Perjantai oli pitkälti koirien lepopäivä kun me isännän kanssa käytiin Helsingissä teatterissa. Olipa mukava käydä vähän tuulettumassa välillä :)

Lauantaina aamutuimaan oli treffit Anun ja bortsutyttöjen kanssa ja mentiin Pilvenmäelle esineruutuilemaan. Tallattiin semmonen vähän vajaa 50 metriä pitkä ja vähän alle 10 metriä leveä ruutunen. Anun tytöt sai juoksennella ensin sinne, koska Reiskalle tekee hyvää tehdä tyttöjen jälkeen juttuja (tokokokeesta traumatisoituneena koitan nyt tehdä kaikenlaisia hajuärsykkeitä sille). Reinon vuorolla vein ruudun takanurkkaan kaksi lelua ja hanskani. Yksi lelu oli hyvin näkyvissä (siellä oli muutenkin vähemmän lunta kun ajateltiin joten ei saatu kunnolla piilotettua leluja) ja sinnehän Reiska sinkosi, otti lelun suuhun, huomasi hanskan ja vaihtoi lelun hanskaani!!? Toi hanskan mulle, luovutus sivulle kun en oo jaksanu eteentuloa opettaa... Lähetin uudelleen ja Reino pinkoi täysillä hakemaan sen ruutuun jääneen lelun ja toi kivasti. Kolmanella lähetyksellä ei sitten lähtenytkään muualle kun tyttöjen jäljille. Neljäs ja viides samanlaisia, irtosi musta, mutta meni ihan hunningolle. Anu kävi nostelemassa lelua ja sen jälkeenhän Reino hogas, että sinne ruudun perille pitää mennä ettimään sitä viimosta lelua ja täysiä sinkasikin sinne :) Kahteen ekaan lähtöön olin melkoisen tyytyväinen, tosin periaatteessa näki molemmat. Jatkossa otetaan kuitenkin esineitä vähän lähemmäs ja varmaan joku oma käskysanakin voisi olla hyvä ottaa hommaan, jotta Reino sitten kokeessa (hih, tämä oli nyt vitsi!) hogaa homman :)

Kiitokset Anulle seurasta ja vinkeistä! :)

Turistiin siinä hetki treenien jälkeen ja huomattiin kun poliisit tulivat paikalle. Toooosi hiljaa siinä ajelivat ja pakittelivat ja ihmeellisesti jotain taisivat etsiä. No joo, koirankusetuspaikkaa ilmeisesti kun koira ulos autosta vähäksi aikaa (ja tyypit istu tietenkin autossa ite sillä aikaa). Koira autoon ja lähtivät tulemaan meitä kohden. Säikähdettiin vähän, että tulevatko valittamaan siitä kun Anun tytöt sattuivat olemaan vapaana poliisien tullessa paikalle. Pysähtyivät, mutteivät sentään valittaneet vaan alkoivat kysellä paimenkoiraroduista! Toisella poliisilla kun kuulemma kotona oli lampaista ja naudoista koostuva eläinlauma ja niitä nautoja paimentamaan pitäisi joku koira saada. Anu sitten kertoi bortsuista ja minä beusseista ja otin Reiskan näytillekin. Komia jäppinen meinasivat poliisit ja kyselivät, että onko se rotukoira. DAA, olin juuri sanonut sen olevan boserooni?! ;-) Eivät millään meinanneet osata lausua rodun nimeä eivätkä millään halunneet uskoa, että se on paimenkoira eivätkä sitäkään meinanneet uskoa ettei se paimenna puremalla! Kyselivät muutenkin sekavia ja olivat sen oloisia muutenkin, että eivät vissiin ihan lähiaikoina olleet nukkuneet, hieman levottomia tyyppejä ;-) Autoni takapenkillä istuneesta Tunkistakin kyselivät, mutta sen sentäs uskoivat kun sanoin sen olevan lemmikki :) Aikamme juteltuamme toivottelimme hyvät kevään jatkot poliisien kanssa ja Anukin lähti paikalta. Kävelin Tuksun kanssa lenkin niin, että neiti oli vapaana ja mieleeni tulikin, että onkohan se saanut vaikutteita paimenpojistamme kun niin hienosti pysytteli lähelläni ja koko ajan seurasi missä olen menossa. Hienoa! :) Kävelyn jälkeen päästin vielä Reiskan ja Tunkin vähäksi aikaa leikkimään keskenään. Mukava katsella kun niillä oli keskenään niin kivaa.

