Dementia pahenee kun ei meinaa edes muistaa mitä ollaan tehty alkuviikosta ja nyt on vasta keskiviikko. Pelottavaa.

Sen voin sivumennen mainita, että meillä on nyt niin loistava jälki- ja harrastuspelto ettei tosikaan ja ihan vieressä. Möksän pelto oli siis kynitty. Eilen teinkin Reiskan kanssa kisamaisen tokosuorituksen siinä. Toki vasta seuraamiskaavioideni jälkeen huomasin pienen miinuksen eli sen, että Reiskan mielestä ei ollut kiva kävellä pellolla, ilmeisesti otti vähän tassunpohjiin katkenneet heinät kun vähän aristeli hetkittäin kävelemistä. Minä tietenkin tyhmänä ihmettelen, että miksei se seuraa hyvin. Onneksi hoksasin ennen kuin aloin koiraa syyttelemään.

Seuraaminen kytkettynä ja vapaana. Parempaa kuin esims kisoissa, mutten silti ollut tyytyväinen vaan olisin kaivannut intensiivisempää kontaktia ja parempaa asennetta koiralta. Liikkeestä maahanmeno: taas kympin arvoinen suoritus, oli tosi päheen näkönen. Luoksetulo: kympin suoritus, tuli tosi lujaa laukalla eikä tehnyt normaalia kunniakierrostaan. Liikkeestä seisomaan jääminen: tämäkin tosi pähee, ei ottanu ylimääräsiä askelia käskyn saatuaan. Paikallamakuu: makasi rauhallisesti ja tuijotteli mua melko intensiivisesti. Ei haitannut hevoset tai autojen melu. Sitten siirryttiin pihalle ottamaan hyppy. Hypyn vieressä oli myös palkkarasia, jonka olin näyttänyt Reiskalle ennen pellolle menoa. Hyppäsi hienosti, ei pysähtynyt käskystä seisomaan (harkitsi kyllä selkeästi) vaan lähti kävelemään kylmän rauhallisesti rasialle päin. Komensin takaisin perusasentoon ja hyppäytin uudelleen. Kun hoksasi ettei ole pääsemässä rasialle ennen kunnollista suoritusta teki kunnollisen suorituksen ja pääsi rasialle ja olikin ihan innoissaan rasiasta!

Tällä aikaa Kyttä oli vinguttanut koko ajan lelua eikä Reiska siitäkään ottanut ollenkaan häiriötä, mikä oli kiva huomata. Kytällä puolestaan oli kova stressi kun HÄN ei päässyt tekemään mitään, joutui vain katselemaan. Löysin eilen poikien (yhden niistä kymmenistä) lelulaatikon ja voi sitä ilon ja riemun määrää kun pojat pääsivät ihmettelemään kadoksissa olevia lelujaan.

Maanantaina puolestaan otettiin tokoa mutta oltiin myös aksaamassa uusvanhan aksaryhmämme kanssa. Kolme meitä oli ja puoli tuntia harjoiteltiin kaikenlaisia kiemuroita saman ohjaajan johdolla kuin ennenkin maanantaisin. 15 esteen rata, jossa oli hyppyjä, putki, puomi ja kepit. Heti alussa oli aikamoinen vinkura kun piti periaatteessa puoliympyrää hyppyyttää koiraa ennen putkeen menoa. Meni kuitenkin Reiskalta (ja mammaltakin!) melko hyvin, tosin Reiska ei ensin jostain syystä ollenkaan ymmärtänyt putkeen menoa, vaan olisi mielellään hyppinyt vaan  Tästä olisi hypyn kautta pitänyt mennä puomille, mutta meille tuli siinä juoksupätkä kun sitä puomia en vieläkään uskalla ottaa ja sitten hypyn kautta kepeille. Kepit meni jotenkin huonosti, ne oli väärinpäin normaaliin nähden enkä tiedä sitten eikö sen takia oikein ekalla rundilla tajunnut lähteä pujottelemaan niitä. Joutui auttamaan aika paljon. Tämän jälkeen pari normihyppyä, sitten vinohyppy, jota epäilin, ettei Reiska tajua. Ei kai se tajuakkaan kun itse ohjailin miten sattuu, mutta onneksi sain neuvoja tähän kehonkielen hallitsemiseen ja huomasin sitten, että Reiska kyllä tosi tarkkaan lukee sitä mitä näytän ja mihin suuntaan itse olen menossa ja kuunteleekin vielä. On se hieno. Nyt vasta jotenkin tajusin miten hyvin se minua lukeekin, aiheuttanee siis itsellä tsemppaamista... Loppuradalla parit iisibiisit hypyt ja putki ja sen jälkeen hanskaanotto ja viimeinen hyppy.

Toisella rundilla meni ihan kuin oppikirjoista. Toki huomasin, että jonninsortin pikajuoksutreeni tekisi omistajalle tosi hyvää. Kahteen otteeseen koiran vauhti melkein pysähtyi kun joutui odottamaan tolkuttoman hidasta omistajaansa.  Keppien jälkeen lähdin juoksemaan hyppyesteiden viertä rintamasuunnalla ja kädellä ohjaten koiraa ja se meni niin hienosti jopa sen haastavaksi ajattelemani vinohypyn, että ihan jouduin taas itse pysähtymään ja ihailemaan koirani menoa. Onneksi Ulla huusi, että liikettä ja että kerro koiralle mihin sen pitää mennä. Hienosti sujui sitten kauko-ohjaus kun huutelin koiraa hyppimään ja sehän eteni minusta poispäin ja hyppeli. Olin ihan että WOW! En olisi uskonut Reiskan kykenevän irtautumaan minusta niin paljon! Toki sitä harjoiteltiin tässä yhtenä torstaina, että oppi saattoi mennä perille. Lisäksi Reiska on vähitellen oppinut hakemaan esteitä tosi hienosti ja se tuntuu hahmottavan esteet kivasti.

Lopuksi sain palautetta, että minulla on hemmetin hieno koira, joka on tosi hyvä.  Siitä omistajaan kohdistuvasta palautteesta sen koiran hehkutuksen jälkeen on varmaan turha mainita mitään, enköhän ole ruoskinut itseäni ihan riittävästi itse asiassa joka aksakerran jälkeen  Vielä illalla sain kurssin vetäjältä tekstiviestin, jossa kehuttiin meidän edistymistä! Kuinka hyvä mieli tuli?!