Aamusella Minna, Rasmus ja Rokka tulivat hakemaan minua eli joukkueenjohtajaa sekä Ranea ja Reinoa kyytiin ja matkan päämääränä oli siis Hämeenlinna ja piirinmestaruustokokoe! Me edustimme Forssan Pussikoirien joukkuetta kera Minnan, Rokan (alo) ja Rapan (voi) ja Marjan ja Jepen (evl) ja toisen Minnan ja Niilon (avo). Päästiin hyvissä ajoin perille ja kenttä oli kyllä tosi hieno ja iso nurmialue. Vähän kyllä kauhistutti Reinon suhtautuminen nurmeen, sehän olisi voinut vaikka kehässä ollessaan heittäytyä kierimään tai pysähtyä syömään ruohoa tai jotain, mutta onneksi nämä kauhukuvat eivät toteutuneet!

Otettiin pikku virittelyä ja Reiska ja Rokka ottivat paikallamakuun vierekkäin kun huomasimme, että vierekkäin ne makaavat kokeessakin! Kivakin niin, koska ovat treeneissä tottuneet makoilemaan vierekkäin eikä alokasluokassa ollut kuin 5 koirakkoa, mikä on ennätysvähän.

Sitten koe jo alkoikin. Tuomari luoksepäästävyydessä oli tulossa suoraan Reiskan luo viereiseltä koiralta ja Reiska ei tätä vissiin huomannut, vaan vähän tuomari tuli yllättäen väärästä suunnasta ja Reiska sitten päätti sanoa tuomarille muutaman kerran, että VUFVUF! Tuomari säikähti kuollakseen ja hyppäsi metrin taaksepäin. Hyvä ettei sydäriä tullut. Pahoitteli tämän jälkeen useammankin kerran Ranelle säikähtämistään ja käski liikkeenohjaajan tehdä Reiskalle luoksepäästävyys, joka meni tosi hyvin. Reiska tavalliseen tapaansa taapersi vastaan, mutta hienosti morotteli tätiä. Tuomarilta kyllä oikea ratkaisu tässä tilanteessa, koska Reiska olisi voinut hyvinkin haukahtaa uudelleen kun kerran huomasi, että saa säikytettyä tuomarin. Itse kyllä (ja Ranekin myönsi ajatelleensa samaa) haukunnan jälkeen ajattelin, että hylkäys sieltä nyt taatusti tulee, mutta eipä mennytkään sitten ihan niin ;)

Paikallamakuun ajan minä istuin retkituolissani melkein Reiskan vieressä ja otin kuvia, tuntui rauhoittavan Reiskaa jonnin verran tai sitten luulin vaan. Taktiikka muutenkin tällä kertaa kokeessa oli se, että minä pysyttelen näkösällä enkä piiloudu mihinkään ja se tuntui toimivan ja Reiska teki hommia ilman huolta siitä, että mamma häviää. Näin siis jatkossakin varmasti tehdään.

Reiska tuntui yksilösuorituksissa heräävän vasta seuraamispätkien jälkeen ja samaa mieltä kanssani asiasta olivat Minna ja Rane. Tähän pitäisi keksiä nyt pikaisesti joku juttu, että se olisi hereillä jo heti ensimmäisen seuraamispätkän aikana. Jotenkin sille pitäisi saada kerrottua, että nyt ollaan hommissa ja nyt teet niitä hommia etkä vasta kohta ;) Ihan tyytyväinen kokonaissuoritukseen kuitenkin olin, liikkeestä seisomaan jäämistä olin Reiskan kanssa tankannut, muttei se nyt sitten suvainnut toimia niin kuin olen tankannut vaan otti ylimääräisiä askelia jonnin verran. Seuraamiset oli siis ihan kamalia katseltavia, liikkeestä maahanmeno oli hyvä, luoksetulo oli hyvä (en muista mihin pisteitä lähti siinä), hyppy oli muistaakseni ihan hieno. Paikallamakuussa pisteitä tiputti se, että Reiska nousi istumaan sivulle ilman käskyä ennenkuin Rane oli siis kerennyt sanomaan mitään. Makasi kuitenkin koko ajan paikallaan ekaa kertaa kokeessa, ei mennyt tällä niitä pisteitä hukkaan ja sehän näkyy tuloksessa heti. Nyt hyvillä mielin kyllä katsomaan lisää kokeita pojille! Mamma on ylpee! =)

