Flunssaa pukkaa ja ulkona on kylmä ja autokin haluaisi kapinoida ja menojansa joutuu suunnittelemaan pitkälti sen perusteella miten kauan rakas dieselkäyttöinen kulkuneuvoni joutuu seisomaan paikallaan ilman tolppaa...ja tämän takia joudun myös olemaan töissä joka aamu klo 7, jotta ehdin varata jonkun vähäisistä tolpista itselleni ja rakkaalle kiesilleni. Iltapäivästä alkaakin sitten jo vähän väsyttämään...

Eilen livistin töistä aikaisin ja  hain kotoa Reinomiehen ja siirryimme Somerolle paimennuksen pariin. Ensimmäisellä rundilla Reiska söi lampaankakkaa. Söi ja söi ja vähän vielä söi. Siitä ei tainnu oikeasti olla muuta kerrottavaa jälkipolville, vaikka hyvä suunnitelma olikin siihen, että mitä teemme, se ei vain toteutunut...

Välissä sain katsella Bowwen (ja Jaanankin) edistymistä. Tottelevaisuuden taso on huimasti noussut kesästä ja koira tekee mitä siltä pyydetään, kesällä kun oma mieli oli kovin voimakas sen suhteen, että mihin ne lampaat laitetaan... ;-) Oli mukavaa katsella teitä ja ihana nähdä! :)

Reiskan toinen rundi. Henkisesti koitin varautua siihen paskansyöntiin, mutta ei. Reinohan keksi jo jotain muuta, mihin en osannut varautua ja ihan hermohan siinä meinasi mennä, emännältä siis! Lammaslaumassa oli yksi individualistilammas, jota nyt ei vaan huvittanut leikkiä laumaa ja tulla sinne minne koira ja ohjaaja halusivat. Reinon piti sitten ihan lähemmin tätä lammasta mennä tutkimaan ja hellyyttävästihän se nuoleskeli lampaan korvaa (piiiitkään ja hartaudella), vähän naamaa piti lipaista myös ja sitten koittaa, että josko se leikkisi Reinon kanssa? Pylly pystyssä, etupää alhaalla tyyppi koittaa vaan ei tapahdu mitään! Reiska hakkaa tassulla (ainakin maata, toivottavasti ei lammasta), eikä vieläkään mitään. Otetaan sitten etujalasta kiinni (tai koitetaan tunkea etujalka suuhun, kummin vaan) ja kappas kun se individualisti päättikin olla osa laumaa ennemmin kuin Reinon kaveria. :D Tällä tyylillä mentiin koko toinen rundi. Reiska oli tosi innokas ja iloinen, mutta oikeastaan vaan sitä yhtä lammasta kohtaan. Kun käskin sitä tulemaan tai ajamaan tai mitä vaan, niin se tuli mun luo ja jätti lampaat oman onnensa nojaan. Onneksi ei ollut karkaamisvaaraa, paimen oli niin rakastunut, että homman nimi ihan vallan unohtui!

Pääasia vissiin että kaikilla muilla paitti mulla oli hauskaa?! ;-)

Pitäisi varmaan käydä vähän useammin taas, aina kun käy säännöllisen useasti niin menee paremmin...Jospa tämä olisi meidän uudenvuodenlupaus?