Perjantaina iltasella oli Tuksun pentukurssin aika. Alkuun pentuset (4 kpl, joista Tunkki isoin ja nuorin!) saivat puuhastella vapaana. Tuksulla oli tosi kivaa: ensin se jyräsi muut pentuset (jotka olivat tosi nätisti haistelemassa toisiaan) kumoon ja pentuset sätkivät selällään yrittäen päästä ylös sieltä kun Tunkki käytti tilanteen hyväkseen ja kerkesi pomppimaan muiden pentusten päällä. Tässä vaiheessa ahdistui mäyräkoiran pentu ja meni omistajan penkin alle mököttämään ja näyttelemään hammasta Tuksulle. Mitäliechihusekoitusta Tunkki meni sen päästyä ylös moikkaamaan ja siitäkös se miekkonen ahdistui, mönki omistajan penkin alle ja näytteli hammasta. Ranskanpullauros jaksoi Tunkkia muutaman minuutin kunnes ensin tuli minun luokseni kovin hätääntyneen näköisenä ja sen jälkeen kun minulta ei suuremmin apua herunut mönki omistajansa penkin alle mököttämään. Tunkin "leikkikaverit" oli tylsiä Tunkin mielestä ja Tunkki sitten hepuloitti ittekseen menemään vähän aikaa kunnes otin sen kiinni. Mukava saada aikaan traumatisoituneita pentusia. ;-) Mitäs käskettiin päästää Tunkki irti ;-)

Pentukurssilla harjoiteltiin istumista ja maahanmenoa (=Tuksun nykyinen bravuuri ja tarjoaa heti tilaisuuden tullen mönkimistä jalan alle jos siis itse istuu lattialla jalka suorana). Vierellä kävely ei ottanut onnistuakseen, mutta kotona silloin kun ketään ei näy, se onnistuu. Jos näkyy jossain jotain liikkuvaa, niin Tunkki ei kykene tekemään mitään järjellistä, ei ainakaan kävelemään vierellä nätisti. Naksun käyttöä opeteltiin (seura oli ostanut kaikille pentukurssilaisille naksut, kivaa!) ja Tunkki saattaa sen hokata ja jatkossa voisi kenties koittaa tätä hyödyntää enemmänkin Tunkin kanssa kun se on niin sähäkkä ettei kerkiä aina itse oikea-aikaisesti palkkaamaan ilman naksua.

Eipä me kurssilla kai muuta ihmeempiä käyty läpi. Pääsääntöisesti Tunkki tapansa mukaisesti oli tosi hienosti (lukuunottamatta niitä pökäleitä!!) ja keskittyi tosi hyvin minuun ja siihen mitä yhdessä tehdään. Kotimatkalla olikin taas rauhallinen Tunkki mukana, mutta kerkesihän se menomatkalla tappamaan ja raatelemaan poikien täkin ja siitä sitten kyllä tulikin autoon uutta vanutyyppistä sisustusta lisää.... ;-) Jännä huomata miten itse kiintyy tuohon terroristiin enemmän ja enemmän ja vähitellen pystyy ihan naureskelemaan sille jo! :)

Lauantaina oli suursiivouspäivä ja koirat saivat siedätyshoitoa pienessä tilassa kun telkesimme ne pois siivouksen tieltä. Illaksi matkustettiin Saloon moikkaamaan kavereita ja syömään ihania herkkuja!

Sunnuntaina sitten heti aamusta suunnattiin kohti Noormarkkua ja Porin tokokoetta. Ihmettelin vähän, että minkä ihmeen takia Porin tokokoe on Noormarkussa, miksei se voinut olla Noormarkun tokokoe. No enivei, Tuksu ja Reiska oli matkassa ja Tuksua saatiinkin kuunnella ensimmäiset puoli tuntia kun se valitti kovaäänisesti korviemme juuressa sitä ettei saanut olla Reiskan kanssa takakontissa vaan joutui takapenkkimatkaajaksi. Onneksi se jossain vaiheessa nukahti tai ainakin väsähti, ei sitä koko matkaa olisi jaksanutkaan kuunnella. Koepaikalla oltiin oikein hyvään aikaan kun koe oli etuajassa. Pian päästiinkin paikallamakuuseen, joka jännitti mua ihan hirmuisesti. Oli ihan kamalaa panikoida siellä näkösuojassa ja tuntui kyllä taas elämäni pisimmiltä minuuteilta ne muutamat minuutit. Rane seisoi Reiskaa vastapäätä kädet ristissä mahan päällä ja kertaalleen röhisi jotain ja ajattelin, että nyt se koira nousi sieltä ylös. Näkösuojasta pois päästessä huomasin, että pentele se makaa siellä!?!? Tosi skarppina ja ihan valmiina sinkoamaan paikaltaan pois, mutta pentele pysyi siellä ja nousi istumaankin vasta kun käskin. HIENOA!! Epävarmin liike ei sitten pettänytkään kokeessa! :)

Sitten oltiinkin ensimmäisinä suoritusvuorossa. Seuraaminen oli jotain aivan kamalaa koomailua Reiskalta, tosin en itsekään sitä yhtään kyllä jeesinyt esim. käännöksissä. Maahanmeno oli mielestäni oikein hyvä. Luoksetulossa Reiska ei selkeästi tajunnut ollenkaan pysähtyä, ei mitään liikkunut päässä siinä tullessa kun sai käsimerkin. Harjoitteluun tämä siis, oletin nimittäin etukäteen, että tajuaisi homman nimen kun on treeneissä tehnyt tosi hyviä stoppeja! Seisomisesta sitten lähti alamäki: jäi seisomaan ihan hyvin kun käskin, mutta kun lähdin palaamaan koiran luo sen nenään tuli joku ihanainen tuoksu, jota koira lähti seuraamaan! Minä menen perässä ja toivon, että se pysähtyisi, jotta pääsisin sen sivulle ja käskemään sen istumaan. Pysähtyihän se, muttei kyllä istunut sivulle niinkuin olisi pitänyt. Oletin, että tästä tuli nolla, muttei sitten tullutkaan, olisikohan tuomari katsellut johonkin väärään suuntaan tämän liikkeen aikana kun nollan arvoinen suoritus oli kyllä. Tosin, Reiska seisoi koko ajan kyllä, liikkui vaan ohimennen hieman.

