Kesän ainoa vapaa viikonloppu!

Perjantaina töiden jälkeen meille tuli mukavia vieraita katsomaan Spunksia, jospa vaikka ottaisivat samanmoisen otuksen :) Spunks melkein esiintyi edukseen, mutta näytti myös miten sängyssä tehdään donitseja! :) Ihan villeimmillään emme sen antaneet olla, koska muuten vieraat eivät olisi nähneet muuta kuin valkoisen raketin hetkittäin ;-)

Vieraiden lähdettyä päätimme käydä poikkeamassa mun kummeilla ja siellä oli ranskanbulla nimeltä Viljo kyläilemässä myöskin. Jopa oli hauska otus, joka kuseksi kaikkien kenkiin ;-)

Lauantaina aamusta meille tuli jälleen mukavia vieraita, tällä kertaa katsomaan poikia. Jospa vaikka ottaisivat beussiuroksen itselleen jossain vaiheessa. Tuksu tosin onnistui hurmaamaan vieraat aika pahasti, että saapi nähdä onko heillä minibulli beussin sijaan! Reiska esitteli myös taklaustaitojaan. Vieraat olivat kyykyssä rapsuttelemassa poikia kun Reiska päätti ottaa vähän vauhtia ja pers edellä törmätä vieraisiin, joista toinen lennähti pyllylleen. Eipä voinut kuin todeta että VOI REINO! Onneksi ei käynyt kuitenkaan mitenkään!

Vieraiden lähdettyä mentiin Pitäjäpäivien meininkiä katsomaan ja vähän köyhä oli meininki meidän mielestä. Keskityttiin sitten valokuvailemaan uudella putkella kaikenlaisia maisemia sun muita. Kovin ollaan kyllä tyytyväisiä putkeen, kivoja kuvia sillä tuppaa saamaan :) Pitäjäpäivillä kyllä hieman ärsytti kun eräskin meidät tunteva koiraharrastaja tuli vastaan muttei voinut edes moi sanoa ja kyse ei ollut siitä etteikö olisi meitä nähnyt. En tiedä mitä tällä ihmisellä on meitä vastaan, mutta jotain on ja pahasti, vaikkemme sen kummemmin edes tunne toisiamme. Reiskasta ei ainakaan pidä, se on käynyt selväksi jo useamman kerran. Oma on ongelmansa jos haluaa olla vaikea, kyllä minäkin sen jalon taidon osaan varsin hyvin.

Pitäjäpäivien jälkeen päätimme herkutella käymällä ihan ravintolassa syömässä ja terassilta olikin ihan hauska tarkkailla Vorssan menoa. :) Iltapäivällä kävin vielä vetämässä jäljen metsään.

Eilen oli vuorossa autotallin tyhjennys. Saatiin rakennusluvat uudelle piharakennukselle (josta emme tosin tiedä mihin sen sijoitamme, koska lupapapereissa oli yksi ristiriitaisuus mutta saakoon joku kunnanmies tulla sen meille näyttämään) ja nyt piti tyhjentää ensin autotalli, joka tänään ilmeisesti "räjäytetään" pois. Piharakennuksen tyhjennys olisi seuraavana vuorossa. Siellä sitä romua sitten onkin ja haluaisinkin jätelavan meidän pihalle. Eilen illalla pihaan tuli kontti, jonne voi säilöä kaiken sen mitä haluaa säilyttää. Piharakennuksen tyhjennyksen rankin urakka on varmaan se kun pitää puuliiterin sisältö kiikuttaa pihalle ja tehdä uudet puupinot. Sitä puutahan meillä ei ole paljoa siellä liiterissä... Ihana toisaalta kun saa sen piharakennuksen ja näin ollen molemmat autot saa talliin (minunhan on nyt ollut pihalla) ja pääsee talvisin lähtemään sulalla autolla töihin. Lisäksi samalla kun hommiin aletaan, pihaan tulee koiratarha. Koko pihan aitaaminen jää tosin sitten varmaan ensi kesälle, tätä kesää kun ei enää liikaa ole jäljellä. 

