Keskiviikkona olin kaatosateessa tokokokeessa töissä. Onneksi oli hyvää seuraa niin ei harmittanut "pieni" kastuminen. Tulostasoa kyllä vähän verotti.

Märällä linjalla jatkettiin, mutta onneksi eilen pukeuduin hyvin Tuksun aksaan. Sadevaatteet päällä kumisaappaita myöten. Ainoaksi ongelmaksi jäi se, etten oikein kyennyt kunnolla liikkumaan! Ajattelin kotona, että varmaan mennään taas jotain yksittäistä juttua, missä ei tarvi paljon liikkua.. Ei menty ei, vaan rataa missä piti liikkua ja vähän ripeästi ainakin mun kun mun koira meni jo!

Rata oli sellainen, että ensin oli kolmen hypyn hyppysuora, sitten putkeen, josta viereiseen putkeen, vinohyppy ja alun kolmen hypyn sarja takaisin. Vähän jännitti etukäteen kun ei olla Tuksun kanssa näin pitkää sarjaa vielä menty eikä nytkään ihan yhdellä kertaa sitä saatu, tehtiin siis osissa. Osissa johtuen siitä, että Tuks karkasi aina yhden tai kahden esteen jälkeen tai muuten vaan ja silleen... 

Positiivinen juttu tuli heti alkuun esiin kun Tuks pystyi jäämään ensimmäisen esteen taakse kun minä menin toiselle puolelle. Ei se tosin sitten ihan ekalla kerralla ymmärtänyt että koska saa lähteä?! Hyppimisessä on parantamisen varaa, yhdestä hyppyesteestä päätti mennä läpi!  Onneksi mennään lauantaiksi hyppykurssille. Ekalla rundilla sain Tuksun vissiin menemään hyppysarjan jotenkin, sain sen tungettua putkeen, josta se itse meni ihan oikein toiseen putkeen (kun en kerennyt paikalle ohjaamaan, niin neiti arpoi seuraavan paikan ja oikein), sitten kun ei vissiin ollut ihan varma siitä, että mitä piti tehdä, teki u-käännöksen putkessa (nämä on itselle uusi juttu kun eihän Reiska ole koskaan mahtunut kääntymään putkessa, niin nyt pitää vissiin vähän alkaa varautumaan tommosiinkin ihme juttuihin) ja vähän aikaa taisi rallatella itsekseen kunnes hoksasi muut koirat sateensuojassa ja siitähän se ralli alkoi. Itse olin verrattain kaukana tilanteesta ja mun karjuminen meni kuuroille korville. Ulla ja Minna sitten kalastelivat Tuksua, mutta neiti oli ilmeisen liukas kun oli läpimärkä. Ikuisuudelta tuntuvan ajan se kerkesi aiheuttamaan pahennusta pikkutyttöjen ja heidän koiriensa keskuudessa. Eihän Tuks ilkeä ole, se vaan rakastaa kaikkia vähän liikaa ja vähän liian rajustikin... No oppivat ne tytöt sentään ottamaan etäisyyttä meihin, mitä olen koko ajan heille koittanut sanoa ja antaa ymmärtää ja näyttää vielä omalla käytöksellä mallia.

Toinen rundi oli ehkä hieman epätoivoisempi, hiki virtasi itsellä ja koira singahteli sinne ja tänne ja tonne. Tosin superpositiivista oli se, että se tuli käymään luonani useimmiten kun huusin sitä. Muutaman kerran huutoni aiheutti sen, että Tuks jäi paikoilleen seisomaan ja katsomaan minua ja selkeästi arvioi, että kannattaako sen tulla vai ei. Onneksi päätyi joka kerta siihen, että kannattaa.  Vaikka neidin rallatus ärsytti minua suuresti, niin olin kuitenkin tyytyväinen siihen ettei se kadottanut tosissaan kun kerran korvansa ja se oli silloin kun piti vähän käydä moikkaamassa muita. Hyvä fiilis jäi myös siitä kun Ulla kehui kovasti Tuksun vauhtia ja sanoi, että kyllä siitä vielä (todella) hyvä tulee! 

Toisella rundilla tehtiin niin, että otettiin kolmen hypyn suora, sitten vinohyppy, putkeen ja palkka. Tämä meni paljon paremmin ja Tuks oli paljon paremmin hallinnassa. Tosin nyt jouduin jokusessa kohtaa pitämään itsellä namia kädessä, että Tuks tietää, mitä seuraa kun tekee oikein ja hyvin. Ehkä siitä namista pääsen pikapuoliin irti ja ehkä Spunks alkaa luottamaan siihen, että kyllä se nami tulee. Toivotaan näin. Leluhan ei Tuksulle eilen kelvannut ollenkaan, tiedä mikä siinä nyt sitten oli vialla vai oliko makkara vaan parempaa... Kivat treenit ja muiden tehdessä vähän tokoiltiin ja meni tosi hyvin kaikki helpot jutut mitä Tuksun kanssa otettiin!

Itselle tuottaa hirmuisesti haasteita Tuksun ja Reiskan kokoero ja erilaisuus aksassa muutenkin. Reiska hakee esteitä, Tuks mua. Reiska ei siis mahdu kääntymään putkessa, Tuks mahtuu. Reiskalle kun heilauttaa kättä, niin se menee oikeaan suuntaan ja oikeiden esteiden yli, Tuks ei lue mua yhtään eikä irtoa musta yhtään ja menee esteitä päin jos on semmonen fiilis. Molemmilla on liikaa vauhtia mun maksimivauhtiin nähden eli ne meni jo. Tätä listaa voisi jatkaa aika pitkään, mutta kai se tästä, mun pitää tsempata vaan ja miettiä aina tarkkaan kenen kanssa oon tekemässä ja mitä!

Kaikkein ihanin juttu viimeiseksi: Tuksu ei tainnut edes huomata kaatosadetta