Perjantaina käytiin Tuksun kanssa tohtorissa ihmettelemässä sitä :) Neiti painoi jo ihan vähän vajaa 5 kiloa! Käyttäytyi hienosti sinänsä, toki olisi mielellään purrut kaikkea mahdollista, mutta se nyt on Tuksulle normaalia käytöstä.

Lauantaina päivällä pakkasin Tuksun kyytiin ja lähdettiin taas Loimaalla käymään pentukurssin merkeissä. Koko matkan se taas omatoimiurheili autohäkissään ja voi huhhuh sitä menoa ja meteliä. Perillä sitten "törmättiin" heti toiseen pentuseen, joka oli kenties lapinkoiran pentunen. Rodulla niin väliä mutta Tuksun kanssa tulivat oikein hyvin juttuun ja sinänsä jännä oli huomata, että Tuksu ei purrut leikkiessään tätä pentua ollenkaan toisin kuin puree Reiskaa koko ajan leikkiessään. Mistäköhän tämäkin johtuu? Reiska kuitenkin usein makaa leikkiessään Tuksun kanssa, jotta olisi samalla tasolla kuin neiti... Lapinkoiran tai minkä lie pennun omistaa virolaissyntyinen mies, joka ensin kovasti ihasteli Tuksun hienoa ulkonäköä ja sitten vasta hoksasi kysyä, että onko tämä bullterrieri. Kun kerroin, että on, mutta kääpiöversio, niin mies kertoi ukrainalaisella kaverillaan olleen standardibullin, jonka kanssa tämä kaveri ei kuitenkaan ollut pärjännyt :( Kyseli, että ovatko nämä kääpiöt samanlaisia luonteeltaan kuin standarditkin ja meinailin, että kääpiöt olisivat pahempia..Miehen ilme oli hauska tässä vaiheessa :) Jaksoi tosin sen jälkeenkin kehua Tuksun ulkonäköä ja antoi pentusensa leikkiä Tuksun kanssa edelleen :)

Pentukurssilla harjoiteltiin kauniisti vierellä kävelyä, joka sitten ei onnistunutkaan muilta kuin Tuksulta, joka kipitti kovin hienosti vierelläni ja muut olivat ihan ihmeissään, että miten meidän 10 vkoinen pentumme osaa kävellä hienommin kuin heidän 8 kk vanhat koiransa. Kannattaisikohan niiden 8 kk koirien kanssa harjoitella? Kaksi näistä pentukurssin uroksista ovat ihan hirmuisessa sodassa keskenään, hakevat koko ajan katsekontaktia ja rähjäävät minkä kerkiävät ja yhdessä välissä toinen pääsi ohimennen irti ja oli ihan tappomeinigillä toisen kimpussa, onneksi vakavammilta vammoilta selvittiin. Tämä samainen "päällekarkaaja" myös ohimennen tokkasi kivat reiät toisen uroksen omistajan käteen. Hienoa kerrassaan. Onneksi tämä episodi ei aiheuttanut Tuksussa minkäänlaista havainnointiakaan kun Tuksuhan siis lähes koko pentukurssin ajan istui edessäni ja tuijotti minua ja odotti, että koska namia tulee :) Hieno tyttö! :) Toinen koira ohi kulkiessaan haisteli Tuksun peräpäätäkin, muttei Tuksu sellaista huomannut kun tapitti vain minua. :) Kiva kun kerrankin meillä näyttäisi asustavan koira, joka ei ole millään muotoa häiriöherkkä! :)

Muut koirat treenailivat sellaisia juttuja, joita emme vielä Tuksun kanssa ota ja sitten päätimmekin Tuksun kanssa käyttää hallilla olon hyväksemme oikein kunnolla ja harjoittelimme pöydällä esiintymistä ja seisomista. Hallilla on siis näyttelypöytä, joka oli hieman huojuva, muttei sekään Tuksua haitannut, siellä se seisoskeli kuin vanha tekijä vaikka oli ensimmäistä kertaa pöydän päällä. Edelleen ei voi muuta sanoa kuin että hieno neiti :) Lopuksi kun kaikki olivat lähteneet pois, Tuksu sai olla vapaana hallilla jonkun aikaa ja sitten kyllä katosivatkin korvat kun neiti meni nenä maassa, tuhina vaan kuului kun etsittiin nameja. Noh, itsepähän opetin sen etsimään nameja jäljestystä silmälläpitäen... ;-)

