Lauantaina heti aamutuimaan starttasin kera Reiskan ja Tuksun hakemaan Minnaa ja Rokkaa. Päämääränä oli Halikko ja Anette Lindellin agilitypäivä. Alkumatkasta koin hieman lumi- ja jääongelmia, mutta kun niistä selvittiin, niin hyvinhän se matka taittui ja oltiin ihan hyvissä ajoin paikalla. Tuksu oli ihan poikien seuraneitinä mukana ja ihmettelemässä maailman menoa. Tosin meinasi tulla kalliiksi sen mukanaolo kun jo menomatkalla meinasi syödä Rokan BOTin. Onneksi havaitsimme asian ja saimme pelastettua takin. :)

Tiistain jälkeen leijuin hienoissa aksafiiliksissä (tyyliin Minä osaan!), mutta johan se pudotus sitten taas oletetusti tuli. 23 esteen rata ja olin ihan taivaallisen pihalla maailman menosta, kuten tavallista voisin sanoa ;-) En osaa lukea rataa ja sen johdosta koira menee minne sattuu. Se on hieman liian nopea siinä mielessä, etten itse ehdi ajatella mihin ollaan menossa ja miten päin estettä ollaan hyppäämässä kun Reino on jo mennyt ja jos en ole neuvonut sitä, että minne mennään niin se katsoo itse parhaimman esteen ja suorittaa sen. Huoh? Parin tunnin session lopuksi sentään minäkin tajusin jotain, koitin ohjata Reiskaa hypyltä putkeen ja koko ajan se vaan meni väärälle hypylle, josta sitten putkeen. En ollenkaan tajunnut miksi se sinne väärälle hypylle menee, mutta onneksi Anette huomautti, että minun rintamasuuntani on sinne hypylle päin, vaikkakin huidon putkea ja huudan, että putkeen. Käänsin rintamasuuntani kohti putkea ja johan se Reinokin sinne sujahti. Siinä vasta jotenkin tajusin, että miten voimakas ohjaus Reiskalle se minun rintamasuuntani on. Reinohan normaaliohjauksessa on hyvinkin herkkä kuuntelemaan mitä sille sanotaan ja mihin suuntaan sitä ohjataan. Eri jännä juttu tämä!

Parin tunnin aksaamisen jälkeen meillä alkoi vielä kontaktikurssi ettei vaan liian vähän aksattua tulisi :) Sepäs olikin hyödyllinen ja saatiin kovasti kotiläksyjäkin, pitäisi nyt vaan ehtiä harjoittelemaan niitä! Aan alastulokontaktia harjoittelimme ja siihen otetaan harjoitteeksi tarjoaminen eli se olisi Reiskan mielestä yksi maailman kivoimmista paikoista ja sinne pitäisi pyrkiä. Keinua pitää harjoitella lisää ylipäänsä, koska Reiska haluaa tulla sieltä alas mahdollisimman nopeasti vaan. Tähän voinee auttaa kuppi tai alusta siellä päässä. Vitsi kun olisi kevät ja pääsisi omaa keinua hyödyntämään! Puomia ei edelleenkään otettu, mutta mun pitää nyt oikeesti oikeesti päästä sitä treenaamaan! Tiedän tosin nyt miten ne puomin kontaktit voisin tehdä. 

Olin tosi tyytyväinen päivän antiin ja viisastuin taas itsestäni ja koirastani kummasti. Tuksukin osasi melkeinpä käyttäytyä reissulle melkeinpä hyvin kun perille päästiin, tosin aikamoista meteliä hetkittäin piti kun taisi vähän ärsyttää häkissä oleminen. Ensimmäisen tunnin jälkeen Tunkkia kyllä alkoi jo väsyttämään ;-) Kiitokset Minnalle ja Rokalle seurasta! :)

Perjantaihin vielä palatakseni, Tuksu päätti syödä pönttönsä ja kävin ostamassa eläinlääkäristä uuden. Samalla tuli puheeksi Tuksun ankea elämä ja se kun se ei pysty rauhoittumaan muualla kuin häkissä ja eläinlääkäri suositteli mm. DAP-pantaa, jonka sitten ostinkin vaikka ajattelin, ettei siitä taatusti mitään apua ole, että ihan huuhaata koko touhu. Tuksu on nyt sitten ollu panta kaulassa perjantaista ja se tuntuisi itse asiassa auttavan! Ainakin neiti nukkui koko lauantain (siitä siis kun päästiin kotiin) ja vetäsi vielä kunnon yöunetkin (näissä tosin ei ole ollutkaan ongelmaa) ja heräsi vasta 8 kieppeissä sunnuntaiaamuna. Sunnuntaina se nukkui puoli päivää ja oli muutenkin ihan melkein mukava tapaus eikä saanut suurempia raivareita. Magicpanta? - jäämme tarkkailemaan asiaa...

 Eilen sitten oli minun ja Reiskan (no oli Tuksukin mukana henkisenä kannustusjoukkona) elämän ensimmäiset hakutreenit vuorossa. Ensin olin vähän pihalla touhusta, mutta kun sain selkeät ja hyvät ohjeet siitä mitä minun pitää maalimiekkosena tehdä, niin johan alkoi homma luistamaan vähän paremmin. Otettiin alkuun kaikille koirille risteilyjä kahden maalimiehen välillä ja ohjaajan piti olla passiivinen maalimiesten välillä. Vähän epäilytti, että mitäköhän Reiska mahtaa meinata mokomista maalimiehistä (toinen oli Reinolle ihan ventovieras, toinen puolituttu), mutta se pentele hoksasi homman idean ja kävi risteilemässä maalimiesten välillä ihan niin kuin oli tarkoituskin. Kaiken huipuksi Reino oli vielä innokas puuhassaan. Tosin muutaman kerran hyvät hajut piti käydä tarkistamassa ja sitten vasta jatkaa touhuja :)

Tämän jälkeen otettiin vielä Reiskalle motivaatiota nostattava treeni eli hetsailtiin Reiskaa ja sitten maalimies lakana päällään kipitti piiloon ja minä päästin ihan kamalissa täpinöissään olevan Reiskan irti ja sinnehän se kirmasi vauhdikkaasti syömään nakkeja maalimieheltä. Itse en nähnyt Reiskan toimintaa maalimiehellä, häntä vaan välillä näkyi ja se heilui kovasti Reiskan löytäessä maalimiehen, sitten selkeästi vähän ihmetytti ja sitten taas oli hurrRrrjan ihanaa. :) Ihana kun Reino silmät loistaen tuli luokseni. Taisi miekkonen tykätä ja menemme treeneihin uudelleenkin kun oli minunkin mielestä hurjan kivaa! :) Välillä on epäilyttänyt, mutta taitaa siinä Reinossakin asustaa pieni palveluskoira :D

Lopuksi vielä Reiskan ja Tunkin talvi-ilotteluja:

Etsi kuvasta meidän penneli:

Meillä ei varmaan tällä menolla ole punaviinimarjapensaita enää ensi kesänä:

Tämä ehkä kenties antaa vähän viitettä siitä miten pieni Tunkki on (kaikki olettavat sen olevan paljon isompi nimittäin kuin mitä se onkaan):

Vuorenvalloittaja: