Isätiedotteita: SM-kisoista saldona isukille henkilökohtainen kulta metsästyshaulikossa, henkilökohtainen pronssi metsästystrapissa (kukaan ei vissiin ole saanut kahta mitalia samoissa kisoissa aiemmin, ainakaan niin että toinen olisi kulta) ja joukkuekulta!! Isä on hieman ylpeä itsestään, mutta niin on myös tytär jokseenkin ylpeä isästään!  Lauantaina käytiin ottamassa isukista posetuskuvia, mutta kameraa ei ole kukaan jaksanut tyhjentää, siellä olis aika paljon kaikkia muitakin kuveja.

Perjantai meni ohimennen ohi töissä istuen ja Jennillä hiusten laitossa ollen. Lauantai meni häävalmisteluissa ja iskän äsämkahvitteluissa ja sitten Minnan ja Saken häissä. Morsian oli kuvankaunis ja sulhanen komea, juhlat ihan loistavat, ruoka hyvää, kakku vielä parempaa (siideri ihan parasta, pitää alkaa metsästään sitä jostain) ja isännän tanssijalkakin löytyi ja herranjestas kun itekkin oikein yllätyin siitä tanssijalasta sitten! Ei voi muuta sanoa kuin että HUHHUH, mikä meno, mikä ilta!! Alkoholilla oli ehkä vaikutusta asiaan  Seuraavan kerran isännän partyshow nähdään kuulemma 20 vuoden päästä, että älä huoli Minna sitä Viron reissua  Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli myös hulppea ukkoskuuro ja ihan mahtavia salamaniskuja nähtiin! WOW!

Sunnuntaina herättiin jo jopa yhden maissa ja pari tuntia sen jälkeen kammettiin ittemme lattialta ylös. Huhhuh mikä olo ja isännällä vielä pahempi, sen niistä tanssikenkien hallinnasta karkaamisesta saa.  Roskaruokamättöö (pizzaa,kebabbii, hampparii) ja paljon, niin jopa olo helpotti. Ei kyllä missään vaiheessa päivää ollut kovin vahva olo. Innostuin kuitenkin hieman maalailemaan valolistoja ja otin vähän aksaa poikien kanssa. Isäni oli todennut Ranelle, että kun käytti lauantai-iltana poikia pihalla, niin oli hieman ottanut koirien kanssa kuntorataa (isä ei vissiin tiedä mitä on agility) ja että Reiska oli mennyt tosi hienosti, mutta Kyttis ei oikein ollut yhteistyökykyinen (jännä kun olisin voinut kuvitella asian olleen toisin päin). Kokeilin siis miten pahat traumat pojat oli saaneet isän kanssa harrastelusta, mutta eivät olleet traumatisoituneet ja hvyin molemmat meni esteitä. Reiska tosin on myös jostain saanut päähänsä, että "kakalle"- käsky tarkoittaa sitä, että pitää ylittää A-este...Etten sitten ihan tiedä mitä se isä on puuhastellut...

Iltasella raahauduin myös kera Reinon metsään jäljestyksen merkeissä. Tein noin 200 metriä pitkän jäljen kahdella kulmalla ja jälki sisälsi 2 purkkia, 1 pyykkipojan ja yhden kepin. Vanheni ehkä 10-15 minuuttia kun tein Reiskan kanssa lenkin metsätiellä. Jäljelle lähdettiin janalta, noin 20 metrin päästä jäljestä ja hienosti Reiska eteni suoraan, bongasi jäljen ja lähti jäljelle tosi varmasti. JESH! Melkein heti bongasi ensimmäisen purkin jota kerkesi paljon tökkimään nenällään ennen kuin ehdin paikalle kun olin niin ihmeissäni hyvin menneestä janasta, etten tajunnut että purkki on kohta  Syötiin purkin sisältö ja jatkettiin kulmalle, joka mentiin tosi hienosti ja jälkitarkasti. Sitten bongattiin keppi pienen rengastelun ja etsiskelyn jälkeen. Reiska siis bongasi hajun, muttei ihan osannut heti paikallistaa sitä ja joutui hieman etsimään keppiä, hyvä niin. Jatkettiin taas ja pian tulikin pyykkipoika, joka bongattiin tosi hyvin ja otettiin reippaasti suuhun, toki vähän ihmetteli että mikäs tää muuten on, ei ollu vissiin kauheen hyvän makunen. Jatkettiin toiselle kulmalle, josta mentiin metrin verran yli, mutta sitten jäljestys jatkui taas jäljellä hetken pienen, jonka jälkeen koira selkeästi väsähti. Jäljestysinto ja tarkkuus kärsivät heti tosi pahasti ja viimeinen osuus meni vähän hortoiluksi, ei jaksanut oikein innostaa Reiskaa. Loppupalkasta meni ohi, jäin paikoilleni odottamaan enkä päästänyt koiraa etenemään. Palasi ja löysi purkin -> mahtikehut. Loppuilta menikin pitkälti jalat kattoa kohden oikaistuina Reiskalla. Itselle tuli taas hyvä muistutus siitä, että Reiska ei kestä kuumalla kelillä pitkää jälkeä ja se pitäisi muistaa jälkeä tehdessä. Olin kuitenkin tyytyväinen alkumatkan tekemiseen!