Eilen oli olevinaan kovin kiire. Yhdistelin sitten koirien kanssa puuhastamista ja kodinhoidollisia toimia. Vetovyö on osoittautunut kauhean näppäräksi Tuksun kanssa liikkuessa. Pistää neidin vetovyöhön kiinni, niin saa kädet vapaaksi ja voi mennä vaikka poimimaan marjoja kuten eilen tein :) Tällä kertaa tosin vuorossa olivat viinimarjat. Tuks tosin oli sitä mieltä, että hän voi auttaa! Annoin Tunksille luunkin, muttei luu kiinnostanut ollenkaan auttamishaluista neitiä. Ensin neiti koitti syödä ämpäristä kaikki marjat (mitä sitä suotta suoraan pensaasta niitä söisi kun voi ämpäristäkin niitä koittaa saalistaa). Kun tämä ei oikein käynyt päinsä, niin Tunks alkoi auttaa rikkaruohojen kitkennässä. Minä kiskoin rikkaruohoköynnöstä irti ja Tunks oli myös hampaillaan köynnöksessä kiinni ja kiskoi sitä myös! Siinä siitä oikeasti oli apua sen aikaa kunnes se sai itsensä solmuun rikkaruohoköynnöksen kanssa. Siitähän hepuli syntyi ja neiti pyöri köynnöksen kanssa ympäriinsä. Marjapensaiden ympärillä olevat puukehikot oli myöskin tosi ärsyttäviä Tunksin mielestä ja niitä olisi pitänyt vaihtaa, minä en moiseen hommaan ryhtynyt. Sitten Tunks olikin jo sitä mieltä, että onkin ruoka-aikaa (taas!) ja alkoi kiskoa itseään kohti omenapuita, joiden alla on pudonneita raakileita. Ne on Tunksin mielestä ihan superhyviä! Tässä vaiheessa olin saanut tarpeekseni marjastamisesta ja raahasin neidin sisään. Marjojahan me saatiin jopa ehkä 3 dl kaiken muun hässäkän ohessa ;-)

Tämän jälkeen päätin aloittaa Reiska kesäkuntoon 2012- kuurin ja lähdettiin möksälle, jonne isäni ystävällisesti kiikutti ikivanhan maastopyöräni, joka oli heidän autotallinsa seinällä roikkunut vuoden jos toisenkin. Lähdettiin siis Reiskan kanssa fillaroimaan! :) Extremelajiksi tämän tekee se, että pyörässä ei ollut jarruja ollenkaan! Takarengaskin vemputti vallan kummallisesti, mutta eteenpäin päästiin mainiosti. Vähän vaan jännitti ison tien ylitys ja muutama muukin seikka, etenkin se, että jos jostain pellolta hyppääkin eteen joku eläin. Reiska puolestaan oli vallan ihana, se muisti varsin hyvin miten fillarin vieressä juostiin ja oli hienosti kuulolla kun tuli vastaantulijoita. Vähän itseä jännitti kun hevonen tuli vastaan, mutta eipä Reiska tuosta piitannut oikeastaan tuon taivaallista. Hienoa! Seurasin myös koko ajan miten Reiska ravaa ja kun se pääsi oikeaan vauhtiin, niin sen ravi on kyllä hienon näköistä! Sitä ei vaan näe muuten kuin mennessä tarpeeksi lujaa ja esims. näyttelykehissä ei pääse niin lujaa ravia omistajasta johtuvista seikoista ;-) Laukallehan tuo ei fillaroidessa "heitä" ollenkaan muttei beussin kuulukaan.

Fillarointia olisi tarkoitus jatkaa lähes päivittäin ja pidentää tietty matkaa myös koko ajan. Eilen en uskaltanut muutamaa kilometriä pidempää matkaa fillaroida kun en tiennyt missä kunnossa Reiska on ja aika huonossa kunnossa se näytti olevan loppuiltaisen läähätyksen perusteella. Katsotaan miten paljon saadaan nostettua kuntoa ennen liukkaita kelejä, jolloin koitetaan vaihtaa potkukelkkaan! :)