Perjantaina Reiska meni hoitoon mun vanhemmille. Edellisen yön oli vokotellu kuuluvasti Tunksia ja me ei isännän kanssa jaksettu semmosta menoa. Meillä nukutaan öisin ja jos aletaan härväämään, niin päästään hoitoon. Reiska siis päivisin oli pääsääntösesti ok, mutta öisin näki tilaisuutensa tulleen ja vokotteli neitiä. Tunksia ei kyllä Reinon kosinnat kiinnostaneet, neiti usein nukkui tyytyväisenä häkissään ja toinen kosiskelee häkin ulkopuolella  Onneksi on hoitopaikka lähellä! Tunksin juoksut on kestäneet nyt vissiin vähän reilu kolme viikkoa ja vähitellen se alkaa palautumaan omaksi normiTunksiksi. Vauhtia on alkanut tulla lisää ja muutakin yleistä härväämistä. Eilenkin otti vauhtia ja juoksi täysillä päin sohvaa niin että sohva siirtyi puolisen metriä taaksepäin. Eikä sohva ollut kovin kevyt kun isäntäkin siinä istui. Näin meillä siis taas  

Tunks on myös keksinyt, että omenapuista tippuu omenanraakileita. Ne vasta onkin hyviä. Neiti irvistelee ja syö niitä raakileita. Ei vissiin anneta tarpeeksi ruokaa sille  Nokkoset on myös ihan maistuvaa sapuskaa. Makuaistinsa kullakin.

Lauantaina aamusta lähdettiin äiteen kanssa mustikkaan. Otettiin Tunks mukaan, vaikkei äippä siitä yhtään tykkääkään. Pidin Tunksia ensin vetovyönarussa, jotta sain kädet vapaaksi mutta jotta koira ei lähde omille teilleen. No se mihinkään ollut menossa. Aina kun löysin hyvän mustikkamättään, niin neiti tuli ja pisti pötkölleen siihen mättään päälle liiskaten ne mustikat itseensä. Se niistä mustikoista siis. Koira on myös sinivioletin täplikäs. En edes jaksanut pestä sitä kun en usko mustikan lähtevän iholta ja turkista pesussa. Onneksi ei ole neitiä ilmoitettu näytelmiin ennen syksyä. Päästin Tunksin vapaaksi ja se hetken juoksenteli mun ja äipän väliä kunnes oli ihan puhki. Sen jälkeen se seurasi äippää kuin hai laivaa ja makasi äidin mättäiden päällä. Äippä oli melkein tyytyväinen  Välillä minä huutelin ja vislailin Tunksia, muttei se ollenkaan kuullut minua kun oli niin äipän koiraa, josta äippä tietenkin oli riemuissaan, vaikka selkeästi äippääkin salaa huvitti neidin puuhat. Kyllä niistä vielä kaverit tulee. Autolle kun mentiin niin jouduin narussa vetämään Tunksia kun se oli niin puhki, ei olisi yhtään jaksanut kävellä enää ja minähän en sitä kanna. Kiva reissu ja positiivisinta oli se, ettei Tunksia jännittänyt metsä enää ollenkaan vaikkei olla metsissä kuljettukaan aikoihin. Kivaa!! 

Metsästä tultua hain Reiskan hoidosta ja mentiin tokoilemaan. Reetta on vähän koonnut tokoporukkaa ja nyt oli porukan ensimmäiset treenit ja olipa mukavaa pitkästä aikaa tokoilla hyvässä seurassa! Lähipäivinä ollaan vaan iteksiin treenattu se mitä ollaan treenattu eli aika vähän otettu mitään. Reinolla oli nyt kuitenkin intomiespäivä! Se oli ihan superinnoissaan, olihan se joutunut olemaan yön "yksinään". Se ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut kun oli niin innoissaan ja teki kaiken 110 lasissa. En olekaan nähnyt varmaan ikinä Reinoa niin innoissaan! Ennenkuulumatonta! Otettiin sitten kimppapaikallamakuu ja lisäksi Reino makasi itseksiin muutaman kerran häirittynä. Otin kaikki paikallamakuut vähän ylipitkinä. Sitten otettiin seuraamista, jäävät liikkeet ja sivuaskeleita harjoiteltiin. Kaikki huippuhyvin. Luoksetulon stopissa ei pysähtynyt ekalla kertaa, tokalla pysähtyi hyvin. Kaukoja otettiin useamman kerran enemmän ja vähemmän häirittynä ja meni tosi hyvin, olin tyytyväinen. Palkkasin useaan otteeseen ekasta istumaan noususta ja vapautin. Reinoa ei kyllä häiriö haitannut, vaikka ihan metrinkin päässä saattoi olla toinen koira vinguttamassa lelua kun Reino teki kaukoja. Häiriötä siis toivoin ja sitä saimme ja siihen emme reagoineet, JESH!

