Perjantaina mentiin isännän sekä Tuksun ja Reiskan kanssa Loimaalle messuilemaan. LSKK:lla oli oma messuosasto, jonne olin lupautunut raahaamaan itseni sekä koirani. Tarkoitus oli ottaa tokoa ja agilityä, mutta kyllä me jo rallytokoakin kokeiltiin omin nokkinemme Reiskan kanssa. Reiska meni aksassa hyvin, kovasti en uskaltanut sen kanssa ottaa kun alustana oli asfaltti enkä halunnut kasvattaa sen vauhtia niin, että tulisi loukkaantumisia esim. tiukan jarrutuksen tms. johdosta. Keppejä hinkattiin useammankin kerran kun miekkonen koitti varastella niillä, ts. jättää yhden välin pujottelematta tai mukamas omasta mielestään sai kaikki kepit pujoteltua kun oli vielä pari väliä tekemättä. Olin silti tyytyväinen innokkaaseen mieheen. Rengasta otettiin myös jokunen kerta ja se meni ihan hyvin, kerran kun ohjasin huonosti niin meni vierestä, mutta muuten oikeasta välistä aina. Kun itse on liikkeessä ja ohjaa Reiskaa vasemmalla puolella pitäen, niin renkulakin menee hyvin. Hypyissä nyt ei ollutkaan ongelmia eikä pussissa, putkessa saatika keinussakaan. Tokoilua hieman otettiin, seuraaminen oli jotenkin ihme hortoilua, mutten meni kaikki hyvin, jopa voittajan kaukoissa meni taaksepäin sen sijaan että olisi tullut eteenpäin, parempi näin. Rallytokoa otettiin ja koira jatkoi huitelulinjalla, pitäisi oikeasti vissiin tuohon seuraamiseen kiinnittää huomiota enemmän. Toki eipä me nyt olla treenattukaan, mitä nyt kaukoja ollaan otettu kotosalla aina ennen ruokailua.

Tuks oli paikalla siis myös hyörimässä ja pyörimässä ja että mua ottikin taas päähän kun paikalla tuli kolmen nuoren (jotain mun ikäsiä ehkä) porukka ja yks niistä oli silleen ihan kikseissään, että ei vitsi, en ookkaan nähny pitbullia ennen livenä. Savua alkoi hitaasti nousemaan mun päästä ja olin silleen, että etpä nähnyt nytkään. Tyttö oli sitten, että mikäs tää nyt sitten muka on jos ei pitbulli...No bullterrieri ja se on aivan eri asia!!! Tyttö oli vähän epäuskoisena, että aijaa. Onneksi Spunks ymmärsi hyppiä tätä ja tämän tyypin kavereita vasten oikein kunnolla ja minä en jotenkin jaksanut kieltää. Sitä saa mitä tilaa.

Spunks otti ihan pienesti tokoa ja hieman aksaa, jossa se oli vallan vauhdikkaalla päällä ja sinkoili minne nyt huvitti. Muutaman kerran sain sen ohjattua hallitusti hypyn yli putkeen ja palkkasin siitä. Pussi meni myös mallikkaasti, muita esteitä ei sitten otettukaan. Kovasti lapset kävivät messujen ajan kyselemässä, että josko saisivat ottaa Reiskan tai Tuksun kanssa agilityä, mutta eivät jostain syystä saaneet.

Loimaalta suhattiin Mellilään moikkaamaan velimies Arvoa ja ihanaista Tiikeriä! Ohimennen nähtiin muitakin koiria ja Mariaakin ;-) Tuks sai tältä reissulta pari uutta petiä ja niitä pitikin illalla rankaista ja nylkyttää oikein huolella että oppivat talon tavoille ;-)

Lauantaina aamulla sitten melkein heti herätyksen jälkeen suuntasin Tuksun kanssa pääkaupunkiseudulle. Päämääränä oli Sporttikoirahalli ja Ulla Kaukosen hyppytekniikkaseminaari. Ajattelin, että tämä tekisi Spunksille todella hyvää, koska jos sen kanssa meinaa aksata, niin raskaan etupään ja muutenkin raskaan ruumiinrakenteen vuoksi on hyvä osata hypätä oikein, jotta rakenne kuormittuisi mahdollisimman vähän. Seminaari alkoi parituntisella luennolla, jonka jälkeen ensimmäinen ryhmä starttasi. Tuks oli toisessa ryhmässä ja pääsi vuoroon illemmalla. Ihan alkuun Ulla käski juoksuttaa koiraa ja katsoi liikkeet, sitten tunnusteli koiran läpi. Tuksulle suositeltiin muutaman kilon pudotusta ja totesi, että lihakset ovat mielettömät ja hyväkuntoiset, mutta syviä lihaksia sillä ei paljon ole, joten niitä pitää alkaa kehittämään (mm. hidasta alamäkikävelyä, ylämäkikävelyä, tasapainoilua esim. sohvan selkänojalla). Asiaan ja ensin otettiin yhtä hyppyä, josta mallinäytettä kommentteineen TÄÄLLÄ. Huomioikaa Tuksun hieno keskittymiskyky :) Palkkana siis kuvan ulkopuolella on kipossa oleva nami, joka kummasti vetää puoleensa ahnetta neitiä. Hyppytekniikassa on paljon korjattavaa, neiti tulee kovasti etupäällään alas, mutta alkoi heti itse korjaamaan sitä kun enemmän harjoiteltiin.

