Eilen olisi taasen ollut koirien kurssitusten aika Turun suunnalla, mutta koska jouduin töissä päivystämään pitkään, niin en olisi kerennyt Reiskan kurssin aluksi paikalle ja näin ollen vain TuksTuks pääsi kursseilemaan. Reiska pääsee tänään sitten tokoilemaan :)

Tuks oli heti alusta saakka vauhdissa ja kertakaikkisen oma säheltävä itsensä. Huoh! Ensin otettiin henkilöryhmäharjoitus, jossa pennun kanssa piti pujotella henkilöryhmässä ja pentu ei saanut kiinnittää huomiota ihmisiin. Jossain vaiheessa piti pentu istuttaa jonkun ihmisen eteen ja vapauttaa ja sitten sai moikata ihmistä. Sillä aikaa kun pentu moikkasi ihmistä ohjaajan tuli juosta pentua huutaen poispäin, eli tähän vielä luoksetulo lopuksi. Homman nimenä oli vähän kuin tehdä omistajasta superkiinnostava tyyppi. Minullahan ei mennyt kuin ehkä vartti että pääsin edes ryhmän lähelle. Ensin piti karsia Tuksusta rynniminen ja saada se muutenkin oikeaan "nakki"mielentilaan. Kun sille tietyn mielentilan saa päälle, niin homma toimii, mutta eilen tuo mielentila oli vähän kadoksissa alkuunsa. Istuminen, vapautus, moikkaus, luoksetulo meni tosi hyvin! :)

Itse en päässyt henkilöryhmään henkilöksi kun aina kun menin sinne, niin neiti pieni alkoi jäytää naruaan, hän ei siis viitsinyt olla seinässä kiinni! Jäyti ja jäyti ja kun lähdin komentamaan, niin pisti oikein sellaisen ilmeen päälle, että tässä nyt jäydän juuri niin kauan kunnes sitä olet ihan kohdalla huutamassa minulle! Kouluttajamme naureskelikin, että Tunks päätti sitten näyttää todellisen minänsä tällä kertaa ja haastaa minua koko ajan kaikin tavoin ärsyyntymään. Neiti oli myös kovin haukkuisalla tuulella, mikä suuresti minua ärsyttää. 

Otettiin myös toinen rundi samaa juttua ja siinäkin meni alkuun aikansa kunnes Tuks pääsi oikeaan mielentilaan, sen jälkeen kaikki sujuikin huisin hienosti. :)

Luoksetuloja kolme kertaa kuten ennenkin kujan läpi. Tämä oli Tuksulle tuttu juttu ja kun sen irti päästi niin se ei nähnyt mitään muuta kun minut ja täysillä leluun kiinni. Lelusta irrottaminen vei sitten hetken ja muut kurssilaiset ihmettelivätkin, että miten se noin lujaa siihen kiinni ottaa. Kouluttaja sitten selitti, että sen takia kun se on terrieri! Muut olivat ihan äimänä, että onko se terrieri?! Eivät olleet ollenkaan tunnistaneet Tuksua terrieriksi. :) Eilen tosin koko poppoo koostui terriereistä: kaksi norwichia ja yksi mustaterrieri (eihän se nyt ole terrieri, mutta kuitenkin nimessä sana mainitaan). 

Lopuksi harjoiteltiin vierellä kauniisti kävelyä ja sehän jopa oikein opein onnistui Tuksulla! HUI! Ajattelin, ettei se koskaan opi kävelemään nätisti, mutta sehän vei sitten jopa viisi minuuttia kun se sen oppi oikein keinoin. Hoksasi, että hemmetin epämukavaa on sinkoilla sinne tänne ja että mun kanssa kävely on kivaa. Oli tosin seuraamiskontaktissa vähän liiankin paljon ottaen huomioon, että harjoteltiin päiväkävelyä. Tuks on muutenkin varmaan kohta hierojan tarpeessa, oletan että sen niskat on kohta jumissa kun niin kovasti on kontaktissa, mikä ei sinänsä ole ollenkaan huono juttu.

Lopuksi oli pentujen leikkituokio. Tuksulla tuntui olevan vähän ankeaa kun bernhardilainen ei ollut paikalla. Neiti myös luuli toista norwichia pehmoleluksi....Onneksi jossain vaiheessa hokasi, että "tämähän on koira"... Sai neiti sentäs vähän leikittyä ja tuntui olevan tosi väsynyt lopuksi kun oli joutunut niin kovin keskittymään. Kotimatkalla olikin aika rauhallista ja hiljaista ajellessa.