Eilen oli Reiskan maanantaiaksan vuoro. Ihan käsittämättömän hirmuinen tuuli puhalsi kyllä koko ajan, meinasi letti lähteä lentoon. Reiskaa tosin ei taas haitannut mikään kun pääsi lempilajin pariin! :) Oli muutenkin kovin innokas ja tokoilinkin sen kanssa alkuun hetken aikaa (pitihän se into käyttää hyödyksi). Harjoteltiin seuraamista, voi-luokan kaukoja ja sit vaan hömpöteltiin omiamme. Kivaa! :)

Ensin harjoiteltiin hieman puomin alastulokontakteja ja sitten suoritettiin itse rataa, joka oli tosi mukava. Radalla oli pari kinkkisempää vimpsautusta, joista onneksi selvisin tosi hienosti (ja Reiska tottakai myös!). Reiskan pallopää oli myös hukassa, joten palkkaus tuli suorittaa ainoalla mukana olevalla lelulla (onneksi oli edes jotain) eli karvavinkupatukalla :) Otettiin eka rata kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla vimpsautuskohdat meni tosi hyvin. Putken suu oli puomin ylösmenon vieressä ja jostain syystä Reino oli menossa puomia koko ajan eikä millään meinannu tajuta, että putkeen oli se homman nimi. Ihan sai mennä kädestä pitäen näyttämään, että mihin mennään. En tiedä sitten ohjasinko jotenkin huonosti vai mikä siinä puomissa oikein miekkosta veti puoleensa, mutta innokkaana se sitä kiipeili! Outoa!

Muuri oli pitkästä aikaa myös radalla, mutta Reiskalla ei ole mitään ongelmia sen kanssa, vaikka todella harvoin sitä hypitäänkään. Hyvä tietenkin näin. Toisella rundilla oli rata aivan erilainen ja siinä oli muutama kinkkinen seikka myös. Ensimmäinen kinkkinen seikka hoidettiin joka kerta tosi hienosti ja olin varsin tyytyväinen! :) Ekalla kertaa kepeillä meni ihan plörinäksi kun kepit oli ihan aidan vieressä kiinni ja aidan toisella puolella oli kolme koiruutta räkyttämässä ja Reinon oli ihan pakko mennä tutkimaan tilannetta. Reiska oli ite aika jännä kun meni korvat luimussa vaan ihmettelemään kaula pitkällä että mitä nää oikein touhuaa. Ei siis ollut kiukkuinen tai mitään, mikä yllätti. Kun karjasin niin että puoli Forssaa raikui, niin alkoi Reiskakin taas muistamaan mikä oli homman nimi ja sehän oli kepit! Hyvin pujotteli eli on nyt kyllä täysin oppinut ton homman eikä tarvitse mun tukeakaan pujottelussa paljoakaan. Loppuradan viimeinen vimpsautus oli vähän hankala kun en päässyt oikein hyvään kohtaan ohjaamaan Reiskaa ja toisaalta taas kun ei ollut pallopäätä mukana, niin ei saanut heitettyä sitä viimeisen esteen yli.. Voivoi! 

Hyvin Reiska kuitenkin irtosi, huutelin ja osoittelin vaan minne miekkosen tulee mennä ja hienosti se aina meni sinne minne käskin. Tosi hyvä fiilis! :) Jostain kumman syystä selkeästi meillä joka toinen kerta menee pyllylleen ja joka toinen kerta tsemppaan ja menee tosi hyvin! Tiedä sitten mistä tämäkin johtuu. Ulla kehui kovasti, että meidän meno alkaa taas näyttämään tosi hyvälle ja siltä se itsestäkin tuntui. Olipa siis mukavaa! :)

Kotiin päästyämme kävin vielä Tunksin kanssa lenkkeilemässä ja on se kyllä huvittava otus. Ensimmäiset 500 metriä kiskotaan ja pompitaan miten sattuu ja sitten vasta maltetaan kävellä hienosti vierellä. Loppumatkan saa aina hinata neitiä perässä kun se ei mukamas oikein jaksa. Eilen isäntä tokoili Tunksin kanssa ja minä harjoittelin lenkillä sellaista, että aina kun minä pysähdyn, niin Tunks istuu. Hyvinhän tuo sen oppi ja alkoi tarjoilemaan. Ajatukseni tosin oli, että Tunks istuisi vierelleni, mutta se hakeutuukin varsin oma-aloitteisesti eteeni tapittelemaan että missä ne namit on... Sekin kyllä kelpaa. 

Kyttiksestä. Sitä ei olla paljon uskallettu liikutella lähiaikoina kun jotenkin pohjosen reissustamme tultuamme se käveli jotenkin todella omituisen näköisesti. Nyt ollaan tarkkailtu sen kävelyä ja näyttää ihan normaalille, joten alkaa papallakin kunnonkohotuskuuri kuten meidän perheessä kaikilla muillakin! :)