Juttelin siinä sitten jonkun aikaa ja kurssin vetäjä kysyikin, että voisikohan Reiska tulla joulutauon jälkeen pentukurssille mallioppilaaksi näyttämään miten juttuja suoritellaan, mm. kosketusalustan ideaa pitäisi pennunomistajille näyttää sekä sitä, miten koira tarjoaa juttuja ilman mitään käskyjä tms. Tottakai Reiska lupautui tulemaan kurssille, on se ihan kiva kunnianosoitus miekkoselle. Tuo vetäjä sentäs on nähnyt Reiskan vissiin kaksi kertaa. On miekkonen ilmeisesti vakuuttanut vetäjän :) Sen jälkeen minulta kysyttiinkin, että voisinko alkaa vetämään jotain kursseja tuolla tai ainakin voisinko tuurata joskus vetäjiä ja otin ja suostuin siihenkin, mutta lupasin vain ottaa toko- ja pentukursseista vastuuta :) Tuleepahan itse sitten käytyä useammin treenaamassa jos ja kun tulee tuurauksia kun kyllähän omat koirat silloin otetaan mukaan ja treenataan samalla reissulla niiden kanssa! :) Sitten lähdettiinkin pentukurssin vetäjän kanssa pois hallilta ja vetäjä astui jotenkin huonosti rappusissa ja nilkka vääntyi! Tästä kun selvittiin, niin naureskelin, että onneksi hommasit itsellesi tuuraajan ennenkuin teloit itsesi ;-)

Kotimatkan Tuksu olikin varsin väsynyt ja nukkui vaan, olipa rauhallista ajella. :) Illaksi oli sitten tarkoitus jättää koirat kotiin ja lähteä Helsinkiin juhlimaan Annipönnin synttäreitä! :) E & P kuitenkin soittelivat ja kyselivät Tuksua hoitoon kun tiesivät meidän cityyn tulemisesta. Kyseltiin useamman kerran, että oletteko varmoja ja varmoja oltiin ja näin ollen Tuksu pääsi suureen cityyn mukaan! :) Olipas outoa jättää neiti hoitoon! Juhlissa oli kuitenkin tosi mukavaa, ruoka oli hyvää ja juhlapaikka oli tosi kiva, vaikkakin palvelu huononi loppua kohden ja jälkiruoat piti tilata tiskiltä, tosin jälkkäri oli kyllä sitten sen arvoista. Huhhuh miten hyvää! :) Ihana oli myös nähdä SK:ta ja Piaa pitkästä aikaa!! :) Muut lähtivät jatkoille, me hakemaan neitiä. Neitiä kuulemma jaksaa pari tuntia hoitaa ja sitten alkaa iskemään epätoivo ;-) Onneksi oltiin annettu häkki mukaan, muuten olisivat hoitajat olleet hätää kärsimässä kun neiti oli parit raivarit päättänyt sitten vetästä hoitajien iloksi :) Istuttiin siinä sitten vielä jonnin aikaa ja nautittiin hyvästä seurasta ja glögistä ennenkuin lähdettiin kotiin. Tuksu olikin ihan väsy kun nukkui vaan koko matkan :) Kiitokset hoitajille ja toivottavasti joskus jaksatte ottaa neidin toistekin hoitoon - se ehkä oppii tavoillekin joskus! :)