 Noudon suvaitsi tehdä tosi hyvin, heitin itse kapulan vähän liiankin kauas, Reino meinasi karata liikkurin käskystä (onneksi sain itse heti perään sanottua käskyn), pyöritti hieman kapulaa ennen kuin sai sen suuhunsa ja mälväsi sivulla istuessaan. Kaukoissa sitten alkoi viimeistään se KATASTROF! Ilmeisesti joku juoksunarttu oli ollut hallilla, koska Reiska havaitsi maatessaan kaukojen alussa jonkun ihanaisen tuoksun. Näin ollen ei kuullut eikä nähnyt käskyjäni. Yhden vaihdon taisi huomata tehdä. Arvasin itsekin, että kun Reiska ei katso minua vaan lattiaa, niin se ei kaukoja tee. Tuomari tuli lopuksi sanomaan, että olisin alkuun saanut sanoa kolme käskyä kahden sijaan, mutta eipä se olisi auttanut mitään, mutta tiedänpähän seuraavalla kerralla. Hypyn ajattelin sentäs onnistuvan, mutta kaukoista hypylle siirtyessä Reiska löysi taas sen hajun ja vaahtoa ja kuolaa suustaan valuttavana lutkutteli maata ja suupieliään. Kuulo ja näkö täysin menneet. Koetoimitsijatkin totesivat, että nyt jäi miekkosen aivot tuohon mattoon. Sain kuitenkin jollain ihme ilveellä koiran sivulleni ja se hyppäsikin menohypyn, jonka jälkeen oli ilmeisesti hajun johdattelemana hipsimässä pois kehästä. Käskin istua, mutta ei istunut, pysähtyi vaan. Reiskasta näki, että sen päässä pyörii ihan tyhjää vaan. Ne pienet herneenomaiset olennot siellä pään sisällä taisivat tosissaan tipahtaa ja jäädä hallin lattialle. Mua otti niin lujaa päähän kun hirmuisen hyvin alkanut koe sitten otti ja karahti. Seisominen, kaukot ja hyppy on kuitenkin ne Reiskan vahvat liikkeet. ARGH!!!!!!!

Positiivista kokeessa oli se, että Reiska teki hommia eikä koomaillut koko aikaa, oli hirmu hyväntuulinen ja iloinen ja juoksentelikin kehässä omia rundejaan ihan häpinä. Seuraavassakin tokokokeessa minä jatkan siis ohjaajana ja jos ei vähintään kakkostulosta tule, niin sitten isäntä siirtyy "puikkoihin" hakemaan niitä parempia tuloksia kun se homma tuntuisi isännältä ja Reiskalta onnistuvan.

Tässä pisteet:

Paikalla makaaminen             10

Seuraaminen taluttimetta      7

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä     9

Luoksetulo          5

Seisominen seuraamisen yhteydessä          7

Noutaminen                      9

Kauko-ohjaus              0

Estehyppy                     0

Kokonaisvaikutus                  8

Pisteet yhteensä 117, sijoitus viimeinen (kokemus sekin), kolmostulos kuitenkin ja parannusta edelliseen kokeeseen. Tuomarina Ilkka Sten.

Tuksu oli myös koepaikalla pyörimässä, päästelemässä ilopissoja nähdessään niin paljon koiria ja ihmisiä ja opettelemassa käyttäytymistä. Kyllä se ihan mallikas osasi pääsääntöisesti olla jos ei oteta lukuun muutamia ihmisten hanskoissa, numeroliiveissä tai hiuksissa roikkumisia. :) Kotimatkan se vetikin sitten tirsaa ja jatkoi samaa menoa kotona aamuun saakka. :) Mukava penneli, joka rakastaa aivan kaikkia ja jonka kanssa on ihana mennä minne vaan kun ei se nytkään hallissa huomannut mitään erikoista, en tosin huomasiko olevansa edes missään hallissa! :) Koepaikalla nähtiin myös yksi 13 vuotias beussiuros, jonka omistajan kanssa tovin juttelin agilitybeusseista ja eri koirien luonteista. Mukava tavata. Mukava oli myös tavata Rikua ja Annaa pitkästä aikaa ja Reiskakin päätti olla oikein yltiösosiaalinen kerrankin! :) Kotona sitten olikin pappakoira, joka oli päättänyt avata kaikki ovet ja ohimennen raapia muutamat piloille. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta lähiaikoina ja tätä tapahtuu ilmeisesti vain kun se joutuu olemaan yksin kotona. Hermo pettää yksinollessa vai mikä lie on ongelmana, pitää seurailla. 

Tällä viikolla olisi ehkä aikomus harjoittaa agilityä, käydä eläinlääkärissä (johan tässä oli viikko ettei keretty käymään!) ja tokoilla. Perjantaina me aikuiset päästään isoon cityyn teatterin merkeissä ja viikonlopuksi meille tuleekin kauan odotettu vieras! :)