Eilen oli taas vuoro Tuksun ja Reiskan kurssien. Reiskan BH oli vuorossa ensimmäisenä. Otettiin seuraamista kävellen, juosten ja hitaasti kävellen. Pääsääntöisesti ihan jees, vähän kyllä edisteli aina tilaisuuden nähdessään. Puututtiin tähän ja sain myös vinkkejä omaan toimintaani, heiluttelen kuulemma nimittäin käsiäni hassusti aina välillä. Täyskäännöstä harjoiteltiin ja siinä kaivataankin harjoittelua, tosin Reiska tosi nopeasti hoksasi eilisen homman idean ja alkoi tekemään tosi hienoja käännöksiä. Tosin näissäkin itse töpeksin hieman ;-) Liikkeestä maahanmeno muuten kunnossa, mutta oli vähän hidas. Luoksetulot hitaita, mutta en näkisi niissä nyt mitään hälyyttävää, matka oli vain lyhyt ja koiralla naru perässä niin ei ihmekään että on hidasta menoa. Paikallamakuu ihan super :)

Tuksun vuorolla harjoiteltiin murisemista. Koiran ja mun väliin laitettiin lautanen, jossa oli namia ja mun piti murisemalla saada Tuksu ymmärtämään, että lautanen on mun ja sillä ei oo menemistä sen lähellekään. Ei noteerannu murinaa ennenko sai töräytyksen etikkaista vettä nokkaansa. Sen jälkeen neiti olikin huvittava kun mieli teki mennä lautaselle, mutta kun arvasi mitä siitä seuraisi, niin ei mennyt. Pyöri ja hyöri lautasen ympärillä. Muutama yritys mennä lautaselle ja muutamat etikkavedet nokkaan (ja vähän omistajankin nokkaan ohimennen) ja johan se uskoi kun minä sille matalasti murisin. JEE! Tämän jälkeen piti kierrellä maassa olevien lautasten ympärillä (niissä oli mm. siankorvia ja muuta hyvää) ja koira ei saanut mennä niille, harjoiteltiin siis EI - sanan käyttöä. Hihnan piti olla löysällä. Tuksuhan oli ensin menossa innokkaana ja ahneena syömään kaiken hyvän sieltä lautasilta, itse kerkesin kieltämään liian myöhään enkä käskemällä saanut sitä enää pois lautasilta -> etikkavettä tehosteeksi. Melko nopeasti muutaman yrityksen jälkeen oppi kuuntelemaan minua ja olemaan menemättä sinne minne kielsin menemästä. Opin itse myös hieman paremmin ennakoimaan neidin tekosia. Kotona meillä on myös ollut suihkepullo käytössä ja nyt vasta tajusin, ettei se auta mihinkään kun pitää olla järeämmät pullot ja semmoinen etikkavesipullo meillekin tulee pikimmiten kyllä tehostamaan sanomista, vaikka Tuks onkin kotioloissa ollut hirmu kiltti lähipäivinä ja uskonut kun sille sanotaan. Ainoa mihin pitää saada muutosta on pöydille pomppiminen. Neiti kun on tätä nykyä oikein hyvillä jousilla varustettu tapaus ja ne takajalkojen jouset saavat neidin pompsahtelemaan mm. keittiön tasoille ja pöydille kodin helposti ja äänettömästi...

Kontaktiharjoituksia otettiin myös ja hui että mikä kontakti Tuksulla olikaan taas edelleen! :) Tarjosi myös useamman kerran sivulletuloa ja siitähän tulikin superpalkka ja hirmuiset kehut, neiti on oppinut homman viikossa hyvin. :) Ei se tyhmä ole, palkan pitää aina vaan olla kohdillaan :) Lisäksi vaikka vähän menin Tuksua karkuun, niin se kipitti perässä ja heti kun pysähdyin niin se hakeutui kontaktiin. JESH!

