Tokoiltiin sitten pidemmän kaavan kautta, mutta sehän ei meitä haitannut ja kivaa oli! :) Tuksusta on tosin ilmennyt ärsyttävää kiljukaulailua, kiljuu siis autossa jos ei pääse tekemään hommia. Muutenkin on kyllä aika äänekäs ja ilmoittaa kyllä jos ruoka-aika lähenee tai joku asia ei tapahdu tarpeeksi nopeasti. Tervehtii meidät isännän kanssa välillä epämääräisellä vinkumörinällä. Pojille en ole kuullut sen juttelevan, niitä tosin komentaa välillä, josta Kyttä ei korviaan lopsauta, Reiska puolestaan paiseessa menee piiloon neitiä ja sen komentoja :)

Tokossa päivän juttuna oli ruutu. Anulle valitinkin, että kun ei me Tuksun kanssa varmaan koskaan päästä niin pitkälle tokossa, mutta Anu nätisti antoi ymmärtää, että voisin pitää pääni kiinni ja treenata koiraani enkä etukäteen päättää, että miten paljon se oppii ja miten paljon ei. Totta. Mistäs sitä tietää vaikka Tuks olisi joskus TVA.  No ainakin mun unissa näin voi käydä :D

Epäilin, että koko tokoryhmämme saa jahdata Spunksia pitkin Pilvenmäkeä kun sen liinassa päästän kirmaamaan ruutuun, mutta siinä Spunks yllätti ensimmäisen kerran. Ei se mihinkään lähtenyt, se oli ihan jopa melkein hanskassa! Pelottavaa! Tosin muut koirat olivat autossa, niin Tuks ei saanut niistä minkäänlaista vetoa ja toisaalta se tiesi, että missä ne namit on. No mun taskussa tietenkin! Ruutuun lähetystä: vietiin pallo yhdessä ruutuun (ei ollu muutakaan sopivaa lelua mukana kun siivosin autoa, mitä siis ei pitäisi tehdä näköjään). Lähetin Tuksun ruutuun. Tuks oli ensin menossa moikkaamaan Anua, mutta muistikin vissiin matkalla, että pallohan oli tuolla vähän matkan päässä. Meni sivusta sisään ruutuun pallolle, kirmasi sieltä pallon kanssa luokseni vetolelulle (kiitos vaan Jaana edelleen tästä, ihan superlelu kaikkien meidän perheen jäsenten mielestä vaikken olisi uskonut että suosio on niin suuri). Kiskottiin hetken aikaa lelua ja sen jälkeen vietiin pallo uudelleen ruutuun. Anu kävi vielä heiluttamassa sitä, että Tuks varmasti muistaa mihin nyt pitää mennä. Ei se silti muistanut, vaan oli taas menossa Anun luo kun muisti matkalla taas pallon ja meni aivan samasta kohtaa ruutuun pallolle. Palautus mulle ja leikkiä mun kanssa. Tämä sujui mainiosti ja olin varsin tyytyväinen. Kolmas kerta oli aivan samanlainen kuin kaksi ensimmäistäkin. Se ei vaan tajunnut mennä suoraan ruutuun, vaan vasemmasta sivusta sisään. :)

Toisessa setissä otettiin ruudun loppuosaa. Anu piti Tuksua liinasta kiinni ruudussa ja minä tein kisamaisen loppuosakävelyn. Kun kutsuin Tunksia, niin se tuli sivulle kuin rasvattu salama. Joka kerta. Hienosti. Mahtavaa! :) Palkkana namit ja toimi hyvin. Se ei selkeästi ole liian kaavoihinsa kangistunut, joillakin koirakoilla kun oli tässä pahoja ongelmia.

Harjoiteltiin myös kauempana maahanmenoa. Anu imuutti namilla Tuksun pois minun luotani, viskasi namin ja kun Tunks oli syönyt namin, niin minun piti käskeä se maahan. No Spunks ei voinut mennä niin kaukana maahan, vaan piti tulla minun luo ja pistää suurinpiirtein minun kenkieni päälle makaamaan. :) Tämän saimme kotiläksyksi.

Viimeisenä otettiin tunnaria. Piilotettiin kapula niin, että koira oli aika lähellä ja lähetettiin se etsimään sitä. No Spunks oli pihalla kuin lumiukko. Eihän se tiedä, että kapulassa voi olla jokin merkitys kun ei ole koskaan kapulan kanssa mitään tehnyt. Ei edes pitotreeniä sitä kolmea sekuntia kauempaa mitä yhtenä päivänä otin. Kolme sekuntia siis meni siihen kapulan pilkkomiseen Spunksilta aikaa ja sen jälkeen siirryimme hieman kestävämpään materiaaliin eli metalliin. :) Tätä puukapulan pitoa ja etsimistä voisimme hieman harjoitella hissun kissun. Reiskan tunnariin sain ihan hirmuisesti vinkkejä! :)

Spunks sai kovasti kehuja siitä, että se tarjoilee hienosti juttuja ja on kovin kovin innokas. Tuksulta ei into ja virta hevillä lopu, siitä se onkin niin ihanainen :) Mistä beussiin saisi tuollaista asennetta?

Yöllä keksin, että jatkossa aletaan treenaamaan niin, että tehdään jotain kohtalaisen simppeleitä juttuja (tai voi olla vaikeampiakin), niistä palkka normaalisti. Sitten perusjuttuja vähäsen, joista ei palkkaa, vaan lopuksi vapautus namikipolle. Ajattelin näin valmistella sitä hieman kokeita varten. Jos muistaa ja tietää, että palkka tulee kyllä, mutta ensin pitää se ansaita, niin eiköhän tuo lähde hyvin luonnistumaan... Toivotaan että ideani toimii vaikken näin aamutuimaan sitä osaakaan oikein selittää!

------------------------

Asiasta kukkaruukkuun. Eräänä päivänä kun tulin töistä meidän piharakennus näytti tältä:

Onneksi tilalle on tulossa uusi rakennus, muuten olisin vähän voinut hermostua talonmies Pikkaraiseemme :)

Vanhassa piharakennuksessa seinissä oli eristeenä tällaisiä ihania vanhoja ilmoituksia:

Eilen kun menin töistä kotiin oli suuri kataja pihaltamme vähinnyt. Piha oli kyllä tosi avara! Nyt kun vielä pari omenapuuta ja vähän muuta raivataan, niin johan tulee bueno! :) Koirat on siitä jänniä, ettei ne noteeraa ollenkaan pihan muutoksia, niiden mielestä se on ihan normaalia ilmeisesti, että piha on joka päivä vähän erinäköinen.