Eilen töistä vauhdilla kotiin, koirat mukaan ja vauhdilla kohti Turkua. Ei myöhästytty kun kivat 45 minuuttia meidän kursseilta, mutta aina ei töille voi mitään. :(

Ensin vuorossa oli Reiskan BH-kurssi. Alkuun siellä oli menty teoriaa, seuraamista ja luoksepäästävyyttä. Me päästiin mukaan siinä vaiheessa kun harjoiteltiin liikkeestä istumista ja sehän onkin meidän ongelmakohta eikä eilenkään onnistunut ollenkaan, välillä tumpeloi ohjaaja ja välillä koira. Koiralla tosin oli joku pakkomielle lysähtää maahan kun sanoin istu. Yleensä Reinon maahanmeno vaatii jämäkän käskyn, mutta eilen meni sitten maahan, vaikka kuiskasin hiljaa, että istu. Peruuttaessani Reiska kyllä useimmiten istahti. Tätä aletaan ehkä jossain vaiheessa tarvita tokossakin ja pitänee siis ottaa kotiharjoittelulistalle. En usko, että tässä on mitään ongelmia kunhan ensin myyn tämän istumisen Reiskalle :)

Otettiin vielä paikallamakuuharjoituksia ja tosi hienosti Reiska makailikin, en tiedä mikä sitä oikein vaivasi kun niin hienona oli. Kävin palkkailemassa satunnaisesti ja yhteensä maattiin ainakin 10 minuuttia, jos ei kauemminkin. Sitten hölmistynyt Reiska autoon. Siitä miekkonen siis hölmistyi, että oliko se tässä...?

Tuksu kehiin pentukurssin merkeissä. Hitsi kun olikin hyvä kurssi ja hitsi että mulla on mielettömän mahtava pentunen!!! :) Pentunen ei häiriintynyt mitenkään hallissa olosta, ei häiriintynyt muista koirista, istui ja tapitti mua, makasi ja tapitti mua, kieri ja tapitti mua. Tajuton kontakti ja tajuton ahneus sanoisinkos :) Harjoiteltiin istumista, luoksepäästävyyttä, kontaktia, sivulle tuloa, kauniisti kävelyä, luoksetuloja. Istuminen sujui hyvin, luoksepäästävyydessä oli vähän ongelmia kun neiti oli vähän liiankin luoksepäästävä ja meni ihan onnesta sekaisin kun joku tuli moikkaamaan ja meni näin ollen vähän pompun puolelle. Kontakti meni hyvin heti kun hokasi, että mikä oli homman nimi. Otettiin siis uudella tavalla ja neiti ei heti hokannut mikä oli jutun juju. Sivulle tulosta neidillä alkaa olemaan pieni käry, mutta ihan pieni vain. Onneksi isäntä on jaksanut sitä treenata ahkerasti. Minä sain huomautuksen siitä, että jos haluan jatkossa liikkua kaksin kerroin, niin ihan ok, mutta jos suoristaisin itseni ja seisoisin selkä suorana. Hih, empäs ollut hoksannutkaan, että olen koko ajan kaksinkerroin kun neidin kanssa puuhaan. Selkeästi siis itsellekin vielä uutta tuo pienen koiran kanssa puuhastelu. Luoksetuloissa ekalla kertaa neiti ei ollenkaan hokannut mitä piti tehdä, vaan lähti tutkiskelemaan hallia :D Minä huudan ja vingutan lelua ja neiti vaan tutkii seiniä, hieno fiilis itsellä kerta kaikkiaan... ;-) Kun neiti hoksasi, että minulla on lelu, niin se singahti luokseni ja sitten meillä olikin ongelma saada neiti irti patukasta. Toisella kerralla tuli luokseni täysillä ja samantein patukassa kiinni kuten myös kolmannella kerralla. Kolmannen kerran jälkeen meni varmaan 10 minuuttia että sain sen irrottamaan patukasta... :) Sitkeä pakkaus.

Lopuksi pennut pääsivät leikkimään kahdessa ryhmässä, pienet ja isot. Kysyin, että onko Tuks iso vai pieni ja kyllä se kuulemma iso on ainakin egonsa perusteella :) Tuks pääsi sitten leikkimään mustaterrierin ja bernhardilaisen kanssa. Vähän jänskätti kun kaverit oli kuitenkin tosi isoja, mutta olisihan se pitänyt tietää, että kyllä Tuks hoitaa homman ja että on sillä kotonakin iso kaveri. :) Ensin Tuks oli ihan kiltti pieni Tuks kunnes lähti homma käsistä ja vähän piti vedellä rallia ympäriinsä ja roikkua toisten poskissa ja sittenhän neiti alkoi tekemään tutkimusmatkoja hallissa ja löysi vedettäväksi sopivan lelun, jonka toisessa päässä itse oli ja jonka toisessa päässä oli bernhardilainen. Tuks määräsi suunnan, tiedä sitten oliko sillä tosissaan enemmän voimaa kuin kaverilla vai eikö kaveri kiskonut tosissaan. Mustaterrieri meni bernhardilaisen avuksi ja ne kiskoivat kaksistaan, mutta silti menivät sinne, minne Tuks niitä kiskoi :) Välillä vähän piti juoksennella ja taas kiskoa lelua. Voi että Tuksulla ja etenkin bernhardilaisella oli mielettömän kivaa keskenään. Tosin sitten kun lähdettiin hallilta, neidin jalat eivät kantaneet enää kun se oli niin loppuun itsensä ajanut ja jouduin kantamaan sen autoon. Väsynyt sankari :)

Kuinka innokkaana odotellaan ensi viikkoa?!

Menomatkasta pitää sen verran sanoa, että Tuks päätti pitkästä aikaa kakkia autoon oikein kunnon pökäleet heti kun lähdettiin kotoa, muuten se onkin tainnut olla kovin sisäsiisti ja osaa mennä pissalle käskystä. Minä siinä sitten pysäytän bussipysäkille ja alan siivoamaan pökäleitä pois. Illemmalla Minnalta tulee viestiä, jossa kysytään, että mitä ihmettä minä autosta kaivelin bussipysäkillä kun en edes kuullut kun he menivät ohi ja painelivat torveakin minulle...