LIEKKI-Tuksu vauhdissa! :)

Otettiin ensin Tuksun kanssa a-estettä kun se lienee ainoa este, johon Tuksu ei ole vielä tutustunut. Kävelin Tuksun kanssa estettä kohden kun Tuks alkoi vetää sinne, annoin narua ja johan se neiti oli aan harjalla killistelemässä maisemia ;-) Täysillä alas, maassa pari donitsia (otan näistä Tuksun rinkuladonitseista joku päivä videota kun ennätän), täysillä taas aalle ylös ja alas ja ylös ja alas ja donitseja. Ullan kanssa todettiin, ettei tämänkään esteen kanssa ilmene ongelmia.

Sitten otettiin rataa (taas joku ratapiirros-ohjelma olisi omiaan!): putki - takaakierto hyppy - putki - hyppy - takaakierto hyppy - hyppy - putki - hyppysuora, jossa 2 hyppyä. Tuksu oli kyllä niiiiin tajuttomissa liekeissä ettei kyllä jäänyt taas ollenkaan epäselväksi, että mikä on sen lempilaji! Minä reppana yritin pysyä sen perässä kun neiti viipotti menemään ja kun en pysynyt perässä, tuli neiti hoputtamaan minua KISKOMALLA MINUA HIHASTA! Kun pääsin vauhtiin, niin neiti vaan näykki hihaa ja hyppi vieressäni, vauhti ei siis kuitenkaan ollut tarpeeksi kova, muttei tarvinnut enää kiskoakaan mukaan. Kuumeni siis ihan törkeästi! Hienoa lajin ja harrastamisen kannalta! :) Muuten rata meni hyvin, mutta hyppy - takaakierto hyppy - jutulla neiti ennätti tehdä yhden ylimääräisen piruetin joka kerta, koko vaihteli sen mukaan miten hidas minä olin tulemaan ohjaamaan oikeaan suuntaan. Kerran huomaamattani kämmäsin ja lähetin Tuksun putkeen, vaihdoin itse putken puolta ja Tuks lähti putken päästä väärään suuntaan kun ei tietenkään tiennyt minun vaihtaneen puolta. En olisi muuten itse tajunnut tätä, mutta onnekseni Ulla mainitsi asiasta ja hyvä niin ettei toista kertaa ehkä tee niin. Kertaalleen meinasin törmätä neitiin kun se jäi odottamaan minua ja ihmettelemään hitauttani. :)

Otettiin ensimmäinen rata kolmeen kertaan ja sen jälkeen vaihdettiin vähän esteiden numerointia eli hyppy - putki - hyppy - takaakiertohyppy - putki - hyppy - hyppy. Tämä meni paremmin kuin ensimmäinen rata, joka sekin meni huippuhyvin. Otettiin tämä toinen rata myös kolmeen kertaan eikä tässä ilmennyt mitään suurempia ongelmia. Kerran Tuksun oli vaikea mennä putkeen, mutta kyllä sen sinne sitten sain. Ullan kädessä ollut loppupalkka veti sitä, joten päinvastaiseen suuntaan Ullasta meneminen oli todella hankalaa... :)

Lopuksi otettiin vielä pari kertaa puomi, joka meni muuten hyvin mutta Tuks ei yhtään katsonut mihin oli menossa kun tuijotti minua vaan. Ulla totesikin, että Tuks on sen näköinen, että "mamma huomaatko miten pitkä tämä puomi on...minä tarvitsisin vähän evästä näin pitkälle matkalle...".  Minun tuijottamiseni pitää saada Tuksulta pois, jottei se tipahda puomilta!

Ette voi kyllä uskoa miten hyvä fiilis minulla itselläni oli Tuksun aksan jälkeen. Kerrankin Tuks oli "hanskassa", ei singonnut moikkaamaan toisia koiria tai tehnyt mitään muutakaan moitittavaa. Kuunteli todella hyvin, mitä sanoin ja alkoi jo itse hieman etsiä esteitä, haki jo pienesti putkea ja hyppyjä enemmänkin sekä oli oikein hyvin ohjattavissa! Ihanaa! :) Muilla ei sitten mennytkään yhtä vakuuttavasti kun muiden koirat sinkoilivat jostain syystä koko ajan morottelemaan Tuksua, josta minä en pidä ja vähän väliä sainkin kaappailla Tuksua syliini...ja Tuksuhan ei siitä pidä, että hänet nostetaan pois potentiaalisen leikkikaverin luota... Huoh ;-)