Maanantaina illalla isännän kanssa ihmettelimme Tuksun pääkipua. Päähän kun koski, niin neiti laittoi silmät kiinni ja korvat ihan päätä myöden ja laski vielä päätänsä alas. Päässä oli myös melkeinpä kananmunan kokoinen patti josta emme ottaneet selvää mikä se oli. Mietittiin, että jos pää alkaa kasvamaan ja tulee kasvukipuja...? Soitto eilenaamulla eläinlääkärille ja eläinlääkäri ei osannut sanoa onko bulleilla kasvukipuja päässä. Bulli-ihmisiltä kysely osoitti, ettei pitäisi olla. Neiti oli siis oikeasti ilmeisesti kipeä ja varasin ajan päivystävälle!

Päivystäjä olikin kovin iloinen kun Tuksun kanssa sinne marssittiin, on kuulemma suuri bullifanaatikko :) Tuks antoi tosi hienosti tutkia päätänsä ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että siinä olisi ISO kuhmu ja että neiti olisi lyönyt päänsä todella kovaa johonkin (ei muuten itsellä mitään havaintoa mitä olisi voinut tapahtua) ja uskoi myös että Tuksulla olisi aivotärähdys. Saatiin 6 päivän kipulääkekuuri ja jos patti ei laske ja jos pää on vielä kipeä sen jälkeen, niin sitten röntgen- tai magneettikuviin. Ensimmäinen kipulääke piikitettiin neitiin ja sen vaikutus kestää kaksi päivää. Neiti oli tosi hienosti piikityksenkin ajan, tosin jälkeen pistokohta kutitti kovasti ja sitä piti vähän jahdata... Neiti oli myös syömässä roskiksen ja hoitopöydän jalan. Lääkäri naureskelikin, että ihan normaali bulli ja että hänestä tämä aktiivipakkaus ei vaikuta kyllä ollenkaan kipeältä puuhastelujen perusteella, vaikka pää selkeästi onkin kipeä. Meni hetki ja Tuks pisti sammakkoasentoon nukkumaan ja pääsinkin itse toteamaan, että kyllä se on kipeä kun tuollalailla rauhoittuu, ei ollenkaan tyypillistä neidille...

Eläinlääkäri tutki vielä Tuksun sydämen ja siellä oli kaikki kunnossa! Bulleillahan on jonkin verran sydänongelmia. Painoa neidillä on 13,2 kiloa. Kevyen näköinenhän se tällä hetkellä onkin ja mielestäni saisi kasvattaa massaansa hitaasti, jotta luusto ehtisi kasvamaan ja vahvistumaan ennen massan tuloa.

Neidin kipeys selittääkin sitten sen sunnuntaisen kooman ja sen, että se tykkäisi vaan nukkua kun kotosalla sisällä on.

Kotiin päästyämme tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei niin hienona päivänä voida munia vain sisällä, joten otin Tunkin ja mentiin möksälle. Reiska kun ei ollut paimentamassa neitiä niin neiti oli varsin mahdoton ja koko ajan karkailemassa pihasta. Päätin suosiolla siirtyä metsän puolelle. Mentiin sitten ensimmäistä kertaa Tunkin elämässä metsään tutustumaan. Se olikin jännä paikka! :) Kamera oli mukana ja alla muutama tuore otos neidistä:

Tuossa kuvassa näkyy tuo päässä oleva patti jos osaa katsoa.

Vauhti ja vaaralliset tilanteet eivät vähene vaikka pää onkin kipeä! Tilannenopeus ja jarrut pitäisi saada neidillä kuntoon. Kotonahan se välillä saa bullihepulin ja tömähtää helposti jotain päin vaikka kaikenlainen rallattelu on sisällä kiellettyä.

Neidillä oli metsäreissullakin korvat hieman hukassa, muttei sentään lähtenyt kovin kauas minusta. Vielä.

Reinomiehen kanssa tehtiin kotipihalla katsausta ja pääsi miekkonenkin kuvaan:

Kadehdin naapurin sinivuokkokukintoa kunnes löysin omalta pihalta muutaman sinivuokon kukkimassa. Ei tarvinnut kauaa kadehtia. Mansikkamaalta löytyi myös leskenlehti kukassaan ja uusia mansikanlehtiä näkyi myös olevan tuloillaan. Kukkapenkistäkin jotain töyhtöjä pilkisti, yhden tunnistin tulppaaniksi. Jännä katsoa mitä sieltä nousee. Piha on kyllä muuten melko katastrofaalinen... Onneksi tilasin meille pihasuunnittelijan, josko piha sitten alkaisi vähitellen kesää kohden mennessä näyttää paremmalle...