Perjantaina Tuksu pääsi ensimmäistä kertaa elämässään kyläilemään. Kävin sen kanssa mun vanhemmilla. Rajasin Tuksun olotilan keittiöön, jotta sen tekemisiä oli itse helpompi vahtia ja keittiössä oli kaikkein vähiten tuhottavaa :) Mitään ei tuhoutunut, neiti hyvinkin uteliaasti tutki tosin joka paikan ja maistelikin mielenkiintoisimpia. Oli kuitenkin kuulolla ja totteli kun kielsin sitä syömästä lehtikoria, kukkasen lehtiä, penkinpäällisiä, patteria, lehtiä sieltä lehtikorista, vaakaa, silityslautaa... Hieno juttu neidin mielestä oli se, että laittamalla tassut patterin päälle näki ikkunasta ulos! Kotona kun tuo näkyvyys on hieman huono. Tunnin verran vissiin siinä kyläiltiin ja tosi kivasti meni ja olin oikein tyytyväinen. Jatkossa meitä saa kutsua kylään muuallekin! :)

Tuksusta vielä sen verran, että siinä on jonninsortin vahtivietti tai mikä lie herännyt. Usein se istuu mun tai isännän sylissä sohvalla ja katselee ikkunasta ulos. Jos joku menee talon ohi kävellen tai fillarilla, niin neiti murisee tai haukkuu ohikulkijalle. Kuitenkin tykkää kaikista ihmisistä yhtä paljon kuin ennenkin. En tiedä mitä pojat on kertoneet vahtimisesta Tuksulle kun tuollaiseksi ryhtyi. Tosin eipä sitä itse tosissaan voi ottaa, naurut siinä aina pääsee kun neiti on niin tomeraa vahtia...

Lauantaina iltapäivästä mentiin Minnan ja Saken taloprojektia katsomaan ja Tuksu ja Reiska pääsivät mukaan moikkaamaan Uunoa! Reiska oli ihan onnessaan pentupentusesta ja kuolasi Uunon ihan märäksi. Tuksun päästessä autosta pois se ei ensin nähnyt muuta kuin Reiskan, mutta jossain vaiheessa hoksasi pienen karvaisen miehen ja osasi olla sen kanssa paljon hienommin kuin oletin. Tuks jopa melkein kuunteli kun sen käskettiin olla nätisti pentusen kanssa. Sitruunavettä myös suhahti silmille jos liian raju oli pentua kohtaan. Toki Uuno myös ilmoitti Tuksulle aina kun Tuks oli liian raju ja tuntui siltä, että Tuks olisi ihan jopa uskonut Uunoa. Hieno homma! Tuks kivasti päätti myös pyöriä auton alla ja näin ollen iltasella pääsi Tuks pesulle ja sitten kun pesemisen aloitin, niin Reiska pääsi myös vuotuiseen pesuunsa (en mä liian usein koiria jaksa pestä). Kiva kun päästiin Uunoa katsomaan ja pian uudelleen!?

Eilen koitti sitten jännä päivä ja Tuksun ensimmäinen pentunäyttely. Lauantaina sitä oltiin koitettu tarkoituksella väsyttää kovasti jotta se olisi sitten näyttelyssään rauhallinen ja keskittyvä neitonen, muttei ihan onnistuttu selvästi asiassa. Mentiin onneksi paikalle hyvissä ajoin ja kerettiin olemaan 1,5 tuntia paikalla ennen omaa kehää ja se oli hyvä ratkaisu. Tuomarin tauon aikana pääsin juoksuttamaan Tuksua kehään ja kun kehä kävi tutuksi, niin ei tehnyt mieli haistellakaan siellä vaan juoksu sujui. Tuksulla kun on pahana tapana haistella alustaa ensin alkuun. Tuks oli kyllä hyperinnokas paikalla, mikään sitä ei ahdistanut ja kaikkien kanssa se olisi halunnut mennä leikkimään koosta, sukupuolesta ja rodusta riippumatta. Tuksun huomion sain itseeni namien avulla ja niiden avulla sen sai hieman rauhoittumaan kun neiti alkoi tarjoilemaan minulle maahanmenoja ja istumisia. Kävipä muutama näyttelyjärjestäjä ottamassa varta vasten Tuksusta kuvia kun se makasi maassa takajalat kropan jatkona suorana takana. :)

