Terveisiä Pohjois-Pohjanmaalta kaikille lukijoille! Lomaa ollaan täällä vietelty leppoisissa merkeissä lähinnä löhöillen. Koirien kanssa ei ole tehty mitään ja Reiska alkaakin jo olemaan sen oloinen, että kaipaisi jotain aktivointia. Edelleen olen yllättynyt siitä miten hienosti Reiska etenkin osaa olla pienten immeisten kanssa vaikkei niiden kanssa suuremmin ole tekemisissä.

Toki sattuu niitä vaaratilanteitakin: eilen Reiska näytti ja käyttäytyi ihmeellisesti. Oletettiin isännän kanssa, että sillä on joku hyvä mutta kielletty juttu suussa. Käskettiin irrottaa. Ei irrottanut, mutta ihmeellisesti liikkui ja melkein kouristeli epämääräisesti. Avattiin suu, ei näkynyt mitään. Oltiin varsin ihmeissämme, että mitä ihmettä koiralle tapahtui. Säikähdettiin, että menetetäänkö koira johonkin kouristuskohtaukseen tai jotain. Ajattelin, että pakko kurkussa on olla jotain ja aloin muistelemaan, että miten se oksennutus nyt sitten menikään. Avasin suun ja kurkkasin sisään uudelleen. Onneksi huomasin, että kurkusssa oli pieni keppi poikittain. Sain kepistä kiinni ja kiskaistua sen suusta.

Toinen pikkuimmeisistä oli antanut Reiskalle kepinpalan, joka oli jäänyt kiinni reppanen kurkkuun. Tapahtuma ei tietenkään ollut kenenkään vika, mutta säikähdettiin sekä koiran omistajat että pikkuimmeinen. Saunassa käyntimme ajaksi pikkuimmeinen halusikin jäädä vahtimaan Reiskaa. Loppu hyvin kaikki hyvin tällä erää ja koirahan oli ihan normaali oma itsensä heti kepistä päästyään. Onneksi meillä on vielä Reiska, ehdin kuitenkin jo säikähtää ettei sitä kohta ole. HUIH!

Ennen lomareissua käytiin Minnan ja Rokan kanssa möllitokossa Pirkkalassa ja siitä sen verran (myöhemmin lisää kera kuvien!), että Reiska sai ykköstulokseen oikeuttavat pisteet (164 pistettä) erittäin tiukalta (mies)tuomarilta. Reiska oli iloinen oma itsensä suorituksensa aikana ja mamma oli kovin tyytyväinen. Mammaa kovasti kyllä jännitti, olin ihan kauhusta kankeena koko suorituksen ajan, mutta onneksi se olikin isäntä joka ohjasi koiraa! Kävipä nyt sitten sekin ilmi, että isäntä jatkossa ohjaa koiraa emännän saadessa kouluttajan roolin. Ei minun ole mitään mieltä mennä kisaamaan koiran kanssa, joka paineistuu minun jännittämisestäni niin paljon, että apatisoituu. Isännän kanssa kaikki meni tosi hyvin, ottaen vielä huomioon, että isäntä ei tokosta paljon muuta tiedä kun mitä on pari kisaa käynyt katsomassa

Onneksi on lisäksi näitä joukkueenjohdollisia tehtäviä emännällä!

Kiitos Minnalle seurasta ja Roksulle kiitokset Reiskan kestämisestä sekä onnittelut molemmille ykköstuloksesta sekä kolmannesta sijasta skabassa! Kuvia tulee kun kotiudutaan ja saadaan oma kone nettiin!