Ei voi edelleenkään sanoa kuin että melkoinen neiti. Erittäin täpäkkä täti kyllä :) Huhhuh! Alkaa sentään jo vähän ymmärtämään, että mua ja Ranea EI purra, ainakaan kovaa :) Ymmärtää vähitellen myös, että kaappeja ja ovia vasten EI hypitä eikä käydä peilin edessä murisemassa omalle peilikuvalle (suuri hupi ilmeisesti). Ahne se on kun mikäkin ja jos tilanne jatkuu samana, niin siitä on toivottavasti apua koulutuksessa (käy siis keittiön kaappeja vasten hyppimässä kun haistaa ruokansa siellä...).

Tänään oli puuhapäivä ja lähdettiinkin heti aamusta liikenteeseen. Tuksu pääsi autoon takapenkille omaan matkailuhäkkiinsä ensimmäistä kertaa ja Reiska oli takakontissa. Kyttä tiputettiin mun vanhemmille hoitoon. Suunnattiin nokka kohti pääkaupunkiseutua kun oltiin luvattu auttaa Peteä ja Eevaa muutossa. Musta olikin tosi paljon apua muutossa kun Tuksun kanssa tutustuin ikkunalaudalla seisomiseen, uusiin kämppiin, hississä matkustamiseen ja kaikkeen muuhun hyvin oleelliseen :) Aina kun autolla mentiin, niin neiti otti tirsat, muuten oli rohkea ja reipas oma itsensä eikä sitä tosiaan mikään pelottanut tai ihmetyttänyt. Ihan kuin kaikki jutut olisivat olleet jo tuttuja.

Eilen kotona imuroitiinkin eikä edes noteerannut sitä. Olisin väittänyt kuuroksi jos en tietäisi että korvat toimii :D Leikattiin myös kynsiä ja sehän olikin operaatio, onneksi meitä oli varoitettu siitä. Pitänee leikellä useammin, hyvin usein itse asiassa.

Koko päivä menikin sitten reissussa tehokkaasti. Kotona vielä harjoiteltiin perusjuttuja, kuten luoksetuloa, seisomista ja istumista (tuntuu olevan opetettu alkua jo Ranskassa). Nyt kun tajusimme pennun olevan superahne, niin helpottui onneksi koulutus. :) Kiukkuinen neiti myös on jos ei saa tehdä mitä haluaisi ja pitää sen mukaista ääntä ja terrierimäisesti kyllä käyttäytyy monissa tilanteissa - periksiantamattomasti siis. Ilme on myös usein sellainen, että kun sinä pentele komensit minua, niin minä nyt tulen ja puren sinua. Puren uudelleen ja yritän vielä kolmannen, neljännenkin kerran, pentele!! ;) Itsellä kyllä kieltämättä aika hauskaa pennun kimpaantumista katsellessa. Saas nähdä tasaantuuko luonne sitten iän myötä...

Väsyneenä pentunen on myös hyvin kiukkuinen ja suuttuu helpommin. Olemmekin ottaneet linjaksi sen, että jos aletaan pahasti kiukuttelemaan ja jos koirasta selvästi näkee, että sille tulee pikkulapsille tyypillinen itkupotkuraivarikiukuttelukohtaus, niin sitten Tuksu menee häkkiin rauhoittumaan. Siellä se sitten muutaman minuutin jaksaa huutaa kiukkuaan ja sitten nukahtaa. Öisin se ei ole vielä nukkunut läheskään koko yötä, viime yönä ei sentään "huutanut" kuin kaksi kertaa ja sitten äänestä päätellen alkoi itseksiin leikkimään. Toivotaan, että pian pääsee meidän perheen rytmiin kiinni, onneksi isot pojat näyttävät mallia, Tuksun pitäisi vaan vähän katsoa sitä ;)

Sivumennen sanoen Reiska oli vähän ihmeissään kun monen monituista tuntia oltiin liikenteessä ja sitten se loppupeleissä päätyi takaisin kotiin eikä päässytkään mihinkään, kuvitteli varmaan pääsevänsä johonkin kivaan paikkaan niinkuin yleensä autolla mentäessä päästään ;) Ilmeisesti oli kuitenkin rankka reissu auton vahtina kun koko illan on väsyttänyt kovasti.

Jatkamme tutustumista pentuseen, lisää jälleen myöhemmin, kuviakin ehkä joskus kun se pysyy paikoillaan :) Ulkona saisi hienoja kuvia, mutta eipä tuota voi kauaa kerrallaan ulkona pitää ettei palellu. Fiksu se kyllä on, tietää, että mitä nopeammin pissa tulee, sitä nopeammin pääsee sisälle. :)

I will kiss & hug Tuksu :)