Minejä piti olla paikalla kolme kappaletta, kaksi narttua ja yksi uros, mutta kehän alkaessa havaittiin että paikalla oltiin ainoastaan me. Tuks juoksi tosi hienosti, seisoi mielettömän hienosti hievahtamatta paikallaan. Tuomarin tullessa katsomaan (itsellä meni pasmat sekaisin kun ei päästy pöydälle vaan tuomari tutki maassa neidin) Tuks oli niin namien lumoissa ettei jaksanut suuremmin kiinnittää huomiota tuomariin, hiukan heilautti häntäänsä sedälle. Hampaita ei olisi ensin halunnut näyttää, mutta kun tuomari otti nokasta kiinni ja katsoi ne hampaat, niin sitten menikin ihan hyvin homma ja Tuks "alistui" kohtaloonsa. Kerrankin saatiin lappu täyteen kirjoitettuna takaisin eli melko pitkä arvostelu ja näin se meni:

Vielä hieman kevyen vaikutelman antava neitokainen. Kaunisilmeinen pää, joskin alaleuka voisi olla voimakkaampi. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman hento luusto. Ylöskiinnittynyt häntä, jota neiti käyttää hieman turhan ylpeästi. Liikkuu hyvin sivulta mutta edestä vielä melko löysästi. Molemmat alakulmahampaat menevät yläikeneen, jonka vuoksi ei tänään KP:tä. 

Pentuluokan 1. Tuomarina Vesa Lehtonen. 

Samoilla linjoilla olen tuomarin kanssa tuon alaleuan suhteen ja toivonkin kovasti, että se kasvaisi vielä. Luustoa tuomari kokeili pitkästi ja hartaasti ja mielestäni se ei kovin hento ole, mutta mielipide jokaisella ja sehän Tuksulla kyllä vielä voimistuukin. Ikinä en ole kuullut tuomarin tuolla tyylillä puuttuneen kenenkään häntään, mutta kommentti aiheutti koko loppupäivän hilpeyttä minussa ja isännässä. Tosin kyllä Tuks meni sinne kehään sillä asenteella, että "prkle, mä tulin nyt!". Bullissa pitää olla mielestäni asennetta, ei se olisi bulli jollei sillä sitä olisi ja Tuksulla onneksi asennetta on vaikka muille jakaa :) Me like :) Stanttubullien kehä by the way katsottiin ja ne oli ihan vässykän olosia Tuksuun verrattuna. Täpäkkä täti siis meillä, tuli taas todistettua. :) Tosi ylpeä ja tyytyväinen fiilis jäi kyllä ensimmäisestä näyttelystämme! Nyt niitä sitten olisi vielä muutama viikonloppu putkeen, katsotaan parin viikon päästä sitten, että mikä on saldo :)

Terhi, Karoliina ja Nikita olivat myös paikalla, olipa kiva nähdä Niksua, harmi kun ei pentuset päässeet puuhastamaan keskenään kun jouduttiin lähtemään kotiin! Toki paikalla ollut beussipentunen piti käydä palluuttamassa ja olipa mukava tuttavuus :) Kotimatkalla tosin käytiin vähän kebabilla ja ostamassa Tuksulle palkinnoksi pelastusliivit. Aletaan vahvistamaan neidin hentoa luustoa kesällä uimisen merkeissä. Minähän siis päätin, että neiti alkaa uimaan, koska se tekee kuitenkin tosi hyvää :) Pojatkin saa kyllä kesällä ryhtyä uimaan, järjestän niille ihan uimakoulun kun kerkiän vain... :) Tosin saas nähdä uiko meillä tänäkään kesänä kukaan, mutta suunnitelmat on hyvät kuitenkin.... ;-)