Viime viikolla vähän extempore tyyliin saatiin tietää, että Hyvinkään vinttikoiraradalle pääsis juoksuttaan koiria vieheen perässä. Otettiin tieto vastaan ja lähdettiin sitten eilen paikalle. Ihmisiä saatiin kovin vähän paikalle ja se oli sinänsä harmi niin ei saatu kellotettua aikoja, mutta kyllä ne kaikki lujaa pinkoi! :) Paikalla olin minä koko meidän jengin kanssa, Anna Ifan ja Liksun kanssa sekä Annan kaveri Tia kolmen harjiksensa kanssa. Mukava porukka, joten mikäs siinä oli koiria juoksutellessa. :)

Alotettiin niin, että Kyttä sai vanhimman oikeudella aloittaa. Ajattelin etukäteen, että kun pappa on niin vanha ja huonokuntoinen, niin saa juosta vaan kaks rundia. Noh, pappa näytti mulle närhen munat eikä ollu ollenkaan vanhan olonen eikä varsinkaan huonokuntonen, joten se sai sitten ensi viikolla olevien synttäreidensä kunniaksi juosta täydet kolme rundia. Kyllä se tykkäs, oli ihan onnessaan hommasta!! :) Kyttä oli muutenkin niin tärkeenä kun pääsi kerrankin mukaan jonnekkin. Tulipahan myös huomattua, ettei tommosta vanhusta tartteis niinkään pitää missään pumpulissa, hyvin se näyttäis kestävän :) 

002.jpg

028.jpg

 
Pari harjista välissä ja sitten vuorossa Reiska. Sekin tykkäsi, tosi paljon. Ei sentään onneksi tällä kertaa syönyt naruaan poikki tohkeuksissaan miten kävi viime vuonna. Viimeisellä rundilla se juoksi varmaan kovempaa mitä ikinä oon sen nähny juoksevan. Reiska jopa yllättävän kivasti jaksoi kiskoa viehettä vieraan ihmisen kanssa, yleensähän se ei kauheesti innostu vetoleikeistä vieraan kanssa.
 
006.jpg

Näkeehän sen jo ilmeestäkin, että Reiskan lempijuttuja! :)

007.jpg

Flying Reino!

008.jpg

009.jpg

011.jpg

012.jpg

Sokerina pohjalla oli meidän Spunks McKenzie :) Neiti löysi lempilajinsa vaikkei alkuun ymmärtänyt ollenkaan, että missä me ollaan ja että mitä ihmettä me ollaan täällä tekemässä!

015.jpg

016.jpg

017.jpg

018.jpg

019.jpg

020.jpg

021.jpg

023.jpg

Tunks kyllä löysi oman lajinsa ja sen kanssa on pakko päästä juoksemaan lisää! Neiti syttyi heti touhulle, antoi juostessa kaikkensa eikä meinannut kyllä sitten viehettä enää luovuttaa kun sen kerran sai saaliikseen. Vieheen ja Tuksun erottaminen vei aina sopivasti aikaa... ;-) Treenien vetäjäkin kehui, että Tuks on ihan luonnonlahjakkuus tässä lajissa ja olen täysin samaa mieltä! :) Kehui kovasti meidän pentusta :) Kotiinhan Tuks ei tietenkään olisi halunnut lähteä tällaisen ihanuuden jälkeen, mutta kun päästiin kotiin ja edes ylipäänsä kotimatkalle, niin väsynyt pikkubulli nukahti saman tein ja vielä aamullakin väsytti kovasti :)

034.jpg

035.jpg

Lopuksi Annan kanssa vielä tokoiltiin hiukkasen Reiskan ja Ifan kanssa ja esittelin vielä kannusasioita :) Huippukiva ilta huippukivassa seurassa! Kiitos harjisväki! :D

Toivottavasti mun kuvat onnistu yhtä hyvin kun Annan ottamat ja josko vaikka videookin kaikista saatais vielä esille :)