Toisella rundilla Tuks otti viiden hypyn perussarjaa. Itse ihan yllätyin kun Spunks pystyi itsenäisesti suorittamaan niin pitkän sarjan, mutta ehkä se namikipon veto oli niin kova. Toisaalta normitreeneissä Tuksulla on tapana unohtaa palkka, vaikka se olisikin sille näytetty, mutta nyt se muisti palkan paikan hyvin ja keskittyi kyllä ihan täysillä siihen. Otettiin perussarjaa ehkä kolme kertaa ja Spunks oli ihan puhki sen jälkeen. Kommentiksi tulikin, että kerran viikossa viiden hypyn perussarja, saa ottaa kolme kertaa. Ainakin puoli vuotta vaan tätä ja sitten katsotaan tilannetta uudelleen.

Muistiinpanoja tein 6 sivua ja lisäksi sain paljon kirjallista materiaalia lämmittelystä ja hyppimisestä mukaan, mutta ne ovat eri paikassa kuin missä olen nyt. Koitan huomenissa kirjoitella muistiinpanojeni perusteella lisää asiaa tästä mielenkiintoisesta touhusta.

Tuks joutui olemaan päivän aikana paljon häkissä tai autossa ja häkissä ollessaan neiti söi pohjalevyn häkistä, seurasin sen touhua ja selkeästi sitä alkoi yhtäkkiä ketuttaan koko pohjalevy. Vein neidin autoon kun ajattelin sen saavan siellä hyvin nukuttua. Paskat. Neiti söi verhoilua oikein kiitettävän satsin. Alkaa tosin olemaan jo hieman huolestuttavaa kun en jaksanut edes suuremmin hermostua asiasta. Totunko terroristitöihin?! Kotimatkan Spunks tosin oli ihan puhki, hyppiminen ja keskittyminen oli hirmuisen rankkaa. Kotona oltiinkin sitten joskus yöllä. Hirmu tyytyväinen olin kyllä seminaarin antiin ja tammikuussa järjestettävään vastaavaan semmaan suunnittelin jo osallistuvani, koska siinä vaiheessa saatetaan Spunksin kanssa jo tarvita lisäapua jos saadaan vaan nyt treenattua niinkuin tarkoitus olisi :)

 Eilen sitten illalla kävin (vieläkin väsyneen) Tuksun kanssa Elonkierrossa kävelemässä, otettiin hieman mäkikävelyä (Elonkierrossahan on ehkä se yksi pieni mäennyppylä, mutta sitä sahattiin ees taas), sitten mentiin moikkaamaan lampaita vai mitä lie vuohia ovatkaan, joihin Tuks ei aiemmin olekaan kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kiinnitti. Ensin neiti katseli topakkana, että mitäs juttuja noi onkaan, sitten lambit huomasivat Tuksun ja tulivat meidän luo ja Spunks totesi, että näähän on kavereita! Esitti leikkiinkutsuja, hyppi, pomppi, teki donitseja ja esitti "minä olen ihan pieni Spunks"- juttujaan. Oli ihan onnellinen lambeista, jotka ei ymmärrettävästi ymmärtäneet hevon huttua Spunksin kevätjuhlaliikkeistä. :) Tosi nätisti Spunks haisteli ja nuoleskeli lambien neniäkin. Harmi kun ei ollut videokamera taskussa :) 

Loppulenkin ajan sitten kasvatettiin mun habaa kun neiti veti lampaille ja mä vedin autolle. Rankkaa hinata neitiä perässä sanoisinkos. ;-) Käytiin katsomassa jo isoksi kasvaneita possuja. Kaikki kolme olivat nukkumassa, mutta yksi oli ihan aidan vieressä. Vein Tuksun sinne ja possupa hengitti tosi raskaasti ja kovaan ääneen ja vielä kummallisella äänellä ja tätäkös Tuksu pitikin todella epäilyttävänä toimintana. Hienosti kyllä haki musta apua ja turvaa, että "mitä me mamma nyt tehdään" ja "tee nyt mamma jotain"!! Syöttelin sitten nameja neidille ja sitten kaikki olikin ihan ok. Harmi kun ei saatu possua hereille, Tuks olisi varmaan tullut senkin kanssa hyvin juttuun jos olento olisi herännyt ja Tuks olisi paremmin nähnyt sen.

Kotona vielä harjoiteltiin rauhoittumista ja parin itkupotkuraivarin jälkeen neiti kävi sohvalle nukkumaan, eli tässäkin edistystä, hienoa! :) Olipa oikein hyvän mielen viikonloppu, joka tosin meni aivan liian nopeasti, kuten viikonloput yleensäkin valitettavasti. Ah niin ja muitakin videoita lauantailta oli, mutta youtuben lataus on nyt jotenkin tavallista hankalampaa... Koko eilisen aikana sain siis vain tuon yhden videon menemään nettiin saakka... Koitan tänään toista, mutta saapi nähdä.