Nimittäin Kyttä. Ollaan isännän kanssa vähän epäilty, että mahtaakohan pojat leikkiä keskenään sillon kun ei olla kotona. Matot on aina kauheen rullalla kun tullaan kotiin. Lisäksi Reiska edelleen kolmen vuoden Kyttäyhdessäelon jälkeenkin vielä yrittää tosi innoissaan saada Kyttää leikkimään kanssaan ja Kyttä ei ole koskaan suostunut. Ollaan mietitty, että johan Reiska on sitkeä yrittämään tai sitten pappa on joskus leikkinyt sen kanssa kun ei olla kotona.

Pojat olivat viikonlopun pihalla (ja voi millaisia poteroita nyt on omenapuiden alustat täynnä, kele!) ja ikkunasta suursiivouksen lomassa välillä seurasimme poikia. Jossain vaiheessa lauantaita Kyttä haukku tosi paljon ja menimme katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu ja siinähän pappa oli Reiskan edessä pylly kohti taivasta leikkiasennossa ja haukkua rätkötti Reiskalle, että josko Reiska innostuisi leikkimään! Reiska oli kyllä puolestaan ihan paiseessa kuten melkein aina kun Kyttä haukkuu...

Niimpäs se Kyttä sitten jäi kiinni siitä, että kyllä se ainakin yrittää leikkiä Reiskan kanssa vaikkei toisia koiria yleisesti ottaen osaakkaan lukea yhtään eikä sen takia varmaan niiden kanssa ylimpiä ystäviä olekaan varsinkaan jos muut koittavat saada leikkimään, niin pappa hermostuu kun ei ymmärrä mitä toinen tarkoittaa. Sitä emme saaneet selville, että leikkivätkö ne keskenään vai esittelevätkö vaan leikkiasentoja toisilleen.

Samaisena lauantaina käytiin myös Tiian ja Minnan sekä koikkeripoikien kanssa lenkillä Elonkierrossa (eikä nähty karhua, valitettavasti). Olin päättänyt, että lähden mukavan rentouttavalle lenkille ihanien ihmisten seurassa enkä jaksa kiinnittää niinkään koiraan huomiota, joten Reiska sai vedonestopannan nokkaansa (tuppaa intoutumaan etenkin Roksun seurassa) ja voi että pieni mies oli nolona! Superkaameaa olla panta nenässä ja vielä julkisilla paikoilla! ;) Kiitos kuitenkin lenkistä ja pian uudelleen! =)

Eilen sitten käytiin Reiskan kanssa ihan kahdestaan Elonkierrossa (eihän me muutenkaan siellä joka päivä käydä, mutta kuitenkin ja sitäpaitsi normaalisti se on narussa koko lenkin ajan) ja jäppinen sai juosta koheltaa pitkin sänkipeltoja niin paljon kuin tykkäsi ja voi että se olikin onnellinen! =) Itsekin huomasin suuni olevan hymyssä kun tuli itselle niin hyvä olo siitä kun koira nautti olostaan! =) Lenkin jälkeen käytiin hakemassa vähän peuran lihaa (=teurasjätettä lähinnä), joka Reiskan mielestä tuoksuikin aivan ihanalle, mutta maistui vähän oudolle... Kytän mielestä peurassa puolestaan ei ollut mitään ihmeellistä ja pisteli osittain Reiskankin peurat poskeensa.

Tällä viikolla sitten ei mennäkään mejäkokeeseen kun se on siirretty (eikä tiedetä päästäänkö sinne silloin siirrettynä ajankohtana), ei mennä myöskään aksaamaan kun treenit on peruttu (harmittaa tosi paljon!!). Näillä tietämin mennään sitten vaan tokoilemaan hyvässä seurassa ja sänkipeltolenkit jatkunevat...