Kotona koitettiin myös opetella sitä, että ei tarvitse riekkua, tosin Tuksun päähän se asia ei mennyt sitten ollenkaan ja Reiskankin päähän melko huonosti. Pappa sentäs osaa ottaa lungisti vaikka se epäilevästi joutui Tuksua tuijottelemaan välillä. Tuksu kävi myös pedikyyrissä ja se meni tosi hyvin, ei mitään ongelmaa vaikka kynsien leikkuu on kuulemma ongelma bulleilla. Tosin, Tuksulla ei ole vaihtoehtoja tuollaisissa asioissa joten kai se on sopeutunut jo...

Eilen käytiin myös isojen poikien kanssa lenkillä tutustumassa lähiseudun lenkkipolkuihin, niihin kun olemme melko huonosti tutustuneet. Ihana ilma oli lenkkeillä! :) Illalla piti mennä vielä potkukelkkailemaan, mutta se sitten jäi.

Tällainen tirppa piipahti meidän omppopuuta nakuttelemassa.

Yllättävän hyvin tirpasta sain kuvia otettua ikkunan läpi :)

Iltasella harjoiteltiin jokailtaisia juttuja Tunkin kanssa eli istumista, maahanmenoa, seisomista, hampaiden näyttämistä ja yleistä ropelointia. Tunkki pitää kyllä niin saada tiettyyn mielentilaan, jotta esimerkiksi sen hampaita voidaan tutkia rauhassa. Tämä mielentila edellyttää sitä, että lähistöllä on paljon nameja. Ehkä ahkeralla harjoittelulla joskus pääsemme vielä näytelmiin...? Tunkin kaikki hampaat ovat vissiin vaihtuneet kulmureita lukuunottamatta ja vähän vaikuttaisi siltä, että neiti olisi tekemässä juoksua tai jotain valejuoksua. Tajutonta että tossa iässä!?

Aamusella kyllä suuresti huvitti kun roskis on mun mielestä vaan roskis eikä siinä oo mitään mielenkiintoista. Isojen poikien mielestäkin roskis on roskis eikä siinä mitään, ohimennessä voi sen huomata ja mahdollisesti vähän nuuskasta, ei siinä sen ihmeempiä. Nyt siis puhutaan pihalla olevasta roskapöntöstä. Tunkki kuitenkin aamulla keksi, että roskis on tosi jännä juttu ja hyppi sitä vasten niin kauan että se kaatui ja sen jälkeen nuuski joka puolelta roskiksen ja sen jälkeen pomppi roskiksen päällä. Hupaisaa seurattavaa tuo Tunkin elämä enkä sitä nyt heti aamutuimaan viittinyt kieltääkään. Muutenkin olen huomannut, että jos siltä kieltää jotain, niin se taatusti sisuuntuu ja yrittää tehdä tätä kiellettyä juttua ihan taatusti ainakin seuraavan kuukauden. Jos sitä ei jaksa niinkään kieltää, niin ei se jaksa sitä kiellettyä juttua oikein tehdäkään. Mitä tästä voi päätellä että miten pitäisi toimia? Sääntöjä meillä ei kuitenkaan voi muuttaa, koska pojat osaavat tietyt tavat, esim. sen että keittiössä ei olla sillon kun siellä on ihmisiä. Tunkin mielestä taas keittiössä todellakin ollaan kerjäämässä ruokaa koko ajan. Ei mene jakeluun ettei siellä olla ja kun komentaa olemasta siellä, niin yrittää koko ajan punkea itseään sinne raivostuttavuuksiin asti.