Komårdenissa oli parhaimmillaan se 35 astetta lämmintä iltapäivällä! Ja mehän oltiin siellä jotain 7 tuntia ja käveltiin siinä paahteessa...Voitten ehkä kuvitella miltä me haistiin sen jälkeen

Seeproja ja jotain lehmätyyppisiä eläimiä! En enää edes muista kaikkien eläinlajien nimiä mitä reissussa nähtiin!

Leijonista yksi makasi Repen normimakuuasennossa esitellen mahaansa, mutta siitä otettu kuva ei tietenkään onnistunut...

Kirahveilla on kyllä ihan hullun pitkät kaulat ja kuitenkin saman verran niskanikamia (vai mitä ne oli) kuin ihmisellä!

Villieläinosaston jälkeen jalkauduttiin ja käveltiin tosissaan siinä hemmetin helteessä se useampikin tunti. Kivempi tuo helle kyllä oli kuin se etukäteen ennustuksissa mainittu vesisade. Oltiin niin tohkeissamme eläintarhaan mennessä ettei tajuttu isännän kanssa ottaa semmosta lippusta portinpielestä missä sanottiin mihin aikaan on mikäkin esitys ja ruokinnat. Nähtiin sentäs petolintuesitys, joka oli huisin hieno ja delfinaariossa käytiin kattomassa delfiinien esitys. Delfiinit nyt ei paljon ihmeempiä temppuja tehneet kuin Särkänniemen collegat, mutta esitys oli jotenkin paljon hienompi visuaalisesti. Kolmårdenissa oltiin selkeästi panostettu esityksiin tosi paljon. Ruokinnoista nähtiin ainakin karhut, ilves ja jotkut eläimet, joista en ihan saanut selvää mitä ne oli. Isännällä ja mulla oli molemmilla omat kamerat messissä, mä räppäilin järkkärillä ja isäntä pokkarilla ja sai sekin yllättävän hyviä kuvia aikaan  Itse onnistuin melko hyvin kohdistuksissani tällä kertaa (vihdoin!), mutta sitten ylivalotin jonkun verran  Kuvia kuitenkin tuli otettua yhteensä melkein 1000 ja tässä vähän kuvasatoa:

Ilves:

Myskihärkä? Kolmårdenissa kaikki selostukset ja kyltit olivat vain ja ainoastaan ruotsiksi, joten osa eläinten lajeista ei tosiaan selvinnyt meille. Muuten pärjäsi hyvin englanti/ruotsisekoituksella ja eläinpuistossa kyllä kaikki pelasi tosi hyvin ja paikka oli erittäin siisti ja ihmisiä oli sopivan vähän eikä tarvinnut jonottaa minkään aitauksen luo näkemään eläimiä. Eläimillä oli tosi isot aitaukset ja voisin kuvitella, että ne viihtyivät niissä niin hyvin kuin nyt aitauksessa voi viihtyä.

Vähän päheemmät sarvet kuin Elonkierrossa olevalla serkulla:

Voi sitä noinkin nukkua, jotain hyötykäyttöä sarville...

Lumileopardi:

Mikälie jäniksen sukulainen, supersöpö kuitenkin isoine sieraimineen!

Petolintuesityksessä räpsittyä:

Tikrut ensin mun silmin

ja sitten isännän silmin

Kädellisiä otuksia:

Nämä apinat, gorillat sun muut kädelliset olivat kyllä tosi hellyttäviä puuhissaan ja niitä olisin mielelläni seurannut pidempäänkin.

Savanniosastolta:

Sarvikuonot oli tosi isoja, olin olettanut niiden olevan paljon pienempiä, mutta aika jättejä olivat!

Norsuja oli kolme. Yksi ensin kasteli itseään vedellä ja sen jälkeen viskeli mutakökköjä niskaansa ja sen jälkeen kävi vielä kierimässä mudassa, että varmasti oli likainen. Toivottavasti viilensi oloa.

Kameleita eläintarhassa oli tosi paljon ja niidenkin puuhia oli ihan kiva seurailla pidempäänkin, tosin vähän laiskaa sakkia oli:

Mikälieotus?

Karhunpentunen. Näitä oli karhupariskunnalla kolme ja osasivat olla aika kiukkuisia toisilleen ruoka-asioissa.

Isäkarhu:

Mangusti? Joku superihana otus kuitenkin.

Tuo Kolmårdenissa vietetty aika oli kyllä juuri sopiva. Jalat ei olisi kestäneet enempää ja toisaalta ei pääkään sitä kuumuutta. Kerkesimme kuitenkin näkemään kaiken ja ihastelemaan sopivan mittaisen ajan kaikkia eläimiä. Bussilla takaisin satamaan, siellä muutaman tunnin odotus ja sitten laivalla kotia kohti.

Pitää vielä loppuun mainita, että syötyä tuli, erittäin paljon! En voi toki suositella ruotsalaista bearnaise-kastiketta muille kuin voin ystäville, se nimittäin maistui härskiintyneelle voille ja söimme sitä useammin kuin kerran. Mausteet olivat myös hieman tuntematon käsite, mutta ruoka oli toki hyvää ja sitä oli varsin riittävästi

Ilta-aurinko laivan kannelta katsottuna.

Eilenaamulla olimme sitten ties kuinka aikaisin hakemassa poikia hoidosta. Pojat olivat ulkona ja Kyttä haukkui meidät siihen malliin, että "ei tarvitse hakea, en halua kotiin, täällä on varsin hyvä palvelu". Reiska puolestaan meni onnesta ihan sekaisin kun näki meidät. Oli tainnut pienellä miehellä olla kova ikävä. Ei ollut syönytkään mitään meidän poissa ollessa. Vähän jännittää, että miten mahtaa viikon reissumme ilman Reiskaa talvella sujua ja saammeko hoidosta nälkäkurjen kun palaamme kotiin.

Ihana oli kuitenkin olla reissussa ja piristi kummasti tuo lyhyt(kin) matka! Kyllä sitä tosin huomasi olevansa rutiinien orja kun Rane suunnitteli lauantai-iltana koirien viemistä iltapissalle.

Eilen oli hyvin kuuma päivä jälleen ja piipahdettuamme kotona suuntasimme Saareen katsomaan josko Reiskan uimakoulu alkaisi ja kyllähän se alkoi. Ensin annettiin koirien kahlailla ja viilentää itseään ja voi kun ne olivat siitä onnessaan. Itsekin menin veteen, mutten sentään uimaan. Pohja oli tosi epätasainen ja siellä oli kiviä ja muuta mönjää ties kuinka paljon ja se vähän haittasi omaa liikkumista. Kyttää se puolestaan ei haitannut ollenkaan ja Reiska...käveli kuten tv:stä tuttu APUVA- mies. Himppasen hupaisaa sanoisinkos!

Opetettiin poikia istumaan ja menemään maahan vedessä. Ei ollut kyllä kivaa Reiskan mielestä laittaa pyllyä veden alle ja sekin oli taas lievästi sanoen hupaisaa. Onnellisena Reiska kahlaili heittelemiämme keppejä. Vesi oli pitkälle niin matalaa ettei koirien tarvinnut edes uida. Reiska oli myös niin ylpeä itsestään että mennä käpsytteli hyvin reteenä ees taas ja olisi varmaan mennyt läheiselle uimarannalle esittelemään hienoa itseään jos emme olisi kieltäneet... Käskyistä huolimatta ei suostunut tulemaan rantaan kun huomasimme, että nyt kakka kurkkaa ja otti sitten ja kakki veteen!!  Ei ilmeisesti tuo outo elementti haitannut tarpeiden tekoa...Muurrrrrrr.

Saaresta lähdettiin eteenpäin kun minäkin halusin uimaan jonnekkin missä ei olisi muita. Keksimme lähteä Vahermaalle ja sielläpä ei ollut ketään rannalla. Minä ja koirat veteen pulikoimaan! Pohja oli ihana hiekkapohja, mutta lähistöllä oli aikamoinen kivikko järven pohjassa ja se piti muistaa koko ajan, kerran sinne vahingossa jouduin ja sieltä pääseminen pois olikin ongelmallista. Koirat kahlailivat edelleen tosi syvällä ja sitten lisäksi heittelin Reiskalle lelua vielä syvemmälle, että josko se lähtisi sitä hakemaan ja kyllä se pari kertaa sen haki UIDEN! Ui ihan pienen pätkän, mutta eikös se siitä lähde? Lopulta kyllä taisi väsähtää pahasti kun löysi ison kiven ja sen päältä tuijotteli minua ja lelua eikä enää tullut edes luokseni. Annettiin siis Kytälle tsäänssi hakea lelua ja pappahan haki kun tajusi ettei sitä lelua sieltä järvestä muuten saa kuin uimalla. Muutaman kerran siis papparainenkin uiskenteli. Tyyli oli muuten heti parempi kuin Reinolla. Papparainenkaan siis ei ole ennen uinut kun ei myöskään sitä uimista hallitse ja nuo uintipaikat ovat olleet vähässä ja kyllä siellä järvessä pitää itsekin olla ennenkuin koiria saa uimaan. Isäntähän ei "speedoja" jalkaansa laita, joten minunhan se oli taas uhrauduttava ja heitettävä monta vuotta päällä ollut talviturkki pois. Kyllä teki hyvää ja oli tosi kivaa! Tahtoo pian uudelleen!

Melkein uimamaisteripapparainen:

Papparaisen uusi karva ei meinannut millään kuivua uintireissun jälkeen. Meni monta tuntia ja karva oli vaan kostean oloinen. Toisaalta ihan kivakin, niin helpotti varmaan koiran oloa kuumuudessa.

Tältä karva kuitenkin näyttää nyt. Meni ihan kamalaksi 

Loppupäivä vietettiin sitten mökillä käristämässä isäntää ja ihan hyvinhän tuo käristyi. Tällä viikolla ohjelmassa uusiin tyyppeihin tutustumista, jäljestyskurssia ja eläinlääkäriä. Viikonloppukin jopa ihan vapaa! Mikä luksus! Tosin lauantaina aamupäivällä ollaan taas jo ihan ihmeissämme, että mitä ihmettä tässä nyt tehtäis kun ei ole mitään ohjelmaakaan...Tämänpäiväinen aksakurssi peruttiin taas kuumuuden vuoksi ja tämäniltaisen BH:n jouduin muuten vaan perumaan muiden härdellien vuoksi.