Lauantaina oli herätys kukonlaulun aikaan ja startattiin Reinon kanssa kohti Nousiaista. Maria kun järjesti jäljestyskurssin, jonne me Reinon kanssa tietenkin tungettiin itsemme!! :) Ensin tietenkin keskityttiin olennaiseen ja minä moikkailin velimies Arvoa ja pikkuista Tiikeriä. Tiikeri oli kyllä ihan super, tykkäsin kovasti neidistä ja sen asenteesta! :)

Jälkikurssin meille tuli pitämään Raine Holm, joka SM- ja MM-kisoissa peltojäljellä on niittänyt erinäistä menestystä saksanpaimenkoiransa kanssa. Ensin majoittauduttiin pellon laidalle, jossa saimme kuunnella alkuun pienen luennon pennun koulutuksesta peltojäljelle, jäljen tekemisestä yms. Koitin olla korvat höröllä, jotta Tunks alkaisi saamaan hyviä jälkiä ja että itse osaisin lähteä viemään sitä oikein eteenpäin. Jos haluaa huipulle koiransa kanssa, niin pitäisi treenata jälkeä 3-5 kertaa viikossa ja me sitten Reinon kanssa päätettiin, ettei haluta huipulle, mutta että harrastellaan ;-) Pennulle olisi hyvä opettaa "tarkasti"- juttu, jossa avitetaan kädellä hommaa. Pennulle pitäisi muutenkin antaa ruoka ulkosalla aina esim. jossain aitauksessa, jonne viskastaan pennun papanat ja pentu joutuu etsimään ne kaikki saadakseen mahansa täyteen. Harmi kun meillä ei ole mitään aitausta pihassa missä Tunks voisi syöpötellä. Pennulle ei vielä alkuvaiheessa tule laittaa mitään vermeitä päälle, vaan ihan vapaana saisi etsiä nappulansa. Janalähetyksiä olisi myös hyvä harjoitella myös pellolla pennun kanssa. Pennuille ei vanhenneta jälkeä ja pituutta saisi olla vähintään semmoiset 30 metriä. Vähitellen voidaan alkaa tekemään hyvin loivaa serpentiiniä kun pentu alkaa hogaamaan ideaa. Pentu opetetaan jäljestämään maanmurtumien hajua, jolloin tuuli ei haittaa ja näin ollen koirasta pitäisi tulla hyvin tarkka. 

Tässä välissä tehtiin jäljet koirille ja ajettiin ne vuorotellen. Reiskan jälki oli aika pitkä (ehkä 100-150 metriä kenties?), en kotona ole tehnyt tuollaisen kuin ehkä kerran, pari. Näköjään saan jatkossa alkaa tekemään pitkiä jälkiä, oijoi, selkä huutaa hoosiannaa siitä kyykkimisestä mitä tulossa siis on... ;-)  Vanheni ehkä puoli tuntia, en katsonut kelloa ollenkaan, muttei hirmuisen kauaa. Vähän loivaa serpentiiniä matkassa oli myös. Lähdettiin kouluttajan ja Reiskan kanssa jäljelle. Reiska otti kovasti häiriötä kouluttajasta, minkä jo tiesinkin etukäteen. Miekkonen tarkkaili koko ajan missä kouluttaja menee ja mitä tekee. Reiska kuitenkin lähti tekemään hommia ja hommissa ollessahan Reiskaa ei niin paljon haittaa tuollaiset jutut kuin arkielämässä. Tahtimme oli hidas (vähänkö noloa kun etukäteen sanoin, että Reiska menee kaamealla vauhdilla) ja Reiska tosi tarkasti poimi jäljeltä nakkejansa. Muutamassa nakissa oli jotain muurahaisia ilmeisesti kun miekkosen ilme oli sen näköinen, että hyi helvetti, olipa pahaa! Meinasi kerran pahan nakin jälkeen lähteä pois koko jäljeltä. En päästetty ja jatkoi sitten matkaa. Ohjeeksi saimme, että nyt pitää alkaa tekemään tapahtumia jäljelle ettei mene tylsäksi eli kulmia ja lisää serpentiiniä ainakin, jossain vaiheessa piikkejäkin. Pituutta saa vähitellen lisäillä. Joka askeleelle ei enää nameja, koska Reino on tarkka ja hidas silloin. Namien vähennyksen toivotaan tuottavan vauhtia lisää ja toivottavasti myös tarkkuus säilyy. Häiriöharjoituksia myös, eli tervetuloa kaikille taapertamaan meidän vieressä jäljelle...

Välissä syötiin ja sitten jatkettiin luennolla. Puhe tuli kulmiin ja piikkeihin, joista kouluttaja sanoi, että tulisi muistaa hajuputken katkeamattomuus. Näytti myös useaan otteeseen miten ne jalat tulee laittaa kulmalla ja minä toivottavasti opin asian, jotta saadaan erinomaiset kulmat opetettua Reinolle. Kepit tulisi pennulle opettaa toisena kautena ja ne opetetaan erikseen. Reiskalle ajattelin vähitellen ehkä alkaa opettamaan keppejä. Saimme myös vinkit ja niksit keppien opettamiseen. Kulmia ja piikkejä voi opettaa pennulle jo ensimmäisellä kaudella. Jatkossa jäljen alun ja lopun tulee olla suoraa, keskivaiheilla tapahtumia (kulma, piikki, serpentiini, tms.). Kun koira osaa jäljestää, niin jatkossa myös sitten koulutus tapahtuu keskivaiheella, jossa opetellaan niitä tapahtumia. Ohjaaminen tulee suorittaa suullisesti, ei liinan avulla. Ohjaamisesta suullisesti saimmekin esimerkin ja ääni kouluttajalla oli kovempi kuin isännällä tokokokeessa maahan-käskyssä ;-) Kulmien ja piikkien harjoittelussa tulisi käyttää stoppareita apuna - olisi hyvä jos koira itse hokaisi kulman ja virheensä jos menee sen yli. Tästä saimme myös havainnollisen esityksen kouluttajalta. Nameja tulee laittaa jäljelle harhojen jälkeen, ei harhojen kohdille tai ihan niiden luo.

