Tosin nyt vaan rokotuksilla Reiskan kanssa kun huomasin, että sen rokotukset alkaa olemaan vanhenemaan päin, ei Suomen säännösten mukaan, mutta Itä-Euroopan ja tässä nyt on muutama reissu suunnitteilla ja varattunakin jo :)

Reiska oli hyperinnoissaan kun hogasi, että pääsee mun kanssa kaksin jonnekkin. Kuvitteli, että jotain tosi kivaa seuraa kohta! Mulle ei kiva tapahtuma sattui heti eläinlääkärin pihassa kun vastaanotolta tuli pois iso ja iloinen amstaffiuros, joka oli pompsahtamassa moikkaamaan Reiskaa ja Reiskahan tunnetusti ei suvaitse sitä, että HÄNEN takakonttiinsa joku edes harkitsee tuloa, Tuksu tosin tuntuisi olevan ainoa poikkeus, mutta tästäkään ei vielä ole varmuutta. Onneksi kerkesin siirtämään ruhoni amstaffin ja Reiskan väliin vikkelästi eikä mitään kerennyt sattumaan! Huoh, kerkesin kyllä säikähtämään!

Eläinlääkärin ovesta Reiska kurkkasi sisään reippaasti kunnes samantein hogasi, että uups, tämä olikin paha paikka ja koitti singahtaa pihalle ja vastakkaiseen suuntaan TÄYSILLÄ. Onneksi ennakointikykyni oli loistava enkä lentänyt mukana ;-) Komensin Reiskan sisälle, jossa se oli tosi hermostunut ja levoton. Antoi mielettömän hienosti tutkia itsensä (viimeksi sekin oli toooosi jännää), mutta heti kun miekkonen oli tutkittu ja rokotettu, niin alkoi mieletön ravaaminen oven luona ja läähätys oli mahotonta! Eläinlääkäri totesi, että Reiskalla on hammaskiveä hieman yhdessä kulmurissa, muuten terve miekkonen. Painoa miekkosella oli vaivaiset 43 kiloa.

Eläinlääkäristä kun päästiin ulos, niin Reiska palkittiin pallopäällä ja olipa miekkonen tyytyväinen kun pallopäänsä sai eikä ihan niin paljon masentanut enää! Eläinlääkäristä lähdettäessä tunsin kuitenkin tarvetta käydä vähän lemmikkieläinliikkeessä ostamassa hyvitystä Reiskalle ja saipa Tuksukin jotain kivaa pientä ja itse sain juoruiluhetken eräänkin tutun harjoittelijan kanssa kaupassa. :)

Iltasella päätin käydä Tuksun kanssa keskustakävelyllä. Rane epäili, että rankka reissu tulee kun Tuks vetää niin kovasti eteenpäin. Toisin kävi ja jouduin itse vetämään neitiä perässä kun sitä a) ei huvittanut ja b) kaikki muiden terveiset olisi pitänyt saada haistella. Ajattelin, että keskitymme hienosti kävelyyn, muttemme sitten niin suuresti keskittyneetkään. Pari koiraa tuli vastaan ja olivat tosi inhottavia kohdattavia sillä kun rähjäsivät kovasti :( Tuks tarvitsisi nyt hyviä ohituskokemuksia, muttei niitä sitten eilen saatu. Kaikkia ihmisiä se oli menossa moikkaamaan kovasti, paitsi yhtä tyttöä se vähän ihmetteli, mutta ihmetys johtui mopokypärästä tytön kädessä. Tuksun ymmärrys ei tainnut riittää siihen, että mikä se juttu kädessä oikein oli.