Tuomarina oli Hannele Pörsti ja tässä Reiska arvosanat:

Luoksepäästävyys        8

Paikalla makaaminen      8

Seuraaminen kytkettynä     7

Seuraaminen taluttimetta    6

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä  9

Luoksetulo     8½

Seisominen seuraamisen yhteydessä   7

Estehyppy     9

Kokonaisvaikutus   7

Pisteet yhteensä 152 ½ ja II -tulos ja sijoitus 4.

 

Reiskan jälkeen alokasluokassa esiintyi hienosti tosi näyttävän ja ennenkaikkea iloisen näköisellä suorituksella Rokka, joka voitti koko alokasluokan ja sai yli 170 pistettä! Hyvä meidän joukkue!! Hyvä Minna & Rokka, eikun avoimeen sitten vaan ja tsemppiä sinne!!

Avoimessa luokassa joukkuettamme edustivat toinen Minna ja belgi Niilo ja myöskin tuli ykköstulos yli 170 pisteellä! Hienoa te!! 

Sitten olikin ensimmäisen Minnan vuoro uudelleen voittajassa Rasmuksen kanssa. Rasmuksen koe oli hieno, ehjä suoritus, iloinen meininki ja sitten viimeisessä liikkeessä ei enää pieni mies jaksanut (taisi olla kaikkensa antanut?) ja kaukoista nolla, mutta kuitenkin tuli oikein hyvä kakkostulos (niin vähästä jäi kiinni!!), joten nyt teille vaan lisää kisoja, niin EVL alkaa kutsumaan!!!! HYVÄ!

^ Maailmanvoittaja kotioloissa eli täynnä takiaispalloja ;)

Viimeisenä vuorossa olivat sitten Marja ja Jesper erikoisvoittajaluokassa tavoittelemassa piirinmestaruutta!!

Minun silmääni miellyttävästä suorituksesta saldona oli kolmostulos! Hienoa kun saatiin teidätkin joukkueeseen ja pitkästä aikaa kisaamaan!! =)

Sitten alettiinkin jännittämään joukkuekisan tuloksia kun tiedossa oli, että hyvin meidän joukkueella meni!

Selvisi, että meidän joukkue oli toinen, piste-ero piirinmestaruusjoukkueeseen oli ilmeisen pieni, joten vähän jäi kaivelemaan, mutta ensi vuonna uusi yritys!!

Onnittelut koko joukkueelle vielä hopeasijastanne!!

Loppupäivästä Reinolla alkoi kuvan mukaisesti olemaan lennokas fiilis:

Loppuun vielä muutama kuva perjantai-illalta kun koitin ottaa potrettia pojista:

Reiska tais jäädä kiinni luvattomista puuhistaan (hakee siis halkopinosta keppejä, halkoja, mitä milloinkin ja leikkii niillä ja sitten niitä keppejä on pihat täynnä):

Lauantaina illalla käytiin vielä juhlistamassa menestystä hyvässä seurassa, kiitos siitä! =)

Sunnuntai meni pitkälti muuttopuuhissa.

Eilen puolestaan oli Reiskan aksakurssin vuoro. Tällä kertaa paikalla oli neljä koiraa ja tehtiin Niina- Liina Linnan rataa, jossa oli 14 estettä. Reino, joka ei vieläkään mene puomia sai puomin viereen keinun, jonka se sai suorittaa. Rataan tutustumiseen meni kyllä ohjaajilla varmaan 20 minuuttia kun oli semmonen hässäkkä taas että huhhuh!

