Hyvät uutiset ensiksi: Tuksun pää on alkanut ilmeisesti paranemaan, ainakaan siihen ei satu enää niin paljon kun siihen koskee! :)

Eilen oli tokavika kerta Reiskan BH-kurssia ja samaten tokavika kerta Tuksun pentukurssia.  Sit mua niin harmittaa kun en pääse Tuksun kanssa pentukurssin jälkeen alkavalle pentujatkokurssille. Siellä ois ollu niin hyviä juttuja meille, mm. pk-puolen maastolajien harjoittelua ja muuta Tuksulle tosi hyödyllistä ;-)

Eilen aloitettiin kuitenkin Kupittaan Citymarketin pihalla Reiskan BH- kurssilla. Vuorossa siis kaupunkiosuus. Ensin vaan oltiin ja pällisteltiin ja sehän meiltä Reinon kanssa kyllä sujuu. Tosin mua jännitti kovasti, että miten treenit ylipäänsä sujuu kun Reiska on lievästi sanoen mökkihöperöitynyt eikä oikein tätä nykyä osaa tai jaksa kävellä hihnassa nätisti ja pöhisee välillä muille koirille. Minä tiedän kyllä miten nuo siltä saan pois, mutten ole jaksanut tehdä asian eteen - noh, yhtikäs mitään... Kaikkeen auttaisi ihan ensimmäiseksi se, että lähtisi joskus ihmisten ilmoille lenkkeilemään eikä aina lenkkeilisi koira vapaana jossain maalla. Ehkä pääsiäisenä olisi aikaa?

Ensimmäinen treeni oli ihan kävelytreeni, käveltiin ja ohiteltiin toisiamme. Hyvin meni kun Reiska tajusi heti olevansa treeneissä ja sillähän on treeneissä ihan eri asenne kuin normikävelyllä. Sitten vuorollaan jokainen laittoi koiransa tolppaan kiinni ja meni piiloon ja muut kävelivät jonossa tämän kiinni olevan koiran ohi. Reiska oli ajatellut vähän kuulemma pöhähtää muille, mutta koska olimme varautuneet tähän, niin kouluttaja seisoi Reiskan vieressä ja kielsi Reinoa ja sen jälkeen Reino olikin ottanut ihan rennon asenteen ja kiltisti ihmetellyt vaan. Harmi kun en itse nähnyt! Ohittavana koirana Reiska oli ihan pro, ei sitä kiinnostanut se koira, joka oli tolpassa kiinni vaan hienolla kontaktilla tuli minun vieressä ihan käskemättäkin! Miekkonen tosin oli jälleen kovin tarjoilevaisella tuulella kuten on ollut muutaman viikon treeneissä.

Sitten tehtiin sellainen harjoitus, jossa yksi koirakko käveli normaalisti, yksi käveli tätä koirakkoa vastaan, yksi juoksi takaapäin ohi, yksi tyyppi tuli koirien ja ostoskärryjen kanssa vastaan. Tässä ei mitään ongelmia, vaikka ajattelin että Reiska olisi kiihdyttänyt omaa vauhtiaan juoksevan koirakon mennessä ohi, mutta ei. Huisin hienoa, olinpas tyytyväinen! :)

Tehtiin koirien kanssa jonossa kävellen pieni kaupunkikävely Kupittaalla, jossa otettiin Reiskan kanssa tiukka linja ja uudet keinot käyttöön vastaantulevien ohittamisessa ja hyvinhän se sujui kun itse tarpeeksi ajoissa muistin kieltää.

Näiden jälkeen vuorossa oli kävely Cittarin parkkipaikalla, missä ihminen juoksee ohi (Reiskaa ei paljon jaksanut kiinnostaa) ja sen jälkeen autoilija pysähtyy kohdalla ja kyselee neuvoja. Olipa meillä muuten sivumennen sanoen mielettömän hyvä autoilija. Reiska ei tästäkään jotenkin ollut ollenkaan kiinnostunut, mikä oli minulle itselleni yllätys. Reiska vaan kääntyi katsomaan minua ja siinä tuijotteli vaan kun neuvoin autoilijaa. Outoa, mutta kuitenkin hienoa. Tämä oli kuitenkin uusi tilanne Reiskalle. Reiskan suhtautuminen tosin muutenkin oli hyvinkin lunkia eikä se tosissaan välittänyt oikein mistään ja käyttäytyi muutenkin niin pelottavan hienosti, että aloin taas ajattelemaan BH:n suorittamista...

