Lauantaina isäntä mietti että jaksaako nousta sängystä ja lähteä meidän kanssa näyttelyyn. Jaksoi onneksi! :) Reiska siis ilmoitettu Hyvinkäälle ja jo etukäteen oli päätetty, että tämä on Reiskan viimeinen näyttely Suomessa, Latviassa käydään vielä lokakuussa ja siinä on sitten Reinomiehen näyttelyura. Etukäteen haaveilin myös siitä viimeisestä sertistä, mutta kun selvisi, että paikalle on tulossa 7 beussia, niin ajatus kuivui kasaan. :)

Tuomarina oli Katarzyna Fiszdon Puolasta. Nainen, josta kukaan ei ollut etukäteen kuullut mitään, mutta joka oli aivan ihana. Etukäteen tosin hieman itseä ahdisti tuomarin pitkä takki, ajattelin sen olevan Reiskan mielestä epäilyttävä, mutta Reinon mielestä takki ei ollut ollenkaan epäilyttävä ja Reino tykkäsi kummasti tuomarista.

Nuorten luokan uros sai EH:n, avoimessa oli kaksi urosta ennen Reiskan vuoroa, ensimmäiselle ERI ja seuraavalle H. Ei siis voinut tietää mitä odottaa kun ei tuomari ainakaan mikään ERI-automaatti näyttänyt olevan.

Joskus ollaan isännän kanssa naureskeltu beussikehää seuratessa, että välillä menestyy koira, joka näyttää siltä kuin se olisi kiskaistu paikalle jostain pihan perältä narun päästä, joka ei siis osaa käyttäytyä, ei juosta nätisti eikä oikein seistäkään ja näyttää takkuturkille. Määritelmä päti Reiskaan lauantaina (huomasimme näyttelypaikalla, että karvanlähtö on alkamassa ja turkki ihan kamalassa kunnossa, tyyppi ei oikein osannut seisoa vaan enemmin pomppi, juokseminenkaan ei ollut mitenkään kaunista) ja erinomainen nauhahan sieltä pötkähti käteen. Sitten jokunen sekunti seisotettiin koiria ja juostiin rinki ja tuomari näytti minulle yhtä sormea ja sanoi, että olen ykkönen. WHAT!?!? Meille kiikutettiin myös SA-nauha. WHAAT?  Olin niin iloinen, että innostin Reiskaa, joka otti ja kaatoi yhden kyltin. Tuomari tykkäsi vissiin iloisesta ja innostuneesta koirastani ja tuli uudelleen moikkailemaan Reinoa ja rapsuttelemaan sen päätä.

Poistuimme hetken kuluttua kehästä vaikkei tuomarilla olisi ollut kiire meitä ajaa pois sieltä, mutta kehäsihteereillä oli ja käyttöluokan uros vielä kehiin ja sai erin siitäkin huolimatta että omistaja kaatui juoksuttaessaan koiraa ja koira alkoi astumaan omistajaansa ;-) Parasta urosta valittaessa kehässä siis Reinomies ja käyttöluokan uros. Tässä ajattelin häviävämme, mutta tuomari tuli yhden juoksukierroksen jälkeen taas sormi pystyssä minua kohti ja sanoi taas, että olette ykkösiä. WHHAAAATTT!?!?!?! Viimeinen sertihän se sieltä sitten tulla tupsahti kaikesta huolimatta meille!!!! JEE!!! :) 

Sitten narttujen vuoro, junnunarttu EH ja käyttöluokan narttu ERI ja SA. Rodun parasta valittaessa toivoimme kovasti isännän kanssa nartun olevan ROP, jotta meidän ei tarvitsisi jäädä ryhmäkehiin, koska meidän olisi pakko ollut jäädä sinne, koska taikauskoisina ja huonon tuurin omaavina emme olisi voineet jättää menemättä ettei sertiä vaan menetettäisi ;-) Kaikki meni putkeen ja narttu oli ROP. Onnittelut Annelle ja Timolle Biitin menestyksestä! :) Mukava oli myös nähdä pitkästä aikaa.

ROP Biitti ja VSP Reiska. Sivumennen sanottuna Reiska näyttää tässä kuvassa ihan jättiläiseltä ja olihan se varmasti näyttelyn korkein uros ainakin, mutta eihän se (onneksi) ole yli-iso.

Reiskan tulos siis AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP

Arvostelu menee näin:

Good type. Excellent head profile lines. Excellent topline. Good chest and fore chest. A bit soft in pasterns. Parallel, good angulation.

Rodunomainen lähestyttäessä.

Hetken aikaa juteltiin ihmisten kanssa, sitten haettiin palkinnot ja kipastiin kotiin möksän kautta:

Menestyksen johdosta Reiska sai hieman tokoilla isännän kanssa:

Liikkeestä maahanmeno

Perusasento

Iloinen mies! :) Reiska on aina iloinen silloin kuin omistajatkin ovat. :) Hymy voi tietty parin viikon päästä Reinolla hyytyä... ;-)

Pitää nyt miettiä josko sen BH:n kävisi suorittamassa ja josko sinne jälkikokeeseen menisi ellei sitten viestikoetta suunnittelisi...Isäntä joutuisi kuitenkin ohjaamaan sen pk- kokeen tottelevaisuuden, vaikkei se vielä tiedä sitä.. ;-) Emännällä kun ei piä kestä :)

Iltapäivästä meille tulikin sitten ihania vieraita, joiden kanssa köröteltiin Hämeenlinnaan keilaamaan ja syömään hyvin. :)

Eilen sitten olikin löhöpäivä koko perheellä, käytiin sentään vähän lenkillä:

Jännä oli huomata, että Tuks ei ymmärtänyt kerrassaan ollenkaan tuota Reiskan kierimistä ja pyörimistä. Seisoi vieressä hölmistyneen näköisenä kun Reiska piehtaroitti.

Maastokuosi a´la Tuks

Olipa ipanoilla kerrassaan hulvattoman kivaa keskenään. Minullakin oli kivaa siihen saakka kunnes kamerasta loppui akku.

Kotona sitten ipana-apinat suihkuun ja hetken jos toisenkin niitä sai hinkata että edes alkoivat näyttää oikean värisiltä. Molemmissa kun oli parin sentin mutakerrostuma päällä.