Otettiin myös luoksepäästävyysharjoituksia henkilöryhmän tyyppisessä neliössä. Tuksuhan onnellisena pomppi kaikkien syliin ja antoi hyvin katsoa jopa hampaansa, joten nou problem tässäkään :) Luoksetuloja otettiin "ihmiskujan" läpi ja Tuksuhan singahti luokseni täysillä huomaamatta koko ihmiskujaa mitä suuresti ihmettelen vieläkin! Tosin tähän saattoi vaikuttaa se, että Tuksu sai oman wuban ja pääsi kokeilemaan sitä käytännössä luoksetuloissa palkkana. Tuksu kun on himoinnut Reiskan miehekkään vaaleanpunaista ja papan vielä miehekkäämpää sinistä wubbaa, niin nyt se sai sitten oman punaisen, jottei tarvitse muiden wubbia himoita. Tuksun wubba on myös Tuksun kokoon nähden sopiva kun poikien wubat on melkein neidin kokoisia ;-)

Lopuksi harjoiteltiin vielä sellaista koiran yleishallintaa ja kuulolla oloa. Pistettiin koira kiinni ohueen villalankanaruun ja koitettiin siinä sitten liikkua sen kanssa niin, ettei villalanka katkea. Koira kun tulisi pystyä pitämään hallinnassa kiskomatta hihnasta ja käyttämättä hihnaa apuvälineenä. Sinänsä mielenkiintoinen harjoitus ja näitä olisi hyvä tehdä kotioloissakin lisää. Kerrottakoon, että kävelemään lähdön jälkeen muutama minuutti mentiin Tuksun kanssa hienosti kunnes Tuksu muisti hallilla olevan lelulaatikon, jonka sisältöön viime viikolla tutustui syvemminkin ja sinnehän se sinkaisi ja kuului vaan pieni naps, niin naru oli poikki ja koira onnellisena lelulaatikolla. :)

Lopuksi oli kaikkien pentusten odottama hetki ja ne pääsivät leikkimään keskenään, tosin pienet norwichit olivat taas erillään näistä isoista tai isoegoisista (=Tuksu). Tuksu tosin onnistuis päätymään omin luvin pari kertaa pienten puolelle kun se lelulaatikko oli siellä ja sieltähän piti käydä vähän hakemassa leluja, jotka tosin sen leikkihetken jälkeen olivat entisiä... Bernhardilaisen kanssa Tuksu on edelleen oikein hyvää kaveria eikä isoa neitiä haittaa se, että tämä meidän pienempi neiti retuuttaa sitä hieman :) Kuinka onnelliseksi sitä itsekin tulee kun näkee kahden pentusen nauttivan niin kovin toistensa seurasta.

Muutenkin ei voi kuin jauhaa samaa kuin ennenkin, eli olin taas todella tyytyväinen ja ylpeä Tuksusta. Edelleen yltiösosiaalinen kaikkia kohtaan, oppii hirmuisen nopeasti ja käyttäytyy muutenkin todella hienosti. Tosin kyllä sen myös huomaa, että on sitä itsekin tehnyt paljon asioita ilmeisen oikein verrattuna beussipoikiin. Tuksu osasi täydellisen hienon kontaktin jo 8-viikkoisena, tosin sitä se luonnostaankin tarjosi, mutta on sitä vahvistettukin. Tuksu myös osaa kuunnella ja totella käskyjä todella hienosti kun on oikeassa mielentilassa. Olemme nyt myös havainneet milloin Tuksu on epätoivotussa mielentilassa ja miten se saadaan pois sieltä ja keinomme toimivat hyvin.Eilenkin muutaman kerran huomasin Tuksun menevän siihen epätoivottuun mielentilaan ja sain sen heti pois siitä kuitenkin kun havaitsin ja toimin heti :) Tyytyväinen fiilis :)

Toivottavasti sama fiilis jatkuu sunnuntain jälkeen kun neiti menee ensimmäiseen pennelinäytelmäänsä!! :)