Lopuksi otettiin parkkipaikan reunalla vielä paikallamakuu. Tungin Reinon rotikkauroksen viereen kun ajattelin siitä tulevan haastetta Reinolle, muttei siitä nyt sitten kyllä mitään haasteita aiheutunut, Reino makasi kuten aina muutenkin, hyvin rauhallisena ja minua tuijotellen. Ollaan ilmeisesti onnistuttu tekemään hyviä paikallamakuutreenejä, koska Reiska on rauhoittuneempi ja levollisempi kuin ennen. Jesh!  Jokainen koirakko myös vuorollaan ohitteli makaavia koirakoita ja tässäkään ei mitään ongelmia Reinolla. Tämän jälkeen rotikkauroksen omistaja halusi tehdä ohituksia meidän kanssa, Reiska ja rotikka kun olivat ainoat urokset kurssilla ja molemmat ovat aika itsetietoisia. Eipä ohittamisissa ollut mitään ongelmaa, kumpikaan ei tainnut noteerata toista ollenkaan. Hienoa!

Lopuksi muutama koiranomistaja halusi häiriötä koirilleen, koska ne olivat hieman pöhisseet muille koirille ja he halusivat saada neuvoa sen pois kitkemiseen ja minä sain tehtäväkseni hakea Tunkin häiriöimään! Tuksuhan on erinomainen häiriökoira, se hyörii ja pyörii ja puuhastaa koko ajan jotain ja muut pääsivät sitten puuttumaan koiriensa tekemisiin eikä meidän tarvinnut oikein muuta kuin seisoskella paikallaan! :)

Kupittaalta ajeltiin Kuralan kylämäelle missä oli Tuksun pentukurssin kaupunkikävely. Harjoiteltiin tien ylittämistä siten, että koira istuu ja ottaa kontaktia ennen kuin tie ylitetään. Ensimmäisen tien ylittämiseen meiltä Tuksun kanssa menikin sitten 10 minuuttia kun Tunks ei mitenkään jaksanut muistaa minun olemassaoloani kun oli niin paljon kaikkea muuta katseltavaa ja kuulohan siltä oli täysin hävinnyt kun kavereita ja ihmisiä näkyi niin paljon. Olisin voinut väittää, että se on umpikuuro ellen tietäisi, että se kuulee MOLEMMILLA korvillaan testatusti erittäin hyvin. Jatkettiin kävelyä niin, että pysähdyttiin jokaisella valotolpalla ja pyydettiin koira istumaan ja ottamaan katsekontakti. Ette voi uskoa miten kauan minulla ja Tuksulla kesti tässä hommassa, niitä tolppiakaan ei tainnut olla kuin viisi tai kuusi. 

Kävelyä jatkettiin jonossa niin, että jonon ensimmäinen aina siirtyi jonon viimeiseksi ja saatiin ohitusharjoituksia. Tuksu ei kiinnittänyt tässä ohittaviin koiriin huomiota ja kun itse oltiin ohitusvuorossa niin kävelin lelu kädessä ja Tuks ei pystynyt muuta näkemään kuin lelun. Rehvakkaana käveli myös lelu suussaan jonkin matkaa. Miksen hokannut ottaa lelua esiin aikaisemmin kun huomasin, että koira on kuuro, olisi varmasti kuulo palautunut kun olisi ottanut lelun esiin!? Tyhmästä päästä sai taas kärsiä koko koirakko ja emännän hermot ;-)

Seuravaaksi menimme läheiseen K-kauppaan. Ajeltiin hissillä ylös ja alas ja sehän oli Tuksulle jo tuttu juttu kun Messukeskuksessa sunnuntaina oltiin hissillä jo ajeltu. Sillä aikaa kun muut ajelivat hissillä, ne jotka eivät ajelleet harjoittelivat portaissa kulkemista. Tuksulle eivät tuottaneet mitkään portaat ongelmia, eivät edes kierreportaat mistä näki väleistä ulos. Nämähän aina Reiskalle tuottavat ongelmia, mutta Tuksun mielestä ne olivat ihan normaaliportaat. Hienoa ettei missään tuntunut miltään! :) Tässä vaiheessa Tuksun kuulokin palasi ja se alkoi tarjoilemaan sammakkoa namin toivossa. Ei siihen mennytkään kuin tunnin verran ennenkuin kuulo löytyi. ;-)

Kaupasta käveltiin parkkipaikalle ja nyt kävelykin sujui Tunkilta jo todella hienosti ja neiti käveli vierelläni mallikkaasti. Autojen luona harjoiteltiin autosta kauniisti poistumista ja sehän Tuksulta vähitellen alkaa luonnistumaan, tosin välillä on pientä rynnimistä havaittavissa. 

Kotimatkalla oli huvittava seurata kun Reiska pisti nukkumaan heti kun lähdettiin liikkeelle mutta Tuks jaksoi vielä vääntää lelunsa kanssa puolisen tuntia ennen kuin pisti nukkumaan. On se sitkeä sissi, ei voi muuta sanoa! :D