Tässäpä tämä, lähinnä tämä kirjoitus oli minulle itselleni ja sille, että pääsen täältä tarkistamaan opetukset. Isot kiitokset vielä kerran Marialle ja toivottavasti syksylle saadaan uusi päivä!

Taitava jäljestäjä

Sunnuntaina päätettiin sitten isännän kanssa lähteä Urjalaan mätsäriin. Otettiin mukaan vain Tuks, vaikka sitten harmittikin jälkeenpäin miksei otettu Kyttää tai Reiskaa mukaan, koska isoja koiria oli aika vähän. Tuks esiintyi pentusissa ja hyvin esiintyikin:

Pöytä ei paljon neitiä ahdistuttanut

Hampaatkin saatiin katsoa tosi hienosti, ei turhaan olla asiaa harjoiteltu tuntikausia!

Seisominen sujui varsin hienosti

Kuten myös juokseminen

Tosin Tunks oli melko väsynyt kun aurinko paistoi täydeltä terältä

Ennen kehää Tunks myös löysi poikaystävän, oikein mukavan 1,5-vuotiaan amstaffiuroksen, jonka kanssa oli tosi hauskaa. Miekkosen kanssa leikkiminen taisi olla Tunksille rankinta, tosin totesimme, että väsyneenä neiti esiintyy ihanan rauhallisesti, joten jatkossa saakoon riekkua Reiskan kanssa ennen kehää :)

Kehässä tuomari antoi meille punaisen nauhan, koska esiinnyimme hyvin ja Tunksin käytös tuomaria kohtaan oli korrektia ja rauhallista. Isännän kanssa kyllä jouduttiin naureskelemaan tätä päivän vitsiä ;-)

Väliajalla harjoiteltiin mm. seuraamista ja kontakti on kunnossa:

Punaisen nauhan saaneiden kehässä Tunks esiintyi edelleen hienosti, seisominen sujui ja juoksu samaten:

Tunks sitten otti ja voitti muut pennut!! :D Olin vähän hölmistyneenä suorituksesta. Palkinnoksi saimme ison pehmolelun ja ruusukkeen. Tosin itse koin vähän epäreiluksi palkinnot, koska isojen koirien punaisten voittaja sai 15 kg ruokasäkin. Palkinnot olisin suonut olevan saman arvoisia, mutta tyytyväisiä olimme leluunkin, sitä ei vaan voi Tunksille antaa, koska Tunksin hellässä käsittelyssä se kestäisi jopa ehkä 30 sekuntia.

Jäimme BIS-kehää odottelemaan ja siellä Tunks oli jo tosi väsynyt, mutta seisoi ja juoksi hyvin:

(Huomaattehan löysän etupään?! ;-))

Tunks sitten esiintyi itsensä neljänneksi (koiria taisi olla yhteensä 8-10 BIS-kehässä). Olin kovin ylpeä ja Tunks sai ensimmäisen pokaalinsakin! :)

BIS- poppoo. Tässä vaiheessa Tunks ei enää jaksanut seistä saatikka sitten keskittyä mihinkään. Unohdettiin taas aurinkorasvakin kotiin ja neidin nenä punottaa taas... :(

Kotimatkalla käytiin vielä terassilla, tosin Tunks sai vaan katsella meitä kun herkuteltiin isännän kanssa. Kotona olikin sitten väsynyt Tunks, joka ei jaksanut itseään liikutella koko iltana mihinkään.

Minä puolestani päätin ottaa muutaman kuvan:

Ei papalla paljon harmaata vielä ole vaikka ikää on kohta 9 vuotta.

Reiska ja Helsingin tuliaiset viikon takaa

Reiska ja keskiviikon palkinto (on se pokaali siinä Reiskan vieressä)

Nyt näkyy pokaalikin paremmin :)

Iltasella oli vielä treffit koulun kentällä Minnan kanssa tokon merkeissä. Reiska oli ensin ja otti ruutua, joka meni hyvin ja motivaatio oli varsin kohdallaan. Tästä on Minnan opein hyvä jatkaa ruutuharjoituksia. Lisäksi otettiin tunnaria, joka ei ollut taas kovin vahva, mutta harjoittelemme kotona laudalla ja sitten lisäksi seinää vasten. Pullo kapuloiden edessä ei tänään estänyt enää kasan räjäyttelyä nimittäin.

Minna reenaili koiriensa kanssa ja Rokan treenattua ensin tokoa siirryin sivummalle miekkosen kanssa ja harjoittelimme näyttelyseisotusta ja näytelmäjuoksua, ollaan nimittäin lähdössä reissuun perjantaina ja Roketti tulee mukaan. Hyvin sujuivat esiintymisharjoitukset, pitäkäähän meidän koko poppoolle peukkuja! :)