Perjantaina oltiin illalla agsaseuran pikkujouluissa Keppanassa. Olipa mukavaa ja hyvää ruokaa sai syödä niin paljon kuin jaksoi. 

Lauantaian ajeltiin sitten aamusella heittämään papparainen hoitoon ja siitä sitten Lietoon ATT:n hallille tokokokeeseen. Oltiinkin paikalla oikein hyvään aikaan eli ehdittiin ihmetellä hallia, ilmoittautua ja tutustuttaa Reiskaa halliin. Hallin keinonurmi haisi Reiskan mielestä hyvälle, mutta ilmeisesti pohja pisteli myös jalkapohjia. Onneksi nämä seikat eivät kovasti kokeessa häirinneet menoa.
 
Jännitystä aiheutti se, että olin itse vuoden tauon jälkeen Reinon ohjaksissa. Piti siis katsoa, että onko treenien innokkuus pysyvää lajia ja voiko koira toimia minun - superjännittäjäpanikoijan - kanssa kokeessa. Kisasimme jo avoimessa luokassa, vaikkei Reiska ihan valmis sinne ollut, se tiedettiin ja todistettiin.
 
Koe alkoi tuttuun tapaan paikallamakuulla. Ennen paikallamakuuta Reiskan viereisen koiran omistaja kyseli, että saako jäädä hallin sisäpuolelle kun hänen koiransa ei pysy paikoillaan jne. Lisäksi hän kyseli, että voisiko Reiska vaihtaa jonkun kanssa paikkaa kun hän haluaisi Reiskan sijaan nartun koiransa viereen. Kuunteli tuomarin ja naisen jutusteli kauhuissani, hyvin siis lähtee käyntiin…. Noh, rivissä ollessamme kun nainen päästi koiransa irti, niin tämä kyseinen uros tuli örräten heti meitä kohden ja Reiska sai ihan mielettömän raivarin asian johdosta. Reiska vaan ei kattele sitä, että joku isottelee sille. Olin jo tuskahiki ottalla ja paniikki alkoi lähetä kun sitten jostain kumman syystä onnistuin rauhoittamaan Reiskan. Päästiin aloittamaan paikallamakuu. Reiska on tehnyt tosi hienoja paikallamakuita kun olen ollut piilossa, mutta nyt viereinen koira ahdisti (ja vielä kun emäntä eli tuki ja turva) lähti ovesta ulos, niin eihän pieni mies voinut muuta kuin nousta istumaan. Kiltisti sitten istui koko paikallaolon, vähän oli kuulemma hilautunut eteenpäin vähitellen. Kun palattiin koirien luo, niin Reinon ahdistus purkautui ja se lähti mammaa vastaan. Mun kävi niin sääliksi pientä miestä, joka joutui kaamean koiran vieressä olemaan koko ajan. Onneksi viereinen koira pysyi paikallaan eikä lähtenyt mihinkään.
 
Ennen yksilöliikkeitä virittelin Reinoa pihalla ja otin vähän seuraamista ja kaukoja. Kuitenkin kun mentiin kehään ja aloitettiin seuraamisella, niin Reiska oli vähän unessa kuten melkein aina ensimmäisessä liikkeessä. Itse myös töpeksin enkä auttanut koiraa käännöksissä tai pysähdyksissä, hyi minua!
 
Maahanmeno oli hieno, karjaisin kunnolla ja koira meni kivasti maahan. Hieman ennakoi ylösnousemisen perusasentoon lopussa.
 
Luoksetulossa annoin Reiskalle käsimerkin, Reiskan silmistä ja ilmeestä näki, että ”tää vissiin tarkotti jotain, mutten nyt ehdi miettiä tätä enempää”. Ei siis pysähtynyt. =)
 
Seisominen seuraamisen yhteydessä meni vähän pipariksi ja on sentäs ollut varma liike. Reiska bongasi jonkun hyvän hajun ja seurasi sitä kun lähdin kävelemään sitä kohden, kävelin Reiskan ohi tarkoituksenani kävellä sen taakse, mutta Reiska olikin lähtenyt kävelemään perässäni. Koomisia hetkiä koimme kun liikkeenohjaaja käski palata koiran sivulle. Hieman vaikeaa kun koira kävelee perässäni. Onneksi tajusin pysähtyä ja koira tajusi tulla minun sivulleni. Kyllä nauratti itseä, tuomaria ja liikkeenohjaajaa =D
 
