Eilen oltiin sovittu Minnan kanssa tokotreenit Pukon kentälle. Paikalla oli myös Johanna ja Sirkka. Reiskalle se oli vähän niin kuin kenraaliharjoitus ennen koetta, koska sitä ennen ei varmaan keretä treenaamaan kyseisellä kentällä. Ensin otettiin paikallamakuu Jackyn ja Rasmuksen välissä. Meni todella hyvin, yli mun odotusten. Oli jotenkin rauhallisen olonen (piilosta kurkin sitä vähän väliä) ja kuitenkin samalla hyvin skarpin oloinen.

Tästä jatkettiin seuraamisella ja se meni ilman ongelmia. Jäävistä otettiin maahanmeno pariin kertaan ja seisominen kertaalleen. Seisominen oli hyvä, maahanmeno toisella kerralla hyvä. Ekalla kerralla unohdin oikean äänensävyn asiasta. Kaukot oli oikein hyvät, ei tullu yhtään eteenpäin ja teki hienot ylösnousut. Hyppy meni ihan ok, nyt hyppäsi pitkästä aikaa taas vähän sivuun (en tiedä teinkö jotain erilailla kuin ennen vai mikä oli nyt ongelmana), istui ja hyppäsi kuitenkin hienosti takaisin. Rane otti möksällä Reiskan kanssa vielä luoksetulon stopin ja sepäs olikin tosi hieno. Nyt on luottavainen mieli kokeen suhteen, pitää toivoa että paketti pysyy kasassa ja että meno ois yhtä hienoa kun eilen! :)
 
Tuks pääsi myös vähän tokoilemaan. Otettiin sivulletuloja ja Minna antoi niihin vinkin, joka näytti tepsivän vaikka ensin väitinkin, ettei varmaan toimi ;-) Otettiin myös paikallaoloa ja maahanmenoa sekä istumista. Kaikki meni ihan Tuksumaiseen tyyliin eli ihan hyvin siihen nähden mitä on harjoteltu ja mikä on neidin keskittymiskyky. Otettiin lopuksi myös seuraamista ja sehän on Tunksin bravuuri. Ilo on koira, joka opettamatta seuraa mielettömän hienosti!! :D
 
Tunks olisi myös kovin tahtonut moikata Minnan Uunoa, mutta Uuno näytteli vaan kieltä yli-innokkaalle neidille ;-)
 
Tokosta jatkettiin sitten kolmisin Reiskan ja Tuksun kanssa metsään, jossa meitä odotti muutama verijälki. Reiskan jälki oli maksimissaan 100 metriä pitkä yhdellä kulmalla varustettu. Ei mennyt ihan putkeen se jälki. Ei todellakaan. Reino oli vähän villillä tuulella ja se olisi mielellään vaan laukkaillut pitkin metsiä sen sijaan, että olisi keskittynyt haastavaan jäljestämistehtävään. Itellä meinasin ihan hermo mennä kun aina kun antoi liinaa, niin tyyppi koitti rallatella omiaan. Oli ilmeisen hauskaa, Reinolla siis, ei mulla! Päästin sentäs loppuun jossain vaiheessa…
 
Tuksun jälkeä vähän jännitin, että mitä neiti tällä kertaa meinaa. Jäljellä oli pituutta myös ehkä maksimissaan 100 metriä, en mitannut tarkkaan kumpaakaan jälkeä, mutta aika saman pituiset ne olivat. Metsä oli edelleen melko jännä paikka ja välillä piti pitkään ja hartaasti kuunnella huuhkajan huhuilua ja motocrossiradan ääniä. Pari kertaa tuli ihan hepulikohtaus eikä silloin kyllä metsä jännittänyt yhtään pientä neitoa! Alkuun pääseminen jäljellä oli tosi hankalaa, Tuks kyllä haisteli alkumakausta pitkään ja hartaasti, muttei meinannut millään lähteä etenemään oikeaan suuntaan. Ensimmäinen suora mentiinkin toooosi hitaasti ja minä kannustin Tuksua tosi paljon sekä käskin sen etsiä. Kulmalla neiti sai juonen päästä kiinni ja nenä tuhisten lähti menemään ihan jälkitarkasti ja meni loppuun asti. Palkka oli purkissa ja neiti kerkesi heittelemään purkkia hetken ennen kuin sain itseni raahattua avaamaan sen purkin. Metsässä syöminen on onneksi Tuksun mielestä normaalia. Tosin Tunksin mielestä syöminen missä vaan on normaalia. Eilen meni neidin autossa oloaikana kunnon satsi vaneria pienemmäksi… Tunksin jäljen loppuosaan olen huipputyytyväinen, tuollaisen tyyliin kun se jatkaisi jäljestystä jatkossakin, niin hyvä olisi. :) Palkan jälkeen Tunks halusi vielä tehdä henkilöjälkeä ja se meni minun jälkiäni tielle asti. Minun jälkiäni niin, että haistoi joka askeleen. Etevä neiti :) Jotain vissiin sen kanssa tehty oikein tuon jäljestämisen kanssa :)