Reino vuorollaan oli kovin innokas ja sikaili taas lähdössä ja ohimennen hiippaili miten sattui vaikka piti istua paikallaan ja odottaa lupaa. Itse kämmäilin ekalla rundilla putkeen menon heti alussa, joten otettiin uudelleen muutaman kerran, että tajusin miten kroppani käännetään oikeaan suuntaan ja viedään oikeaan paikkaan, jonka jälkeen vasta voidaan ohjata koiraa. Kun hoksasin homman idean, niin homma alkoi toimimaan (toki unohdin tämän toisella rundilla ja tankkasin taas samaa kohtaa hetkisen jos toisenkin). Takaakiertoja ja ne meni kivasti, Reiskalla vauhtia paljon, joten ohjaus sinänsä vaikeaa, nyt oli kyllä hyvin muuten kuulolla. Keinua joutui ihmettelemään, mutta kun huomasi, että kyllä se mammakin sieltä rämpii mukaan, meni keinun ja kun itse olin koiran väärällä puolella radan etenemistä ajatellen, jouduin pysäyttämään koko homman ja koitin saada koiraa oikealle puolelle, joka tosi vaikeaa kun Reiska on tottunut olemaan vasemmalla. Toki kun mennään vauhdilla eteenpäin, ei ole väliä kummalla puolella se on, mutta paikaltaan lähtö ei meinannut onnistua oikealta. Pituuseste hienosti, jonka jälkeen taidokas ohjaus putkeen. Kouluttaja taputti ja huusi minulle bravoota ja olin itsekin kovin tyytyväinen suoritukseeni ja jotenkin taas pääsi unohtumaan se tärkein eli koira ja se, että sitä piti ohjata. Roiskaisin sen sitten hypylle ja sitten olisi pitänyt tulla takaa kiertäen toisen hypyn yli takaisin, mutta Reino päätti haistattaa surkealle ohjaajalleen pitkät ja meni A-esteen. Meinasin saada sydärin siinä vaiheessa kun A-esteen päällä oli pressu eli ei se mitenkään liukas ollut tai mitään (ei siis ollut käytössä tällä radalla ollenkaan!). Kun koira pääsi harjalle, pistin silmät kiinni ja toivoin parasta ja onneksi sitten mitään ei sattunutkaan. Hemmetti kun olen EDELLEEN niin surkea ohjaamaan koiraa että tällä menolla sille vielä sattuu jotain pahasti kun se pääsee noin menemään kun itse kämmäilen enkä ole sen kanssa skarppina. ARGH!

Otettiin sama rata kokonaan vielä toiseen kertaan ja nyt meni jo vähän paremmin. Hypyt hyviä aina kun muistin itse ohjata, jos koira oli tosi epävarma se hyppäsi matalalta ja tiputti riman. Jos se tiesi homman nimen, niin se hyppäsi hienosti. Putkeen hakeutui hienosti ja muutenkin haki hypytkin hienosti. Pituusesteen ja keinun kanssa ei ongelmaa, alastulokontakti keinulla saisi olla parempi. Muutaman hienon vinkuraohjausjutun onnistuin suorittamaan hienosti ja havaitsin, että kun minä ohjaan hyvin, niin koira tulee kyllä mukana ja tekee niin kuin pitääkin. Luottoa koiraan tuli jotenkin siinä mielessä roppakaupalla. Olen tosi ylpeä koirasta ja siitä sainkin taas hehkutusta miten hieno ja nopea agikoira minulla onkaan ja kouluttaja koitti lohduttaa, että kyllä minäkin opin ja onhan niin jo käynyt. Olen minä edistynyt, mutta perfektionistina kaukana siitä, missä haluaisin olla. Rata oli myös kuulemma tahallaan tehty vähän vaikeammaksi kuin normaalisti. Ensi viikolla sitten taas kuulemma revittelemään helpommalle radalle saamaan niitä onnistumisen iloja!

Onneksi Reiskalla olisi mahdollisesti tiedossa lainaohjaaja erinäisiin lajeihin, saas kattoa josko se innostuisi agiakin koittamaan el Reinon kanssa. Voisi tulla hyvää jälkeä kun olisi parempi ohjaaja! =)