Nouto oli hieno, pääsin komentamaan Reiskaa pysymään paikallaan eikä se näin ollen singonnutkaan kapulan perään ja itse onnistuin viskaisemaan kapulan tarpeeksi pitkälle, taisi kyllä mennä päätyseinään asti, muttei se mitään haitannut. Reiska haki kapulan hienosti ja teki hienon perusasennon, sitten kun kesti vähän liian kauan, että sain ottaa luvan kapulan pois, niin kerkesi pyöräyttämään kapulaa kerran tai kaksi suussaan melko vähän, mutta kuitenkin ja tästä ilmeisesti pistemenetykset.
 
Kaukoissa Reiska ei noussut istumaan ensimmäisellä käskyllä kun katse oli jossain muualla kuin minussa. Muuten teki kivat vaihdot, toisella istumaan nousulla hieman hypähti eteenpäin, ehkä jonkun 10 cm ja tästä pistemenetyksiä ilmeisen paljon.
 
Hyppy oli toinen koominen tapahtuma. Reiska hyppäsi hienosti, mutta ajautui tosi sivuun, istui hienosti käskystä. Äkkiä kerkesin miettimään, että miten saan sen hyppäämään takaisin mahdollisimman vähin pistemenetyksin ja päätin käskeä hyppäämään ja samalla ojensin vasemman käteni (Reiska siis oli esteen oikealla puolella) suoraksi sivulle. Onneksi Reiska tajusin homman pointin ja tuli hyppäämällä luokse, vaikka olisi voinut suoraa juosta luokseni. Ilman käsiapua tämä tosin ei olisi onnistunut. Tuomari naureskeli, että hyvin selvitin paluuhypyn ja antoi ymmärtää, että oli aivan varma siitä, ettei koira enää hyppää takaisin =)
 
Kokonaisvaikutuksessa tuomari totesi, että yksilöliikkeistä mikään ei mennyt nollille, sinänsä siis hyvä suoritus ja että koira oli innokas ja vilkas. Olin itse todella tyytyväinen suoritukseen, vaikka pisteet eivät kerro koko totuutta. Tuomari oli siis todella tiukka tapaus ja avoimen luokan noin 20 koirakosta 5 sai hädin tuskin ja surkeilla pisteillä ykköstuloksen, vaikka joukossa oli todella hienoja suorituksia, joista löysempi tuomari olisi antanut lähemmäs 200 pistettä.
 
Reiska siis toimi minun kanssani heti kun heräsi seuraamisen jälkeen tekemään hommia. Se tuntui palkkaantuvan kivasti kehuista ja pyllyn rapsutuksesta. Teki hyvin omalla tasollaan suoritukset. Tästä on todella hyvä jatkaa ja olen tosi onnellinen siitä, että mentiin kokeeseen kokeilemaan tasomme tila! Isäntä tosin ei ollut kovin vakuuttunut suorituksestamme, mutta jokaisellahan saa olla mielipide ;-)
 
Tältä pisteet näyttivät:
 
Paikalla makaaminen            0
 
Seuraaminen taluttimetta      5,5
 
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä     8
 
Luoksetulo      5
 
Seisominen seuraamisen yhteydessä        5
   
Noutaminen          8
 
Kauko-ohjaus         6
 
Estehyppy              6
 
Kokonaisvaikutus            7
 
Pisteet yhteensä 105 ja kolmostulos.
 
Tuomarina oli Ralf Björklund.
 
Kokeesta ajeltiin sitten katsomaan Reiskan velimies Arvoa ja perheessä olevia hoffipentuja! Yksi pentu oli kerennyt lähtemään uuteen kotiin ennen menoamme, mutta muut pentuset näimme ja voi että kun ne olivat ihania terävine hampaineen ja melkoisen mahtavia luonteiltaan! =) Velimiestä katsellessa huomasi kyllä miten samanlaiset veljekset ovat ilmeiltään ja eleiltään ja toiminnoiltaan. Ihania nekin! =)
 
Kotona illalla olimmekin sitten joskus kahdeksan aikaan rättiväsyneinä =)