Pihaprojektoinnin ja leivontaoperaation jälkeen oli vuoro lähteä Tuksun jäljelle. Jäljellä oli ikää jotain 21 tuntia ja pituutta sillä oli ehkä noin 300 metriä. Tuksullahan on koepaikka syyskuun mejäkokeeseen ja ajattelin mejän tiimoilta kartottaa hieman tilannetta. Tuks oli ihan innoissaan, se oikein vinkui ja vonkui auton kontissa kun ajeltiin jäljelle. Taisi tietää että jotain kivaa tapahtuu! :) Jäljelle se lähti tosi hyvin haistellen hienosti alkumakauksen. 50 metrin jälkeen iski kuitenkin hätä, jonka jälkeen se oli vähän ihmeissään, että mitä oltiinkaan tekemässä. Edettiin kuitenkin hissun kissun ensimmäiselle kulmalle, jonka otti ihan kohtalaisesti. Toisella osuudella olikin sitten vastoinkäymisiä kun Tuks ei oikein jaksanut vaan istuskeli pitkiä aikoja ja ihmetteli maailman menoa. Kerran heittäytyi kyljelleen jollekkin mättäälle kun vähän alkoi laiskottamaan, mutta onneksi nousi kyllä käskystä ylös sieltä. Työskentely oli tosi hidasta, mutta edettiin kuitenkin himppasen koko ajan. Toisen kulman otti vähän huolimattomasti ja kolmannelle osuudelle piristyi kummasti. Jossain vaiheessa osuutta alkoi taas laiskotus ja vauhti oli todella hidasta. Jäljen lopussa ennen kaatoa Tunks halusi lähteä tielle, joka oli ihan lähellä. En päästänyt ja kun aikansa sinne oli yrittänyt, nosti jäljen uudelleen ja taapersi palkalle. Voi että miten sen häntä alkoikaan heilua kun lopusta löytyi eväskippo! Neiti sitten kyllä söikin sellaisella ahneudella taasen ettei tosikaan :)

Vaikka Tunks oli tooooosi hidas, se oli myös tosi tarkka. Meni koko ajan ihan jäljen päällä. Välillä toimi ilmavainuisesti, joka ei tähän mennessä ole ollut tyypillistä Tunksille. Metsässä oleskelu on Tunksin mielestä kivaa ja kulkee tosi hienosti siellä. Tosin pienestä koosta ja karvattomuudesta johtuen neiti on nyt myös sen näköinen että on ollut metsässä. Risut ovat raapineet sen ihoon muutaman verisen naarmun, mutteivät mitään pahoja ole, pintanaarmuja onneksi vain ja onneksi ei olla menossa nyt juuri mihinkään näytelmiin sen kanssa. ;-) Tässä kuussa pitää tehdä muutama jälki Tunksille, jotta voin ratkaista sen, onko Tunks tulossa mejäkokeeseen. Tuohon about 300 metrin jäljestämiseen meni 40 minuuttia aikaa ja itse asiassa tuossa ajassa kyllä melkein pitäisi olla kilometrin jälki jäljestettynä. Tämä onkin ainoa asia, joka minua kokeen tiimoilta huolestuttaa ja jos Tunks jatkaa jäljestelyään yhtä hitaasti kuin nyt, niin se ei kokeeseen vielä tänä syksynä mene vaan keräilee varmuutta ensi kevään kokeita varten.

Koepaikan aion kuitenkin käyttää ja jos Tunks ei kokeeseen tule, pitää kaivaa Reinomies naftaliinista. Pakko kai sillekin on just in case joku harjoitusjälki tässä ehtiessä vääntää!

Metsästä kotiinpäin lähtiessä ihmettelin, että mikäs nyt autoon oikein tuli kun pitää niin omituista käyntiääntä. Aikani ihmettelin asiaa ja sitten hoksasin, että se olikin Tunks joka murisi ihan meidän vieressä olevalle fillaristille. Tosi matala murina kuului vaan kontista. Alkoi naurattaan kyllä sen hokauksen jälkeen hirmuisesti muttei Spunks ole niin ennen murissut ja siksi ääni oli varmaan niin oudon kuuloinen... :) Ottanut kyllä selkeästi vissiin Reiskalta mallia siitä, että auton lähistöllä olijat pitää haukkua. Spunksin haukku kun ei ole kovin uskottava, niin ehkä se on ajatellut murista, jotta kuulostaisi uskottavammalta... ;-) 

Illansuussa eilen vielä lähdettiin Reiskan kanssa fillarilenkille. Puolisen tuntia veivattiin menemään aika vauhdikkaasti. Reiska lähti liikenteeseen tosi vauhdilla ja päätin itse vaan mennä samaa tahtia kuin Reino. Hikihän siinä tuli :) Matkalla Reiska pysähtyi tarpeilleen ja kun tultiin samaa reittiä takaisin, niin siinä kohtaa missä Reiska kävi tarpeillaan, luikerteli takaisintullessa kyykäärmeksen poikanen. HYI helvetti että inhoan käärmeitä ihan hirmuisesti! Säikähdin tietenkin myös sitä, että ei kai se Reiskaa ole pistänyt. Ei onneksi ilmeisesti ollut! Hitsi kyllä että säikähdin ja jouduinkin miettimään, että pitääkö vaihtaa fillarilenkkiä, mutta päätin ettei olla vaihtamassa lenkkiä, koska tuo on niin kiva lenkki kun saa hiekkatietä poljeskella ja mitään autoliikennettä tai muutakaan liikennettä ei juurikaan ole. Lenkin jälkeen Reiska oli ihan puhki, mutta yllättävän nopeasti se sitten illan mittaan toipui juoksemisesta. Ehkäpä sen kunto alkaa vähitellen kasvamaan, toivossa ainakin on hyvä elää! Eikä se pahitteeksi olisi jos minunkin kuntoni vähän kasvaisi ;-)