Ainoa mikä minua hieman häiritsi oli se, että Reiska nylkytteli itseksiin menemään. Seuraamisessakin muutaman kerran Reiska seurasi oikealla paikalla ihan hienosti, mutta nylkytti kävellessään ja oli ihan vammasessa selkä notkolla- asennossa. Reiskaa itseään tämä ei häirinnyt ja se teki hommia hyvin, joten nylkytelkööt. Mielenkiintoista jos se kokeessa tekee tuota, niin mitäköhän tuomari sanoo...?!  No joo, vähän olis noloa, joten toivomme Reinon normalisoituvan pikaisesti!! Tosin eipä sen tuon reissun jälkeen olekaan nylkytellyt.

Ennen kotiin menoa vein Reiskan vielä takaisin hoitoon. Se oli taas ihan maansa myynyt kun joutui jäämään hoitoon. Eilen aamulla menin ruokkimaan Repeä hoitopaikkaan ja tokoilin samalla. Reinolla oli sama into päällä kuin lauantaina, mutta se ei nyt nylkyttänyt. Parempi. Koetta ajatellen mietin, että jos se on yhtä innokas kuin mitä se nyt on, niin koe menee sinänsä todella hyvin, jollei sitten mene täysin överiksi sen vuoksi että miekkonen on yli-innokas. Pitää toivoa, että löydämme jonkun tasapainon tekemiseemme. Viikonlopun näyttelyä varten hoksasin, että Reinohan on syönyt vähän heikosti lähipäivinä ja se on ihan hirmuisen laihassa kunnossa. Mietin jo, että pitääkö näytelmä jättää väliin, mutta tultiin isännän kanssa siihen tulokseen, ettei jätetä kun ollaan maksettu. Katsotaan mitä sieltä sitten tulee, Reino on pelkästään jalkaa tällä hetkellä, mutta toisaalta ei sen kylkiluutkaan törötä.

Eilen Reinon intofiilis jatkui ja kovasti olisi pitänyt hoitopaikan naapurin kissan kanssa leikkiä, kissa vaan ei tajunnut Reiskan leikkikutsuja ollenkaan. Kumma kissa  Jännän into piukassa Reino onkin ollut edelleen, vaikka se on Annan kanssa puuhaillut vaikka mitä öisin  Ei väsytä Reinoa yölliset puuhailut ollenkaan! Tänään aamullakin jatkui intopiukkafiilis ja Reinolla oli ihan luksusoltavat kun menin sitä katsomaan, siellä kun oli rapsuttajia joka lähtöön ja Reiska käyttikin rapsuttavat vieraat oikein hyväkseen. Tosin oikeasti - kuka jaksaa kestitä vieraita klo 6.15..? Toisaalta kuka kehtaa mennä siihen aikaan kylään jonnekkin..?!

Papparaisesta mainittakoon, että se on tällä hetkellä varsin tyytyväinen elämäänsä. Se saa tehdä temppujansa, kuten laittaa ovia kiinni ja muutenkin olla pätevä. Eilen jo mietin, että opettaisiko sille valojen sammuttamisen, mutta sitten aloin ajatella meidän tapetteja ja unohdin ajatuksen... Tunksin juoksut alkaa ilmeisesti olemaan loppumaan päin, koska Kyttis ei  enää aina pidä Tunksista eikä salli Tunksin enää pomppivan päällään sun muuta. Tunksin pylly kiinnostaisi, mutta sitä on mahdotonta päästä haistelemaan kun Tunks pyörii kuin hyrrä tai koittaa pomppia papan päällä kun pappa vienokainosti koittaa tehdä tuttavuutta. Pappa tyytyykin murahtamaan ja siirtymään muualle. Ei silläkään helppoa ole. Varsinkin kun vielä on ukkostanutkin.

Näillä ajatuksilla lähdetään uuteen ja jännittävään viikkoon. Pitäkäähän meille peukkuja!