Tuksu oli ihan liekeissä!!

Eilen meitä alkeisaksalaisia ei ollut paikalla kuin kolme kappaletta, mutta se ei menoa haitannut. Ensin otettiin keinua. Ulla paukutti keinua alas ja minä seisoin Tuksun kanssa vieressä siedättämässä sitä ääneen. Pah, se mitään siedätystä kaivannut, rallasi ympyrää kuin viimeistä päivää omien hepulikohtaustensa kanssa. Ullakin nopeasti totesi, ettei Tuksu kyllä äänet haittaa. Itse keinuun: minä talutin Tuksua hihnassa ja Ulla laski keinun. Tuksu ei tainnut oikein edes huomata mitään erikoista tapahtuneen, maahan päästyään sai hirmuisen rallihepulikohtauksen ja juoksi taas ympyrää. Otettiin vissiin kolme kertaa niin, että Ulla laski keinun ja pari kertaa niin, että keinua ei kukaan muu laskenut kuin Tunks itse siitä käveltyään. Ei se huomannut taaskaan mitään erikoista tapahtuneen vaan aina maahan päästyään hirmuinen onnenrallausympyrärundi. Todettiin Ullan kanssa, että keinun kanssa ei ole minkäänlaista ongelmaa.

Sitten harjoiteltiin keppejä. Ne olivat verkotettuna, joka olikin mielestäni oikein hyvä juttu alkeisharjoittelua ajatellen. Otettiin muutaman kerran molemmilta puolin ohjattuna ja Tuksun kroppa alkoi hetkittäin jo liikkumaan ihan oikein eli se tosissaan pujotteli niitä vaikkei vissiin ihan tajunnut että mihin oli joutunut ja että mikä oli homman nimi!

Sitten otettiin rataa, jossa oli hyppy, kepit (verkotettuina), hyppy, putki, hyppy, kepit, hyppy. Vähän jännitti että miten Tuksulta mahtaa mopo karata käsistä tuolla radalla ja miten keppien kanssa käy kun ei se ole niitä mennyt kun sen pari kertaa mitä ennen rataa niitä otettiin. Tuks jäi melkoisen väännön päätteeksi istumaan hypyn taakse, mutta kun ei oikein osaa vielä odottaa niin lähti hiippailemaan hyppyä kohden ja sitten annoinkin jo käskyn tulla, hienosti hyppäsi ja sujahti keppejä pujottelemaan, toisen hypyn meinasi mennä ohitse ja tulla minun luokseni, mutta sain työnnettyä sen hypylle. Putkeen se ennätti sujahtaa itse - väärästä päästä tosin ja ohjasinkin sen oikeaan päähän, seuraavan hypyn meni hyvin ja kepeille ohjautui kohtalaisesti. Jäi pyörimään ympyrää keppejä pujotellessa, en tiedä mikä idea siinä oli, mutta ehkä neljä kertaa pyöri itsensä ympäri ennenkuin sain neidin jatkamaan matkaansa. Viimeinen hyppy meni hyvin ja Tuks vissiin tajusi heti radan loppuneen kun kurvasi heti luokseni hakemaan namipalkan.

Otettiin vielä toiseen kertaan ja sain neidin menemään putkeen hienosti oikeasta päästä, kepeillä jäi taas toiseen suuntaan mennessä pyörimään ympyrää, omituista! Ulla tosin sanoi, että selkeästi minulle kepit on toiselta puolelta hankalat, joten voi ehkä heijastua Tuksuunkin. Tiedä häntä, mutta keppejä nyt tullaan harjoittelemaan!

Sitten otettiin samasta radasta toinen versio ja se meni näin: hyppy, putki, hyppy, kepit, hyppy. Taas pyörimistä kepeillä, muuten meni ihan jees. Toisella rundilla Tuks jopa haki itse noita hyppyesteitä, alkaa vissiin tajuta minun hyppy-käskyäni. Ihan huikea fiilis tuli kun tajusin mitä se teki! :) Ihan voittajafiilis ja ääneen totesinkin, että tästähän taitaa oikeasti tulla jotain. Ulla sen kuuli ja sanoi, että tästä todellakin tulee vielä jotain. :)

Lopuksi tiedustelin, että mikä Tuksulla oli kun kahdella ensimmäisellä kerralla putkesta tullessaan meni nokalleen. Ulla totesi, että neiti tuli niin lujaa sieltä, että jotenkin ei vissiin etujalat ehtineet takajalkojen mukaan tai sitten johtui alustan vaihtumisesta (putki hiekaksi) ja neiti tosiaan oli kaksi kertaa nenällään maassa. Vauhtihan ei ole haitaksi vaikken itse perässä pysykään :) 

Positiivista oli, että Tuks oli jostain syystä vapaana radalla ollessaan hanskassa minulla ja se teki hirmuisen innokkaasti töitä ja oli kyllä oikeasti ihan liekeissä! Tosi hyvä fiilis jäi ja odotan jo innolla seuraavaa kertaa!