Kotiin päästiin joskus yöllä ja mukava oli huomata, että putket oli jäässä siitä huolimatta että vanhempani olivat niitä sulatelleet pitkin iltaa. Sunnuntai menikin sitten putkia sulatellessa ja voin kertoa, ettei ne vieläkään ole auenneet keittiöstä... Ulkona oli mukavan näköinen pakkasilma ja päätettiin Reinon kanssa yksissä tuumin lähteä tokoilemaan! :) Pieni mies olikin sitten hyperinnokas tekemään juttuja! Taitaa olla onnessaan sitten kun saa jakamattoman huomioni. Huomiota kotosalla kuitenkin joutuu jakamaan kotitöiden, Kyttiksen ja Tuksun kanssa ja sitä näin ollen tulee aika vähän, valitettavasti. Otettiin avoimen luokan juttuja: seuraaminen oli oikein hienoa, hieman edisti, mutta oli niin tohkeissaan ja innoissaan, että johtui siitä. Jäävät liikkeet: maahanmeno loistava, otettiin vain kerran, seisomisessa oli vähän liikehdintää paikallaan, joten tähän vähän paneuduttiin ja se alkoikin olemaan jo oikein hyvä. Luoksetulon eka stoppi vähän huono, joten otettiin pari kertaa ja lopulta teki aivan hienoja stoppeja! Merkkiä otettiin huvin vuoksi ja siitähän Reino tykkää ja sehän meni sen mukaisesti hyvin!

Kyttiksen myös harjasin, se on vaihtanut karvaansa jo monta kuukautta ja alan olemaan korviani myöten täynnä niitä talossa leijailevia karvatupsuja ja päätin taas yrittää tehdä asialle jotain, aika tuloksetonta, mutta onpahan harjattu! Tuksu pitäisi myös pestä lähiaikoina, neiti haisee aika mielenkiintoiselle kun on sen verran paljon hyppinyt tulosteissaan, lauantainakin pentukurssille mennessä päätti vääntästä pökäleet autoon ja sitten kun koitin ottaa neitiä pois autosta, niin yhteistyökyky neidillä oli nolla ja tyyppi hyppi vaan niissä pökäleissään... Hienoa, taitaa olla joulusauna Tuksullekin hyväksi... ;-)

Noutoa otettiin pari kertaa ilman perusasentoon tuloa, keskityttiin vauhtiin ja mälväämättömyyteen, hyvin meni tämäkin!

Hyvä treeni, parempi mieli! Olin siis supertyytyväinen miekkoseen! :) Kyllä uskaltaudun yrittämään itseäni ja Reinoa muutamaan kokeeseen! :)

Lopuksi hömpöteltiin, heiteltiin lelua ja nautittiin yhdessäolosta. 

Pieni, mutta hieno mies :)

Iltasella sitten keskityttiin normaaliin sunnuntaifiilikseen eli löhöilyyn. Toki yllätysvieraiden käynti hieman haittasi torkkumistani ;-)

Tuksun kanssa ollaan harjoiteltu odottamista eri tavoin, tässä yksi, jossa pitää odottaa sekä seisoa! Neiti osaa niin halutessaan! :)

Seisomisharjoitusta lähietäisyydellä

Hieno pönötys! :)

Osaa myös istua :)

Välillä on edelleen vähän epätoivoinen fiilis sen suhteen, että saako neitiä opetettua tavoille ja saako sen opetettua olemaan niin, ettei saisi raivareitaan ja purukohtauksiaan vähän väliä, mutta sitten kun miettii mitä kaikkea se on jo oppinut muutamassa viikossa ja miten paljon se on oppinut jo rauhoittumaan muutamassa viikossa, niin hyvällä mallillahan sitä ollaan, itse taidan vaan olla hätäinen ja haluta heti kaiken nyt! Tuksulta ei vaan voi tosin odottaa heti kaikkea nyt, se on vasta pentu... Reiskan pentuajoista taitaa olla liikaa aikaa kun olen autuaallisesti unohtanut sen... ;-)

Picasan kuva-albumeita on nyt myös hieman päivitetty Tuksun osalta ja lisätty talvikuva-albumi! :)

Tällä viikolla ohjelmassa onkin sitten löhöilyä, joulun viettoa ja ajattelimpas käydä vähän neidin ja pienen miehen kanssa hallilla treenaamassakin :) Vitsi, enää neljä päivää jouluun! :)